Mitä tehdä, kun haluaisin vain luovuttaa opinnäytetyön suhteen?

Up

Mulla oli välillä samantyylisiä tuntemuksia, kun tein parin kanssa. Kuitenkin pelkäsin enemmän että HÄN haluaa panna homman jäihin. Tiedostin että hän on projektin aivot ja yksin en edes olisi jutussa onnistunut.

Neuvoni on että paina nyt vaan loppuun asti jos mitenkään mahdollista. Kuitenkin se on vaan se 15 op:tä. Kaikille muille neuvoni on että tehkää yksin, jos koette että riittää aivoja ja taitoja. Mieti, mitä lisäarvoa se pari voisi siihen tuoda. Ja jos päädyt tekemään parityönä, valitse pari, jonka kanssa klikkaa.

Tsemppiä!

Kysyisin vielä että kuinka pitkällä olette työssä? Voisitko jutella ohjaajan kanssa asiasta?

Missä vaiheessa opparinne on? Jos olette jo "voiton puolella", älä luovuta. On se yksin tekeminenkin välillä melkoista tervanjuontia (mulla juuri oppari meneillään).

Saatko vertaistukea opiskelukavereilta? Mä sain motivaatiopuuskan, kun eräs jo valmistunut kaveri piti mulle kannustuspuheen.

Ei tuo työparisi varmaan myöskään nauti tilanteesta, mutta yrittäkää sietää toisianne vielä hetki.

Tsemppiä!

Minä suositan, että jätät parityön kesken ja teet oman opinnäytetyön, niin asia ei jää harmittamaan sinua. Sinun kannattaa tietysti jutella avoimesti parisi kanssa niin että hän ymmärtää tilanteen. Opinnäytetyön tekemisen tarkoitus on oppia tuottamaan tietyntasoista tekstiä ja pohdintaa jostain aiheesta ja kyetä viemään se maaliin saakka. Loppuunsaattaminen on osa prosessia. Nyt tuossa parityössä on riski, että parisi saattaa sen lopulta valmiiksi, ja sinulta jää jotain olennaista prosessista oppimatta.

Älä anna periksi, vaan ota selkeä osa opinnäytetyöstä omalle vastuullesi työnjakonne rajoissa. Et voi olla vapaamatkustaja tai jättää pariasi pulaan vetäytymällä projektista. Taistelkaa työ väkisin valmiiksi, samaa se on yksinkin puurtaessa. Seuraavan opinnäytetyösi, jos jatkat opintoja, teet sitten yksin. Voimia teille molemmille! Opinnäytetyö on "vain" opinnäytetyö ja te selviätte siitä.

Parille varmaankin sopii, että hän tekee sen kokonaan yksin. On oikeasti aika raskasta, kun joku on riippakivenä, varsinkin tuon tason hommassa.

Voin kokemuksen syvällä rintaäänellä todeta, että vaikka lopputyö vastustaisi kuinka paljon hyvänsä ja vaikka sua tympäisisi aivan sairaasti, niin hoida homma sisulla maaliin. Itse väännän 17 vuoden jälkeen graduani ja olen mielessäni pitänyt nuoremmalle itselleni muutamankin saarnan siitä, kuinka paljon helpompaa homma olisi ollut hoitaa silloin kuin kuin nyt 4 lapsen ym. elämän siivellä...