Introvertin väsyminen?

Sitä, että kanssakäyminen ihmisten kanssa vie introvertilta energiaa, ja hän kaipaa sen jälkeen rauhaa ja hiljaisuutta omien ajatustensa ja tekemistensä parissa.

Ei vaan sitä että ihan kavereiden tai vaikka puolisonkin seurassa vietetty aika väsyttää henkisesti vaikka siitä nauttisikin täysillä. Ja tuon yhdessäoloajan jälkeen vain tarvitsee vähän aikaa yksin että taas virkistyy. Ei tarkoita sitä etteikö kestäisi jotain ihmistä määräänsä enempää, vaan ihan vain sitä miten introvertin keho toimii.

minulle tulee totaalinen uupuminen jos koko ajan pitää olla ihmisten kanssa. ahdistaa ja en kykenee mihinkään. joskus on pakko olla yksin jotta jaksaa

ektrovertit ei ymmärrä enkä viitti paljon olla heidän kanssa. pidemmän päälle ärsyttää ku kyseiset tyypit pitää ylimielisenä. ei se siitä ole kiinni

Väsyn ihan hyvien kavereidenkin tai sukulaisten seurasta, sen jälkeen pitää saada olla yksin jonkun aikaa tai muuten musta vittumainen ja kylmä kun en enää jaksa seuraa. Poikaystävä on ainoa jonka seura ei väsytä koska sen kanssa tuntuu että voi tavallaan olla yksin vaikka istuttaiskin samassa huoneessa.

Miten voi olla että nuorempana olin ekstrovertti ja nyt vanhempana introvertti?

En kestä juurikaan ketään ihmistä uupumatta ja hiljainen oma rauha ja yksityisyys ovat minulle yhtä tärkeitä kuin vesi ja ilma.

En osaa sanoa miten muilla on, mutta itse introverttina koen pelkän ihmisvilinän väsyttäväksi. En esimerkiksi jaksa viettää koko päivää kaupungilla, vaan väsyn jo parin tunnin jälkeen siihen ärsykkeiden tulvaan.

Myös sosiaalinen elämä väsyttää, ahdistun juhlissa ensimmäisen tunnin jälkeen ja haluan kotiin. Jos kaveri tulee käymään, se on mukavaa, mutta en silloinkaan jaksa montaa tuntia seurustella, vaan kaipaan omaa rauhaa.

Henkilökohtainen sosiaalinen elämä väsyttää. Työelämä menee paremmin koska ne asiakkaat kohtaan "työminänä". Siitä huolimatta en halua kohdata naapureita iltalenkillä töiden jälkeen, tahdon olla hiljaisuudessa puhumatta kenenkään kanssa. Varsinkin kun kotona pitää kyetä keskittymään vielä lapsiin, ei kykene enempään. En tiedä olenko introvertti, mutta oletan näin.

Vierailija kirjoitti:

Väsyn ihan hyvien kavereidenkin tai sukulaisten seurasta, sen jälkeen pitää saada olla yksin jonkun aikaa tai muuten musta vittumainen ja kylmä kun en enää jaksa seuraa. Poikaystävä on ainoa jonka seura ei väsytä koska sen kanssa tuntuu että voi tavallaan olla yksin vaikka istuttaiskin samassa huoneessa.

Just näin. Esim viikonloppuvierailuilla tarvitsen sen pienen ajan jolloin vetäytyä omiin oloihin tai lähden "karkuun" vieraita. Mies viihdyttää sen aikaa vieraita jos on tarvis, se tietää tapani. Lähden koiraa lenkittämään tms. Viimeksi ystävien luona mökkeiltäessä menin halkomaan puita :)

Introvertin aivoissa on niin intensiivinen ajatustoiminta käynnissä sosiaalista kanssakäymistä vaativissa tilanteissa, että uuvuttaahan se. Ekstrovertti ei tuollaisissa tilanteissa kuluta henkistä kapasiteettiaan niin paljoa. Hän voi päinvastoin saada energiaa ihmisten kohtaamisesta.

