Superhajamielinen 8-vuotias tyttö

Heippa! Kuulostaa ihan minulta lapsena. Lapsi ei varmasti tee tätä tahallaan ja on kenties todella häpeissään siitä ettei ole yhtä taitava tässä kuin muut lapset. Olisi siis hienoa jos jaksat edelleen olla kärsivällinen ja lempeä lasta kohtaan ja kehua niistä asioista missä hän on hyvä. :)

Minun kohdalla ei auttanut kuin kaiken liian stressin ja huolen minimointi (hajamielisyys paheni aina suunnattomasti jos oli kotona tilanne päällä) ja rutiinien kärsivällinen opettelu. :) En osaa auttaa enenpää, tsemppiä!

Voisko sillä olla Add?

Karsi turhaa tavaraa huoneesta. Hae unohtuneet tavarat heti pois. Tee kuvallinen päiväjärjestys ja siihen muistamista vaativat asiat. Järjestelmällisyys osaksi arkea.

Curling-mammat niittävät kasvatuksensa satoa. Tai sen puutetta.

Kuulostaa ihan minulta lapsena. Olen kadottanut kymmenet kotiavaimet, pari puhelinta, liudan muita tavaroita. Huoneeni oli myös sotkuinen, siivoaminen oli ihan toivotonta kun unohduin aina tekemään jotakin muuta. Lapsi tuskin tekee sitä tahallaan, minä ainakaan en tehnyt! Jonkinlainen syy mahdottomalle unohtelulle ja aloittamisen vaikeudelle saatiin vasta kun olin aikuinen: minulla on ADD. Tällainen käytös oli vain oireilua oikeasta ongelmasta, mutta se otettiin huolimattomuutena. 

Kyse on vain luonteenpiirteestä, sille ei voi oikein mitään. Itse olen ollut lapsesta lähtien hajamielinen, unohdin aina vaatteita sinne tänne, monet hanskat ja pipot katosivat talven aikana. Koulussa pulpetti oli aina ihan sekaisin, samoin kotona oma huone. Koulussa unohdin lukea kokeisiin, vaikka merkitsin päivämäärän ylös ja monesti olin myöhässä joka paikasta. Jossain vaiheessa kokeiltiin kalenteria ja se vähän auttoi muistamisessa, lisäksi vanhemmat ostivat sellaiset laukut ja reput, missä oli tarpeeksi taskuja ja jokaisessa taskussa oli omat tarvikkeet. Nyt olen lähes 40-vuotias ja edelleen hajamielinen. Nimimuisti on surkea, päivämäärät unohtuvat nopeasti, ilman kalenteria en pärjäisi, koti on sotkuinen, vaatteet ovat hujan hajan, mies onneksi on erittäin tarkka ja huolehtii minunkin tavaroista.

Tavaroiden vähentäminen auttaa kaaokseen. Ihnmisiä on erilaisia. Järkyttävää, että piiloudutaan sitten noiden diagnoosien taakse ja selitellään. Kuitenkin vaikka olisi mikä "erityispiirre" niin vastuu on otettava ja hommat hoidettava vaikka kantapään kautta sitten. Kyllä lapsi oppii kun huomaa, että huolimattomuudella on seuraukset. 

Käykää koulupsykologin juttusilla. Hän voi arvioida tarvitaanko tarkempia tutkimuksia ADD:n selvittämiseksi ja voi tarvittaessa toteuttaa tutkimukset. Tuo on kyllä totta, että vastuu on otettava itse, vaikka joku diagnoosi olisikin. Diagnoosin saaminen kuitenkin antaa tilanteeseen ymmärrystä itselle, kouluun ja muille sekä usein myös ammattilaisilta saa täsmävinkkejä pulmiin, koska usein ongelmat ovat samankaltaisia arjessa. Tieto vaikuttaa myös itsetunnon ja minäkuvan kehittymiseen -> olenpa huono, kun hukkaan aina kaiken vs. minun on vaikea muistaa huolehtia tavaroistani Add:n vuoksi.

Kuulostaa ihan minulta lapsena. Sain ikäni kuulla olevani hankala, laiska, saamaton jne näiden asioiden takia. Nyt näin aikuisena olen menossa ADD-tutkimuksiin koska kaikki merkit viittaavat siihen. Ovat siis aiheuttaneet paljon ongelmia myös näin aikuisiällä, oireet eivät suinkaan ole lievittyneet.

