Mitä sanoa järkevälle, koulutetulle, aikuiselle perheelliselle naiselle, joka haihattelee ihastuksensa perään?

"Lopeta horo tuo haihattelu!" Ja litsari kumpaankin poskeen.

Vierailija kirjoitti:

"Lopeta horo tuo haihattelu!" Ja litsari kumpaankin poskeen.

:'D Aivan ihana! Kiitos <3

Tuskinpa sinä saat häntä järkiinsä. Tunteita ei voi käskeä. Sun asia on kuunnella ja yrittää ymmärtää. Ihastukset pitkän parisuhteen aikana ovat aika tavallisia. Jos ystävä nyt suoraan pohtisi pettääkö vai ei, niin voisin sanoa, että mieti nyt tarkkaan onko se sen arvoista ja mitä riskeeraat. Mutta valinta on hänen.

Itse olen samanlaisessa tilanteessa kuin ystäväsi, tosin tiedän, että minun ja ihastukseni välillä ei voi koskaan tapahtua mitään. Olen tullut siihen tulokseen, että tunteeni johtuvat jostain kehittymättömyydestä tai tunne-elämän ongelmista, ja harkitsen terapiaa. Tämä siis siksi, että liittoni on onnellinen ja ihastuksen kohde täysin mahdoton, jos olisin onneton suhteessani niin tilanne olisi eri.

Eihän se nyt hyvänen aika sinun asiasi, ap, ole saada aikuista ihmistä "järkiinsä". Se ei ole sinun vastuusi EIKÄ oikeutesi. 

Vierailija kirjoitti:

Tuskinpa sinä saat häntä järkiinsä. Tunteita ei voi käskeä. Sun asia on kuunnella ja yrittää ymmärtää. Ihastukset pitkän parisuhteen aikana ovat aika tavallisia. Jos ystävä nyt suoraan pohtisi pettääkö vai ei, niin voisin sanoa, että mieti nyt tarkkaan onko se sen arvoista ja mitä riskeeraat. Mutta valinta on hänen.

Itse olen samanlaisessa tilanteessa kuin ystäväsi, tosin tiedän, että minun ja ihastukseni välillä ei voi koskaan tapahtua mitään. Olen tullut siihen tulokseen, että tunteeni johtuvat jostain kehittymättömyydestä tai tunne-elämän ongelmista, ja harkitsen terapiaa. Tämä siis siksi, että liittoni on onnellinen ja ihastuksen kohde täysin mahdoton, jos olisin onneton suhteessani niin tilanne olisi eri.

Eikö olekin (toisaalta) aika mielenkiintoinen ilmiö? Siis tuo onnellisessa parisuhteessa ulkopuoliseen ihastuminen? Liekö jotain tekemistä evoluution kanssa, pitäisi paritella useamman kumppanin kanssa, geeniperimän takia? Olen aika vakuuttunut, että kyse on jostain tällaisesta.

Sinä olet ilmeisen älykäs yksilö, ymmärrät, että kyse on jostain suuremmasta etkä tee mitään. Moni ei ymmärrä ja pilaa monen elämän siinä sivussa. Onko sinun ihastuksesi varattu? Miten ymmärsit että tässä on nyt kyse ihan jostain muusta? 

Vierailija kirjoitti:

Eihän se nyt hyvänen aika sinun asiasi, ap, ole saada aikuista ihmistä "järkiinsä". Se ei ole sinun vastuusi EIKÄ oikeutesi. 

Sinulla ei ilmeisesti koskaan ole ollut todella läheistä ystävyyssuhdetta :) 

Jotain avioliitossa on vialla jos rakastuu johonkin satunnaiseen mieheen. Itsellenikin on käynyt samoin, eikä tosiaankaan ollut avioliitto kunnossa. Ihan pystyynkuollut meininki oli. Ehkä kaverisi yrittää vaan herätellä itsensä henkiin.

Samaa mieltä 3:n kommentoijan kanssa. 

Et sinä saa hänen päätään käännettyä. Ainoa mitä voit varmaan sanoa on se, että myöntää, että ihastuksen tunteelle ei voi varmaan mitään, mutta toiminnastaan ihminen on vastuussa ja ystäväsi kannattaa todella miettiä, miettiä ja vielä kerran miettiä, onko valmis riskeeraamaan kaiken ehkä ohimenevän tunteen takia. 

Olen itsekin ollut ihastunut ihan mahdottomiin tapauksiin, minulla ei tosin ole perhettä eikä parisuhdetta. En silti ole lähtenyt toteuttamaan näitä suhteita, koska olisi ollut väärin muita osapuolia tai itseäni kohtaan pitkällä aikavälillä (varattuja miehiä tai muuten sellaisia, jotka eivät olisi minulle sopivia pitkäaikaiseksi kumppaniksi). 