Miksi introvertit käyttävät niin paljon energiaa sen raportoimiseen, että "ei jaksa", "uuvuttaa", "väsyttää", "tarvin omaa aikaa ja tilaa", "ihmispaljous ahdistaa"? 

Jos märehtisi tuntojaan hieman vähemmän, ehkä jaksaisi enemmän  ns. normaalielämää?

Toisaalta, tää ketju on taas täynnä "erakko luonne introverttejä", joilla on työ, puoliso ja lapset. Että sellaista introverttiä sitten.

Vierailija kirjoitti:

Miksi introvertit käyttävät niin paljon energiaa sen raportoimiseen, että "ei jaksa", "uuvuttaa", "väsyttää", "tarvin omaa aikaa ja tilaa", "ihmispaljous ahdistaa"? 

Jos märehtisi tuntojaan hieman vähemmän, ehkä jaksaisi enemmän  ns. normaalielämää?

Toisaalta, tää ketju on taas täynnä "erakko luonne introverttejä", joilla on työ, puoliso ja lapset. Että sellaista introverttiä sitten.

Haistapa sinä pitkä ja haiseva sellainen alapään juttu.

Haistapa sinä pitkä ja haiseva sellainen alapään juttu.[/quote]

Osuikos "introvertillä" arkaan paikkaan? :-D

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta, tää ketju on taas täynnä "erakko luonne introverttejä", joilla on työ, puoliso ja lapset. Että sellaista introverttiä sitten.

Ei introverttiys läheskään aina tarkoita erakkoluonteisuutta ja sitä ettei haluaisi ihmissuhteita tai -kontakteja ollenkaan.

Mun mies on ekstrovertti ja minä olen introvertti. Mies tarvitsee lähes jatkuvasti jotain seuraa, on töissä tekemisissä ihmisten kanssa, käy viikonloppuisin baarissa kavereiden kanssa, ostosreissulle lähtee aina kaverin kanssa. Hänellä on paljon ystäviä ja tuttavia joiden kanssa höpistä ja viettää aikaa. Minulla ei ole ystäviä, muutama hyvänpäivän tuttu, en lähde miehen mukaan baariin (kuin tosi harvoin), työssäni on vähän ihmiskontakteja (joskus saan olla töissä viikonkin ihan yksin), lähden ostoksille mieluummin yksin.

Jos käydään yhdessä jossain juhlissa, mies pursuaa energiaa juhlien jälkeen kun taas minä haluan työntää korvatulpat korviin ja vetäytyä sohvan nurkkaan kirjaa lukemaan. Mies monesti lähteekin jatkoille ja minä lähden yksin hiljaiseen kotiin nauttimaan omasta rauhastani.

Ekstrovertti siis saa energiaa ihmiskontakteista, introvertti uupuu ihmiskontakteissa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi introvertit käyttävät niin paljon energiaa sen raportoimiseen, että "ei jaksa", "uuvuttaa", "väsyttää", "tarvin omaa aikaa ja tilaa", "ihmispaljous ahdistaa"? 

Jos märehtisi tuntojaan hieman vähemmän, ehkä jaksaisi enemmän  ns. normaalielämää?

Toisaalta, tää ketju on taas täynnä "erakko luonne introverttejä", joilla on työ, puoliso ja lapset. Että sellaista introverttiä sitten.

Miksi ihmeessä tuntojen märehtimättömyys auttaisi jaksamaan ns. normaalielämää? Juuri "tuntojen märehtiminen" (kuten sinä asian ilmaiset) on introvertin mielipuuhaa, joka tuo kaivattua erakkovastapainoa ihmiskontaktisähläykselle. Mutta ymmärrän, että sinä et ymmärrä.