Ole kärsivällinen lapsesi kanssa, yritä olla aiheuttamatta hänelle tunnetta siitä että hän on tyhmä ja laiska. Se tekee paljon vahinkoa. Toivottavasti saatte apuja tilanteeseen, oli syy tytön hajamielisyyteen ym mikä tahansa.

Se on koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Tavaroiden vähentäminen auttaa kaaokseen. Ihnmisiä on erilaisia. Järkyttävää, että piiloudutaan sitten noiden diagnoosien taakse ja selitellään. Kuitenkin vaikka olisi mikä "erityispiirre" niin vastuu on otettava ja hommat hoidettava vaikka kantapään kautta sitten. Kyllä lapsi oppii kun huomaa, että huolimattomuudella on seuraukset. 

Voi että mua ottaa päähän näin ymmärtämättömät ihmiset. Olin 9-vuotiaana älyttömän hajamielinen, syytä en tiedä vieläkään, mutta se meni aikanaan ohi. Joka tapauksessa tilanne oli täysin päinvastoin kuin edellinen kirjoittaja olettaa: mitä enemmän "tuli seuraamuksia", sitä enemmän stressasin, ja sitä enemmän unohtelin. Jännitin jo pelkkää kouluun lähtemistä. Ylenpalttinen stressi ei ole hyväksi kellekään.

Kahdeksanvuotias voi elellä vielä ison osan ajastaan ihan satumaailmassa jossa ei kumpparit ja avaimet paljoa mieltä paina. En olisi vielä tyttöä lääkäriin viemässä.

Luonne vaikuttaa ja ravinto hyvin suuresti.

Ole ystävällinen, kannustava ja rakastava lasta kohtaan. Hän ei ole tavallaan ja omasta halustaan tuollainen. Kärsii varmaan itsekin tilanteesta. Kovistelu ja tylyttäminen vain pahentaa tilannetta. Jos lapsesi on luonteeltaan esim. flegmaattinen ja itse olet koleerinen. Auts, flegu voi kärsiä tässä todella paljon koleerikon kovuuden takia. Heidän toimintavat, vahvuudet ja heikkoudet ovat niin erilaisia.

Valkoinen, lisätty sokeri pois, ei ole kenellekään hyödyllinen ja aiheuttaa toisille vielä enemmän haittaa. Tilalle kohtuudella luonnollista makeutta.

Teollisesti prosessoidut rasvat ja margariinit pois ruokavaliosta. Tilalle kylmäpuristettuja öljyjä, voita, kylmäpuristettua kookosöljyä, avokadoa, manteleita, siemeniä ja pähkinöitä.

Monipuolisesti kasviksia, marjoja ja hedelmiä.

ADHD ja ADD loivenee ravinnolla tosi paljon, kun siihen satsaa kunnolla.

Tsemppiä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavaroiden vähentäminen auttaa kaaokseen. Ihnmisiä on erilaisia. Järkyttävää, että piiloudutaan sitten noiden diagnoosien taakse ja selitellään. Kuitenkin vaikka olisi mikä "erityispiirre" niin vastuu on otettava ja hommat hoidettava vaikka kantapään kautta sitten. Kyllä lapsi oppii kun huomaa, että huolimattomuudella on seuraukset. 

Voi että mua ottaa päähän näin ymmärtämättömät ihmiset. Olin 9-vuotiaana älyttömän hajamielinen, syytä en tiedä vieläkään, mutta se meni aikanaan ohi. Joka tapauksessa tilanne oli täysin päinvastoin kuin edellinen kirjoittaja olettaa: mitä enemmän "tuli seuraamuksia", sitä enemmän stressasin, ja sitä enemmän unohtelin. Jännitin jo pelkkää kouluun lähtemistä. Ylenpalttinen stressi ei ole hyväksi kellekään.

Tässä tulee heti mieleen yksi parhaista kuulemistani "filosofioista" lapsenkasvatuksessa: lapsi käyttäytyy niin hyvin kuin osaa. Mikään rangaistus ei auta oppimaan, vaan stressin kautta se vain vaikeuttaa oppimista. Ei ole itsestäänselvää mitä kukin osaa, joskus älykäs lapsi voi olla ihan jälkijunassa jossain ns. helpoissa asioissa.