Vierailija kirjoitti:

Tuskinpa sinä saat häntä järkiinsä. Tunteita ei voi käskeä. Sun asia on kuunnella ja yrittää ymmärtää. Ihastukset pitkän parisuhteen aikana ovat aika tavallisia. Jos ystävä nyt suoraan pohtisi pettääkö vai ei, niin voisin sanoa, että mieti nyt tarkkaan onko se sen arvoista ja mitä riskeeraat. Mutta valinta on hänen.

Itse olen samanlaisessa tilanteessa kuin ystäväsi, tosin tiedän, että minun ja ihastukseni välillä ei voi koskaan tapahtua mitään. Olen tullut siihen tulokseen, että tunteeni johtuvat jostain kehittymättömyydestä tai tunne-elämän ongelmista, ja harkitsen terapiaa. Tämä siis siksi, että liittoni on onnellinen ja ihastuksen kohde täysin mahdoton, jos olisin onneton suhteessani niin tilanne olisi eri.

Luuletko, että toi vois mennä ohi jos vaikka vain suutelisit yhden kerran ihastuksesi kanssa? :) 

Vierailija kirjoitti:

Jotain avioliitossa on vialla jos rakastuu johonkin satunnaiseen mieheen. Itsellenikin on käynyt samoin, eikä tosiaankaan ollut avioliitto kunnossa. Ihan pystyynkuollut meininki oli. Ehkä kaverisi yrittää vaan herätellä itsensä henkiin.

TÄYSIN eri mieltä. Ihminen on pystyynkuollut jos EI tunne-elämässä tapahdu ihastuksia - voihan sitä ihastua moniin asioihin ja pitkässä parisuhteessa etenkin, olisi omituista jos upea, samanhenkinen, valovoimainen ihminen saisi mitään tuntemuksia aikaan.

Eri asia on sitten se, meneekö ja tekeekö jotain näiden ihastusten kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Jotain avioliitossa on vialla jos rakastuu johonkin satunnaiseen mieheen. Itsellenikin on käynyt samoin, eikä tosiaankaan ollut avioliitto kunnossa. Ihan pystyynkuollut meininki oli. Ehkä kaverisi yrittää vaan herätellä itsensä henkiin.

Varmaan näinkin, mutta voisin kuvitella, että kyse voi olla ihan vaan sen yksittäisen ihmisen omasta sisäisestä maailmasta, ikäkriisistä ym. jostain sellaisesta, jota ei osaa käsitellä itsessään ja sitten tuollainen tunteisiin perustuva juttu tuntuu ehkä hetkellisesti siltä, että kaikki nämä ongelmat häviävät ja saa tavallaan uuden alun. Ihmismieli on välillä niin monimutkainen. 

Mun ystävät on ainakin puhuneet mulle järkeä niin kauan kuin jaksoivat kuunnella. Jokaisen on kuitenkin työstettävä asia omassa sisimmässään, ei siinä kenenkään puheen auta..

kyssäri vaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskinpa sinä saat häntä järkiinsä. Tunteita ei voi käskeä. Sun asia on kuunnella ja yrittää ymmärtää. Ihastukset pitkän parisuhteen aikana ovat aika tavallisia. Jos ystävä nyt suoraan pohtisi pettääkö vai ei, niin voisin sanoa, että mieti nyt tarkkaan onko se sen arvoista ja mitä riskeeraat. Mutta valinta on hänen.

Itse olen samanlaisessa tilanteessa kuin ystäväsi, tosin tiedän, että minun ja ihastukseni välillä ei voi koskaan tapahtua mitään. Olen tullut siihen tulokseen, että tunteeni johtuvat jostain kehittymättömyydestä tai tunne-elämän ongelmista, ja harkitsen terapiaa. Tämä siis siksi, että liittoni on onnellinen ja ihastuksen kohde täysin mahdoton, jos olisin onneton suhteessani niin tilanne olisi eri.

Luuletko, että toi vois mennä ohi jos vaikka vain suutelisit yhden kerran ihastuksesi kanssa? :) 

No tämä nyt on aivan idioottimainen ohje. Ihminen on biologisesti ohjelmoitu niin, että tunteet voimistuu fyysisestä kanssakäymisestä.

ap. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se nyt hyvänen aika sinun asiasi, ap, ole saada aikuista ihmistä "järkiinsä". Se ei ole sinun vastuusi EIKÄ oikeutesi. 