T. Vielä yksi erakko luonne intro vertti jolla on työ puo liso ja lapset.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sillä tarkoitetaan, että introvertti väsyy ihmiskontakteista? Tarkoittaako tämä asiakaspalvelutyötä vai mitä?

Mä käytän itse ilmaisua sosiaalisesti ylikuormittunut.Eli kun on koko päivän tekemisissä ihmisten kanssa,oli työ sitten asiakaspalvelua tai mitä tahansa,se on henkisesti uuvuttavaa.Vastapainoksi tarvitsee ladata akkuja olemalla epäsosiaalinen eli viettää aikaa omissa oloissaan.

Miksi ihmeessä tuntojen märehtimättömyys auttaisi jaksamaan ns. normaalielämää? Juuri "tuntojen märehtiminen" (kuten sinä asian ilmaiset) on introvertin mielipuuhaa, joka tuo kaivattua erakkovastapainoa ihmiskontaktisähläykselle. Mutta ymmärrän, että sinä et ymmärrä.

T. Vielä yksi erakko luonne intro vertti jolla on työ puo liso ja lapset.[/quote]

Viihdyn itsekin yksin, en seurustele tai asu kenenkään kanssa, saati ole kenenkään äiti. En vaan tajua, miten teitä väsyneitä auttaa se, että päivitellään ja ihmetellään. Älä mene juhliin. Älä mene Ikeaan lauantaiaamupäivällä. Käytä kotona korvakuulokkeita joista kuuntelet rauhoittavaa white noise -äänimaailmaa. Vältä märehtimistä AV-palstalla. Hyväksy se, että olet mitä olet ja lopeta omasta "erityisyydestäsi" vaahtoaminen. Ei introvertti ole ekstroverttiä hienompi.

Ekstrovertit ne vasta märehtiikin. Joka kerta kun joutuu jonkun yltiöpäisen ekstrovertin kanssa samoihin kekkereihin, siellä saa kuulla kuinka ekstrovertilla "taas oli niin sitä ja tätä ja voi kuulkaa kun niin otti aivoon ja kyllä mä olen sitä mieltä että tätä mieltä että voi voi että taas ja niin ja näin ja diipa ja daapa...". Vois ektrovertillekin tehdä hyvää välillä olla ihan vaan hiljaa eikä täyttää ilmaa tyhjänpäiväisellä paskanjauhannalla.

Mä oon introvertti, ja mua väsyttää ihmisten seurassa just se, etten saa rauhassa vaipua omiin ajatuksiini, vaan pitää koko ajan tsempata ja olla "hereillä". Muuten en edes kuule, mitä minulle puhutaan, ja sitten hävettää, kun olen ihan kuutamolla. Joudun siis koko ajan henkisesti tökkimään itseäni. Se on tosi rankkaa. 

Töissä saan onneksi enimmäkseen olla rauhassa, ja muut ovat tottuneet siihen, että jos esim. kirjoitan jotain keskittyneesti, en heti reagoi, kun minulle puhutaan.

Mulla on lapsia, ja he ovat myös tottuneet siihen, etten aina ole ihan henkisesti läsnä. 

Parisuhteissa en ole kovin hyvä, joten olenkin niistä luopunut. Ei vaan riitä jaksaminen. 

n44

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi introvertit käyttävät niin paljon energiaa sen raportoimiseen, että "ei jaksa", "uuvuttaa", "väsyttää", "tarvin omaa aikaa ja tilaa", "ihmispaljous ahdistaa"? 

Jos märehtisi tuntojaan hieman vähemmän, ehkä jaksaisi enemmän  ns. normaalielämää?

Toisaalta, tää ketju on taas täynnä "erakko luonne introverttejä", joilla on työ, puoliso ja lapset. Että sellaista introverttiä sitten.

Haistapa sinä pitkä ja haiseva sellainen alapään juttu.

OT mutta tuo oli mainio haistattelu :D Tähän asti suosikkini on ollut äitini viljelemä "haista kukkanen jonka lehmä eilen söi".