Tohtori tai sellaiseksi tulevaisuudessa väittelevä: mikä sai jatkamaan opintoja?

Nosto

Ammattini vaatii tohtoritason koulutusta. Muutoin ei kyseista ammattinimiketta saa lain mukaan kayttaa. Tama on siis Suomen ulkopuolella.

Työttömyys

Mielenkiinto tutkimusaiheeseen ja halu jatkaa tutkijanuralla. Minulle myös maksettiin palkkaa väikkärin teosta.  

Valtava kiinnostus alaa kohtaa, ja tätä kautta halu tietää lisää.

ei ollu yhtäkän ystävää tai mitään sosiaalista elämää kodin ulkopuolella. MItä sitä sitten muutakaan osaa? koulua koulun päälle. Ainakin  joku hölmö voi kattoo mua jatkossa ylöspäin , muuthan ei välitä. Mun tutkimusaihehan ei tuonu mitään uutta maailmalle, mutta saanpahan hatun jota voin sitten esitellä kuvissa, ja laittaa sen tittelin nimeni eteen jos jossain kysytään nimeä. Oli tääkin eräänlaista ajankulua mulle, kun en muutakaan osannu koskaan. Mun ala on sellaista mikä ei kiinnosta muutenkaan ketään, ehkä 10 ihmstä samalta alalta, ja nekin valehtelee.

pelkäsin työttömyyttä koska mulla ei ollu mitään sosiaalisia taitoja. Pakkohan se sitten oli tehdä että ees jostain saisin työtä. ihmettelen vaan miten muut pärjää maisterintutkinnon kanssa elämässä, mutta mä en.

Vierailija kirjoitti:

ei ollu yhtäkän ystävää tai mitään sosiaalista elämää kodin ulkopuolella. MItä sitä sitten muutakaan osaa? koulua koulun päälle. Ainakin  joku hölmö voi kattoo mua jatkossa ylöspäin , muuthan ei välitä. Mun tutkimusaihehan ei tuonu mitään uutta maailmalle, mutta saanpahan hatun jota voin sitten esitellä kuvissa, ja laittaa sen tittelin nimeni eteen jos jossain kysytään nimeä. Oli tääkin eräänlaista ajankulua mulle, kun en muutakaan osannu koskaan. Mun ala on sellaista mikä ei kiinnosta muutenkaan ketään, ehkä 10 ihmstä samalta alalta, ja nekin valehtelee.

Alkoi kiinnostamaan mikä ala on kyseessä :D

Oli pakko, että sain työpaikan. Tai sitten kuvittelin niin. Mutta takkiin tuli ja raskaasti, omalla vapaa-ajalla pääasiassa tein ja palkattomalla virkavapaalla, vain muutamalle kk:lle sain apurahaa. Nuo vuodet tulot oli ihan minimissä, asuntolainasta pidin 2 v lyhennysvapaata, ja todella ikävästi tulee näkymään mun eläkkeessä tuo ajanjakso. Aihekaan ei kiinnostanut. Oli tuskaa koko homma. Olisin voinut jättää tekemättä. Ehkä töitä olisi ilman kirjaakin riittänyt, olin epävarma.

Vierailija kirjoitti:

pelkäsin työttömyyttä koska mulla ei ollu mitään sosiaalisia taitoja. Pakkohan se sitten oli tehdä että ees jostain saisin työtä. ihmettelen vaan miten muut pärjää maisterintutkinnon kanssa elämässä, mutta mä en.

Tohtorityöttömyys lisääntyy... Esim. Lääkäreistä väitelleet on usein huonompia kliinisessä potilastyössä, kun ovat tutkimuksen aikana siitä vieraantuneet. Eivät välttämättä oo haluttuja työkavereita työyhteisöissä, otetaan mielummin ne, jotka hoitaa tehokkaasti ja hyvin hommat.

Vierailija kirjoitti:

Työttömyys

Auttoiko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pelkäsin työttömyyttä koska mulla ei ollu mitään sosiaalisia taitoja. Pakkohan se sitten oli tehdä että ees jostain saisin työtä. ihmettelen vaan miten muut pärjää maisterintutkinnon kanssa elämässä, mutta mä en.

Tohtorityöttömyys lisääntyy... Esim. Lääkäreistä väitelleet on usein huonompia kliinisessä potilastyössä, kun ovat tutkimuksen aikana siitä vieraantuneet. Eivät välttämättä oo haluttuja työkavereita työyhteisöissä, otetaan mielummin ne, jotka hoitaa tehokkaasti ja hyvin hommat.

Tämä oli minulle uutta. Tuntemani tohtoriksi väitelleet on koko ajan olleet mukana kliinisessä hoitotyössä, yksikään ei ole keskittynyt pelkkään tutkimukseen. Tietenkin välissä on 3-6 kk tutkimukseen keskittyviä jaksoja, mutta esim. keikkalääkärit on pääosin tutkijoita, jotka hakevat päivystyksistä elantonsa.