Sinulla ei ilmeisesti koskaan ole ollut todella läheistä ystävyyssuhdetta :) 

Kyllä on ollut, mutta ei tuollaista rajatonta epätervettä suhdetta. Toisen AIKUISEN ihmisen tekemiset ja tekemättä jättämiset eivät ole kenenkään muun kuin hänen itsensä vastuulla. Ystävä voi tarjota omia mielipiteitään ja toimia ns. peilinä toiselle (esim. kysellä "oletko varma" tai "miten elämäsi muuttuisi jos tekisit niin ja näin, olisiko se parempaan päin" jne), mutta siinä mennään jo epäterveelle puolelle, jos kokee että on vastuussa ystävän teoista tai jopa ajatuksista ja tunteista!

Oikeastihan sinäkään et voi edes tietää mikä olisi ystävällesi aidosti parasta - voihan olla että jos hän eroaisi ja päätyisi yhteen ihastuksensa kanssa, hän olisi 1000-kertaa onnellisempi kuin nyt. Siksikään toisen elämästä ei voi eikä saa ottaa vastuuta tai yrittää manipuloida toista päättämään OMISTA asioistaan sen mukaan, mikä sinusta on "oikein". Jokaisella on vastuu omasta elämästään, ja vain siitä omastaan.

Vierailija kirjoitti:

kyssäri vaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskinpa sinä saat häntä järkiinsä. Tunteita ei voi käskeä. Sun asia on kuunnella ja yrittää ymmärtää. Ihastukset pitkän parisuhteen aikana ovat aika tavallisia. Jos ystävä nyt suoraan pohtisi pettääkö vai ei, niin voisin sanoa, että mieti nyt tarkkaan onko se sen arvoista ja mitä riskeeraat. Mutta valinta on hänen.

Itse olen samanlaisessa tilanteessa kuin ystäväsi, tosin tiedän, että minun ja ihastukseni välillä ei voi koskaan tapahtua mitään. Olen tullut siihen tulokseen, että tunteeni johtuvat jostain kehittymättömyydestä tai tunne-elämän ongelmista, ja harkitsen terapiaa. Tämä siis siksi, että liittoni on onnellinen ja ihastuksen kohde täysin mahdoton, jos olisin onneton suhteessani niin tilanne olisi eri.

Luuletko, että toi vois mennä ohi jos vaikka vain suutelisit yhden kerran ihastuksesi kanssa? :) 

No tämä nyt on aivan idioottimainen ohje. Ihminen on biologisesti ohjelmoitu niin, että tunteet voimistuu fyysisestä kanssakäymisestä.

Okei :) No, ajattelin vaan että jos saisi kerran hieman lähentyä ihastusta eikä se oliskaan NIIIIN ihmeellistä, niin menis ohi?! :) Sitä voi mielessään rakennella vaikka minkälaisia visioita siitä millanen toinen on mutta todellisuus voi olla ihan eri? Vaikka tosi huono suutelija? Ällö? TMv :D Siinähän se sitte olis. Itte ainakin voisi ajatella näin. Ja yks varastettu suudelma sinne tai tänne, se ei avioliittoa kaada. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain avioliitossa on vialla jos rakastuu johonkin satunnaiseen mieheen. Itsellenikin on käynyt samoin, eikä tosiaankaan ollut avioliitto kunnossa. Ihan pystyynkuollut meininki oli. Ehkä kaverisi yrittää vaan herätellä itsensä henkiin.

TÄYSIN eri mieltä. Ihminen on pystyynkuollut jos EI tunne-elämässä tapahdu ihastuksia - voihan sitä ihastua moniin asioihin ja pitkässä parisuhteessa etenkin, olisi omituista jos upea, samanhenkinen, valovoimainen ihminen saisi mitään tuntemuksia aikaan.

Eri asia on sitten se, meneekö ja tekeekö jotain näiden ihastusten kanssa. 

Siitähän vasta kuollut fiilis tulee, jos tuntee jotain hyvin voimakasta, ja sitten kieltää itseltään sen. :-) Itse kyllä mieluummin kuuntelen tunteita kuin yritän järkeillä itseni tunnekylmäksi.

Kun on parisuhteessa ja siitä huolimatta, vaikka se olisikin tasapainoinen ja kunnossa, tunteita tulee ja menee.

Joskus se ruoho aidan toisella puolella imartelee, mutta sitten on aika painaa jarrua ja herätä, mitä ihmettä on tekeillä.

Ystäväsi täytyy itse tahtoa lopettaa rönsyt ja pysyä parisuhteessaan.

Rakkaus on tahdon asia, vaikka tunnetta on paljon mukana.

