Ihmiset ei uskalla tunnistaa tunteitaan ja juuri tämä luokitellaan nykyisin masennukseksi.
Olen seurannut aiempaa masennus-keskustelua ja pystyn hyvinkin ymmärtämään edellisen ketjun aloittajan ajatuksia, joiden mukaan masennus EI ole sairaus, vaan itseaiheutettu tila.
Olen varma, että masennusdiagnoosit pienenisivät 80%, jos ihmiset uskaltaisivat tunnistaa täysin luonnollisia negatiivisia tunteitaanja hyväksyä ne osaksi elämän kaarta (kuten suru, ahdistus, häpeä, kateus, loppuunpalaminen, yksinäisyys jne.).
Monet tuntuvat kutsuvan nykyisin tavallisia pultsareitakin masentuneiksi!!!
Kommentit (2)
olin jossain vaiheessa hirmuvihainen miesvainajalleni, kun aiheutti moisen sopan. kaikki tunteet tulivat, kaikkea yritin käsitellä, voimat vain ehtyivät, masennuin. Lääkäri diagnosoi masennuksesta, sain lääkityksen ja pääsin terapiaan. Se helpotti.
Nyt tässä pikku hiljaa opettelen tunnistamaan tuntemuksiani. " Ahaa, nyt minua harmittaa joku. Taidan olla vähän kateellinen. Ystäväni kohteli minua väärin!" Ei se omien tunteiden tulkinta niin helppoa ole. Mutta olen samaa mieltä, että elämän pitäisi olla nykystandardein todella tasapaksua ilman ikäviä ahdistuksen, vihan tai syyllisyyden tunteita.