Sain valmistuttuani työpaikan projektissa ja innostuin tutkimustyöstä. Huomasin sen sopivan itselleni hyvin. Väittelin 6v sitten ja edelleen viihdyn työssäni, nyt post-doccina. Tohtorintutkinto ei sinänsä ollut tavoitteeni mutta käytännössähän se on suoritettava jos tutkijanuralle haluaa.

Olin tehnyt jonkin verran opetustyötä yliopistossa ja pidin siitä kovasti. Tohtorin tutkinto oli edellytys sille, että saatoin hakea vakituisempaa opetusvirkaa yliopistosta (eiväthän ne enää ole virkoja, mutta silloin olivat).

Mua kiinnosti ne jutut. Olin ollut jo 5 vuotta työelämässä ja ajattelin, että jos en nyt tee väikkäriä niin en tee sitä koskaan. Toinen juttu oli, että perusDInä olisin ollut tavallista tykinruokaa, mikä on Suomessa nyt nähtykin.

Olin pari vuotta valmistumisen jälkeen Suomessa mutta sitten lähdin maailmalle ja sillä tiellä olen. Väitöskirja avasi kyllä ovet ulkomaille.

Kunnianhimo ja kiinnostus aiheeseen. Kannatti. Tosin näin akatemian hakujen alla jää nämä kahvihetki-av:ilut hyvin lyhyiksi mutta enpä taida jäädä paljosta vaille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pelkäsin työttömyyttä koska mulla ei ollu mitään sosiaalisia taitoja. Pakkohan se sitten oli tehdä että ees jostain saisin työtä. ihmettelen vaan miten muut pärjää maisterintutkinnon kanssa elämässä, mutta mä en.

Tohtorityöttömyys lisääntyy... Esim. Lääkäreistä väitelleet on usein huonompia kliinisessä potilastyössä, kun ovat tutkimuksen aikana siitä vieraantuneet. Eivät välttämättä oo haluttuja työkavereita työyhteisöissä, otetaan mielummin ne, jotka hoitaa tehokkaasti ja hyvin hommat.

Höpön höpöä...sitä paitsi lääkärit tekee väikkäriä suurimmaksi osaksi kliinisen työn rinnalla ,tutkimuvapaat on lyhyitä kuukausien mittaisia jaksoja. Ja väitöskirja usein tehdään omaa työtä läheltä liippaavasta kliinisestä aiheesta. Eli ei ehdi vieraantumaan kliinisestä työstä.

Minä halusin tehdä yliopistotasoista tutkimustyötä ja tiesin, että sitä ei voi kovin kauaa tehdä väittelemättä. Tohtoritutkinto oli siis "means to an end", väline, jolla voidaan saavuttaa tavoite. Samalla halusin tietysti ihan aidosti oppia tekemään aina vaan parempaa tutkimusta ja ymmärtämän alani asioita.

Ap ei kysy, onko kannattanut, mutta koska monet ovat siitä alkaneet kertoa, kerron minäkin: On kannattanut. Olen oppinut sitä mikä oli intohimoni eivätkä mahdollisuudet siinä suhteessä näytä olevan ohi. Taloudellisestikaan valinta ei ole ollut huono, mulla on tällä hetkellä akatemiatutkijan paikka ja siinä ihan kohtuullinen palkka, vaikka on toki totta, että varmaan yksityisellä sektorilla saisin paljon parempaa liksaa - Akateeminen kilpailu on nykyään niin kovaa, että raailmmallakaan yksityisellä työ ei ole tätä kovempaa, mutta yksityisellä palkka on ainoa huonoja puolia kompensoiva tekijä - täällä on lisäksi se, että saan toteuttaa omaa intohimoani.

Vierailija kirjoitti:

Olin tehnyt jonkin verran opetustyötä yliopistossa ja pidin siitä kovasti. Tohtorin tutkinto oli edellytys sille, että saatoin hakea vakituisempaa opetusvirkaa yliopistosta (eiväthän ne enää ole virkoja, mutta silloin olivat).

OT. Mitä ne yliopiston entiset virat nyt ovat nimeltään? 

Edelleen OT. Olen huomannut, että yliopistolla työskentelee jopa 70-vuotiaita entisiä proffia. Joillakin nimikkeenä tutkimusjohtaja. Yliopisto siis ainakin tuntuu kannustavan pitkiin työuriin. Voisiko yliopistolla olla töissä vaikkapa 80-vuotiaaksi?

Kiinnostus tutkimukseen ja omaan alaani. 

Olin myös hämmennyksissä ns.urani suhteen, en oikein tiennyt mitä jatkossa tekisin. Työllisyystilannekaan ei ollut paras mahdollinen.

Ja kannatti ilman muuta! Sekä työtilanteen kannalta että muutenkin.