Vierailija kirjoitti:

Luonne vaikuttaa ja ravinto hyvin suuresti.

Ole ystävällinen, kannustava ja rakastava lasta kohtaan. Hän ei ole tavallaan ja omasta halustaan tuollainen. Kärsii varmaan itsekin tilanteesta. Kovistelu ja tylyttäminen vain pahentaa tilannetta. Jos lapsesi on luonteeltaan esim. flegmaattinen ja itse olet koleerinen. Auts, flegu voi kärsiä tässä todella paljon koleerikon kovuuden takia. Heidän toimintavat, vahvuudet ja heikkoudet ovat niin erilaisia.

Valkoinen, lisätty sokeri pois, ei ole kenellekään hyödyllinen ja aiheuttaa toisille vielä enemmän haittaa. Tilalle kohtuudella luonnollista makeutta.

Teollisesti prosessoidut rasvat ja margariinit pois ruokavaliosta. Tilalle kylmäpuristettuja öljyjä, voita, kylmäpuristettua kookosöljyä, avokadoa, manteleita, siemeniä ja pähkinöitä.

Monipuolisesti kasviksia, marjoja ja hedelmiä.

ADHD ja ADD loivenee ravinnolla tosi paljon, kun siihen satsaa kunnolla.

Tsemppiä :)

Tuo kiinnostaa. Onko mitään täsmävinkkejä ruokavalioon?

Lapsi tarvitsee apua ja malleja arkensa jäsentämiseen, ei moittimista ja rangaistuksia. 

Rutiinit ovat hyvästä: huone järjestellään vaikkapa joka ilta, läksyt tehdään heti koulun jälkeen ja reppu pakataan vaikka yhdessä aina sen jälkeen seuraavaa päivää varten. Seinällä voisi olla lukkari, jossa on koulujuttujen lisäksi paikka läksyille, huoneen siivoukselle, välipalalle, harrastuksille jne. Seuraavaa päivää kannattaa katsoa vaikka yhdessä lapsen kanssa ja jutella, mitä on edessä. Ilmeisesti siirtymät ovat vaikeita, joten voisitte luoda rutiinin, että aina ennen kuin lähdetään, istutaan hetkeksi alas ja mietitään, onko kaikki mukana.

Aikuisen pitää osaltaan pitää huoli siitä, että lapsen päivä on ennakoitavissa ja huoneessa ei ole liikaa tavaroita ja kaikille tavaroille on selkeä paikka.

Periaatteessa on sama, määritelläänkö tuo ominaisuudeksi vai neurologiseksi poikkeavuudeksi; lapsi on sellainen kuin on, mutta oppii koko ajan lisää. Diagnoosia ja mahdollista lääkitystä kannattaa ehkä pohtia sitten, jos mitään kehitystä ei tapahdu ja oppiminen alkaa kärsiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luonne vaikuttaa ja ravinto hyvin suuresti.

Ole ystävällinen, kannustava ja rakastava lasta kohtaan. Hän ei ole tavallaan ja omasta halustaan tuollainen. Kärsii varmaan itsekin tilanteesta. Kovistelu ja tylyttäminen vain pahentaa tilannetta. Jos lapsesi on luonteeltaan esim. flegmaattinen ja itse olet koleerinen. Auts, flegu voi kärsiä tässä todella paljon koleerikon kovuuden takia. Heidän toimintavat, vahvuudet ja heikkoudet ovat niin erilaisia.

Valkoinen, lisätty sokeri pois, ei ole kenellekään hyödyllinen ja aiheuttaa toisille vielä enemmän haittaa. Tilalle kohtuudella luonnollista makeutta.

Teollisesti prosessoidut rasvat ja margariinit pois ruokavaliosta. Tilalle kylmäpuristettuja öljyjä, voita, kylmäpuristettua kookosöljyä, avokadoa, manteleita, siemeniä ja pähkinöitä.

Monipuolisesti kasviksia, marjoja ja hedelmiä.

ADHD ja ADD loivenee ravinnolla tosi paljon, kun siihen satsaa kunnolla.

Tsemppiä :)

Tuo kiinnostaa. Onko mitään täsmävinkkejä ruokavalioon?

Kalaöljyt.