Vierailija kirjoitti:

ap. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se nyt hyvänen aika sinun asiasi, ap, ole saada aikuista ihmistä "järkiinsä". Se ei ole sinun vastuusi EIKÄ oikeutesi. 

Sinulla ei ilmeisesti koskaan ole ollut todella läheistä ystävyyssuhdetta :) 

Kyllä on ollut, mutta ei tuollaista rajatonta epätervettä suhdetta. Toisen AIKUISEN ihmisen tekemiset ja tekemättä jättämiset eivät ole kenenkään muun kuin hänen itsensä vastuulla. Ystävä voi tarjota omia mielipiteitään ja toimia ns. peilinä toiselle (esim. kysellä "oletko varma" tai "miten elämäsi muuttuisi jos tekisit niin ja näin, olisiko se parempaan päin" jne), mutta siinä mennään jo epäterveelle puolelle, jos kokee että on vastuussa ystävän teoista tai jopa ajatuksista ja tunteista!

Oikeastihan sinäkään et voi edes tietää mikä olisi ystävällesi aidosti parasta - voihan olla että jos hän eroaisi ja päätyisi yhteen ihastuksensa kanssa, hän olisi 1000-kertaa onnellisempi kuin nyt. Siksikään toisen elämästä ei voi eikä saa ottaa vastuuta tai yrittää manipuloida toista päättämään OMISTA asioistaan sen mukaan, mikä sinusta on "oikein". Jokaisella on vastuu omasta elämästään, ja vain siitä omastaan.

Siis hetkinen nyt, millä tavalla minä olen missään vaiheessa väittänyt olevani VASTUUSSA toisesta ihmisestä? (Muista kuin omista lapsistani.) Sinä olet nyt ymmärtänyt tämän aloituksen aivan väärin. Voit jatkaa matkaasi, koska en jaksa käyttää aikaa saati energiaa vääntääkseni tätä rautalangasta. 

ap. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskinpa sinä saat häntä järkiinsä. Tunteita ei voi käskeä. Sun asia on kuunnella ja yrittää ymmärtää. Ihastukset pitkän parisuhteen aikana ovat aika tavallisia. Jos ystävä nyt suoraan pohtisi pettääkö vai ei, niin voisin sanoa, että mieti nyt tarkkaan onko se sen arvoista ja mitä riskeeraat. Mutta valinta on hänen.

Itse olen samanlaisessa tilanteessa kuin ystäväsi, tosin tiedän, että minun ja ihastukseni välillä ei voi koskaan tapahtua mitään. Olen tullut siihen tulokseen, että tunteeni johtuvat jostain kehittymättömyydestä tai tunne-elämän ongelmista, ja harkitsen terapiaa. Tämä siis siksi, että liittoni on onnellinen ja ihastuksen kohde täysin mahdoton, jos olisin onneton suhteessani niin tilanne olisi eri.

Eikö olekin (toisaalta) aika mielenkiintoinen ilmiö? Siis tuo onnellisessa parisuhteessa ulkopuoliseen ihastuminen? Liekö jotain tekemistä evoluution kanssa, pitäisi paritella useamman kumppanin kanssa, geeniperimän takia? Olen aika vakuuttunut, että kyse on jostain tällaisesta.

Sinä olet ilmeisen älykäs yksilö, ymmärrät, että kyse on jostain suuremmasta etkä tee mitään. Moni ei ymmärrä ja pilaa monen elämän siinä sivussa. Onko sinun ihastuksesi varattu? Miten ymmärsit että tässä on nyt kyse ihan jostain muusta? 

Onhan se mielenkiintoinen ilmiö, varsinkin kun kaikille ei sitä tapahdu. Omalla kohdallani en usko, että tunteet olisivat evoluution ohjaamia, vaan uskon, että kyse on omasta kehityshistoriastani, jonka takia tunnen valtavaa kaipuuta jonkinlaiseen symbioosiin. Tietyistä syistä tämä henkilö näyttäytyy minulle mahdollisuutena siihen, vaikka tiedän, että näin ei ole.

Ja toisellekommentoijalle: en usko, että suuteleminen hänen kanssaan auttaisi, koska se ei poistaisi ongelman perussyytä onasta päästäni (ehkä tosin se voisi palauttaa realiteetteihin tämän nimenomaisen ihmisen suhteen. En kuitenkaan aio sitä tehdä. Hän ei ole varattu).

Elää nyt sitä villiä ja vapaata nuoruutta, joka jäi silloin aikanaan elämättä, kun piti olla kiltti tyttö ja suorittaa ensin koulu ja sitten opinnot. Sinä et sitä pysty estämään.