Lue keskustelun säännöt.
Introvertin väsyminen?
24.08.2016 |
Mitä sillä tarkoitetaan, että introvertti väsyy ihmiskontakteista? Tarkoittaako tämä asiakaspalvelutyötä vai mitä?
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Introvertti on samanlainen joustamaton maailmannapa kuin erityisherkkä. Hyi hitto mitä itsekeskeisiä ihmisiä omine erityisine tarpeineen.
Kumma kun minun ei tarvitse korostaa joka välissä mitään erityistä ominaisuuttani kuten ei muidenkaan normaalien ihmisten. On ihan ok olla vaan välillä yksin, ei siitä tarvitse tehdä mitään draamaa. Koskaan.
Juurihan sinä korostit epäintroverttiyttäsi. Sehän vasta on itsekeskeistä, kun ei ymmärrä erilaisia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Introvertti on samanlainen joustamaton maailmannapa kuin erityisherkkä. Hyi hitto mitä itsekeskeisiä ihmisiä omine erityisine tarpeineen.
Kumma kun minun ei tarvitse korostaa joka välissä mitään erityistä ominaisuuttani kuten ei muidenkaan normaalien ihmisten. On ihan ok olla vaan välillä yksin, ei siitä tarvitse tehdä mitään draamaa. Koskaan.
Harva yksinolosta nauttiva draamailee nautinnollaan. Yltiösosiaalisuus voi olla monesti melkoista draamaa. Introvertti nimenomaan haluaa viimeiseen asti välttää kaikkea draamaa. Aina.
Minusta introverttina tuntuu monesti siltä, että olen ihmisille joku ilmainen terapeutti. Monet kaatavat asioitaan niskaani ilman mitään kontrollia, eivätkä he ole piirun vertaa kiinnostuneita mitä minulle kuuluu. Jos yritän johonkin väliin hönkäistä lauseen verran kuulumisiani, ekstrovertti saa lauseestani bensaa liekkeihin ja taas saan kuunnella yksityiskohtaista höpötystä Yalindapeppiinan eilisaamusta.
Vierailija kirjoitti:
Introvertti on samanlainen joustamaton maailmannapa kuin erityisherkkä. Hyi hitto mitä itsekeskeisiä ihmisiä omine erityisine tarpeineen.
Kumma kun minun ei tarvitse korostaa joka välissä mitään erityistä ominaisuuttani kuten ei muidenkaan normaalien ihmisten. On ihan ok olla vaan välillä yksin, ei siitä tarvitse tehdä mitään draamaa. Koskaan.
Kumma kun minun ei tarvitse korostaa joka välissä mitään erityistä ominaisuutta kuten ei muidenkaan normaalien ihmisten. On ihan ok olla vaan välillä ihmisten seurassa, ei siitä tarvitse tehdä mitään draamaa. Koskaan.
http://metro.co.uk/2016/08/24/introvert-hangovers-are-a-thing-and-you-m…
Mun introvertti kumppani lahetti taman mulle tanaan, saatesanoin THIS IS ME. Eipa tuossa artikkelissa mitaan uutta ollut, koska olen hyvin tietoinen hanen introvertista persoonastaan kun yhdessa asumme. Itse olen ehka enemman extrovertti tai ainakin ambivertti (koska tykkaan kylla viettaa aikaa ihan yksinkin, mutta en tieda "tarvitsenko" sita niin palavasti). Valilla tama on hankalaa, ja samaistun kylla naihin "arsyyntyviin extrovertteihin" joita tassakin ketjussa kuulemma on. Ymmarran kylla kumppaniani ja yritan antaa hanelle aikaa yksin, mutta joskus on hankala keksia viikonloppuisin itselle tekemista kun a) toinen haluaa keskittya omiin projekteihinsa kun olisi aikaa olla yhdessa ja b) yritan itse olla kotoa pois etta han saa ladata akkuja ihan itsekseen (hankalaa kun asutaan yhdessa). Valilla tuntuu myos silta etta jarjestan kavereiden kanss akaikkea viikonloppuisin, mutta en voi edes olettaa kumppanini osallistuvan, koska han haluaa mieluummin kayttaa tilaisuuden hyvakseen ja olla yksin kotona. Ja minusta olisi joskus kivaa kun hankin osallistuisi, vaikka tiedankin hanella olevan "varaparisto" niihin tilanteisiin kun on joko olosuhteiden takia tai mua miellyttaakseen pakko sosialisoida (vaikka tykkaakin siita). Mutta tama johtaa siihen etta en "uskalla" pyytaa hanta mukaan etten kuluta hanen voimiaan, vaikka han olisi kylla valmis "uhrautumaan" mun puolesta. Etta se kai tassa varmaan arsyttaa (mika nakojaan muitakin): se sen uhrautumisen ja sen jalkeisen akkujen latailun jatkuva korostaminen, niin etta kumppanilla on ihan olemassa olostaankin huono omatunto. Valilla itsekin mieitn etta onko sita aika pakko toitottaa ja muistuttaa etta taas on tullut nahtya kavereita, olen vasynyt. Ja tietysti perhelomien jalkeinen kuukauden vasymys.
