Eikö lasten ikäerolla muka ole merkitystä vanhempien jaksamisen kannalta?
Kaveri väittää, ettei ole merkitystä lasten ikäerolla vaan vanhempien organisointikyvyllä. Hän vertasi itseään minuun ja ihmettelee miksi olen väsynyt. Meillä lapset 1v8kk ikäerolla, heillä 3v1kk ikäerolla.
Kommentit (17)
Ja yhtenä näkökulmana on myös mistä itse tykkää. Joku haluaa lapset lyhyellä ikärolla ja keskittyy sen positiivisiin puoliin. Toinen taas kaipaa pidempää ikäreoa.
meillä 2 v 4 kk eikä se nyt niin työlästä ollut. Vauva kulkee lähinnä mukana, kun puuhaa esikoisen kanssa.
Mutta hyvin paljon on merkitystä myös lasten temperamentilla, mahdollisilla sairauksilla, ulkopuolisen avun määrällä, parisuhteella tms.
Vanhemmat, lapset, perheet, olosuhteet, tukijoukot ja elämäntilanteet ovat erilaisia.
Ja kyllä, mielestäni myös ikäero vaikuttaa.
Esim. itse en kokenut kovinkaan helppona tilannetta kuopuksen kanssa vauva-aikana, kun huusi koliikkia parhaimmillaan puoli neljään aamuyöllä ja keskimmäinen (4v.) heräsi sitten viimeistään kahdeksalta. Vaikka itsekseen olisi voinut leikkiäkin, niin pitihän sitä aamupalaakin laittaa. No, kaikkea aikansa! Nyt onneksi kaikki lapset samassa rytmissä kutakuinkin.
ja kyllä oli paljon rankempi tuo lyhyt ikäero.
mutta myös päivillä.. vrt. kesävauvaa ja marrasvauvaa - ja sitä pukemisen määrää!!
mutta myös kaikilla muilla asioilla, mitkä joku fiksu ehti sanoa.. parisuhde, vauvan helppous/vaikeus, äidin oma aika, isän yhteistyökyky..
Itselläni on 8 vuoden ikäerolla lapset ja kauhulla katselen kaveriani jolla on nuorimmaiseni kanssa samanikäinen ja siitä 1 v 7 kk nuorempi.
Melkoista hulinaa, varsinkin kun vaavi ei nuku kauhean pitkiä jaksoja kerrallaan. Itse sain keskittyä molempien lapsien pikkuvauva-aikoihin ihan täysillä, ja esikoisesta oli jo vähän apuakin vauvan kanssa.
samalla vaivalla ja urakoinnilla menee kaksi kuin yksikin! Itse en ikinä olisi jaksanut odotella, että esikoinen pääsee kouluun ja sitten alkaa kaikkea alusta.
Ihmisillä voi olla temperamentiltaan niin erilaisia vauvoja, että ne eivät mene " siinä sivussa" . Mikä sopii sinulle, ei ehkä sovi toisille, koeta käsittää.
Kaverin lapsilla on noin 4v ikäeroa, silti on tosi rankkaa kun esikoinen on hankala tapaus, kovapäinen, ikusessa uhmassa.
Mulla taas menee ihan ok, ns. helpot lapset alle 2v ikäerolla.
mutta minkälainen merkitys missäkin perheessä... Riippuu niin monesta tekijästä, mikä kellekin sopii tai mikä on raskasta.
Esikoinen syntyi lokakuun lopussa ja seuraavat pari-kolme kuukautta olivat hyvin raskaita, vauva itki, ulkona oli kylmää, märkää ja pimeää.
Nyt mulla on kevätvauva & esikoinen 2,5-v ja jaksan nyt kahden kanssa paljon paremmin, vaikka kuopus valvottaa ihan yhtä lailla kuin esikoinen aikoinaan. Valon määrällä on huima merkitys silloin, kun unet jäävät vähäisiksi!
kun vauvaa ja 3,5 vuotiasta ( + 2vuotiasta). Isompi vaatii jo erilailla touhuamista ym. kun ihan pienet. Eikä välttämättä enää nuku päiväuniakaan... Onnkes isommista lapsista on jo seuraa toisilleen niin saa välillä hetken keskittyä vauvaan rauhassakin :-)
mutta varmasti kaksi vauvaa rasittaa enemmän kuin yksi vauva
Onko mun taidoissa vaan vika, kun koin kuopuksen vauvavuoden tosi rankkana, kun esikoinenkin oli vielä niin pieni. Kaverista taas on tosi helppoa, kun vauvat vaan nukkuu ja ehtii touhuta vaikka mitä esikoisen kanssa. En mä vaan ehtinyt, ihan perushoitoon meni koko aika multa. Olenko tosi hidas vaan?