Ja se myos arsyttaa miten introvertit esitetaan aina mediassa alykkoina, hyvina kuuntelijoina, hyvina keskittyjina ja ihmisina jotka tarvitsevat aikaa kehittaa itseaan. Paskan marjat sanon mina :D
Mun kumppani ainakin syo nachoja ja katsoo leffoja kun on kotona yksin. Vaittaisin etta mina olen meista se parempi kuuntelija, ainakin kaverit hakeutuvat juuri minun seuraan kun tarvitsevat jonkun tuekseen ja kuuntelemaan ja antamaan neuvoja, vaikka kovin puhelias muuten olenkin. Etta myos se polaarinen ajattelu etta extrovertit on ajattelemattomia holottajia ja introvertit alykkoja arsyttaa, koska mielestani tama luonteenpiirre ei noita muita maarita.
Kaikesta huolimatta ollaan oikein hyva ja tasapainoinen pariskunta, ja avain tahan on avoin keskustelu ja se etta ymmarretaan toistemme nakokulmia ja yritetaan loytaa elamaan tasapaino. Kun han tarvitsee aikaa han kylla kertoo (ja kertoo ja kertoo... :P) siita minulle, kuten myos mina silloin kun tunnen oloni epavarmaksi siita johtuen. En vaihtaisi miesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Introvertti on samanlainen joustamaton maailmannapa kuin erityisherkkä. Hyi hitto mitä itsekeskeisiä ihmisiä omine erityisine tarpeineen.
Kumma kun minun ei tarvitse korostaa joka välissä mitään erityistä ominaisuuttani kuten ei muidenkaan normaalien ihmisten. On ihan ok olla vaan välillä yksin, ei siitä tarvitse tehdä mitään draamaa. Koskaan.
Kumma kun minun ei tarvitse korostaa joka välissä mitään erityistä ominaisuutta kuten ei muidenkaan normaalien ihmisten. On ihan ok olla vaan välillä ihmisten seurassa, ei siitä tarvitse tehdä mitään draamaa. Koskaan.
Eikö olekin hassua AP kun kääntää asiat päälaelleen. Mikä on normaalia, jos puhutaan kolikon kääntöpuolista? Introvertteja ja ekstrovertteja on molempia maailmassa aika tasan ja väliin mahtuu vielä ambiverttiyden eri tasot. Sanot ekstroverttiyttä normaaliksi, oikeasti sanot olevasi parempi ihminen etkä siedä erilaisuutta.
Täällä yksi introvertti ilmoittautuu! Muiden ihmisten kanssa en jaksa sitä, kun pitää jatkuvasti olla keskustelu yllä esimerkiksi kavereidenkin kanssa tulee tunne, että on pakko jatkuvasti puhua. Miehen kanssa voidaan olla pitkään hiljaa vaikkapa kävelylenkillä, joten miehen seura ei kuormita samalla tavalla. En jaksa aina olla höpisemässä, vaikka toki ihmisistä pidänkin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein osaa pitää märehtimisenä sitä, että tällainen harmittaa. Minä pidän kyllä ihmisistä, ihan mieluusti haluaisin olla seurallinen (ja olen paljon yrittänytkin!) ja tekisin kaikenlaista kivaa. Mutta yksi parin tunnin konserttikäynti saa minut koko viikonlopuksi ihan rättiväsyneeksi. Kauppojen kiertely (mikä on minusta ihan hauskaa) saa aikaan migreenin. Kavereidenkin kanssa juttelu väsyttää ihan mielettömästi.
Jos voisin jotenkin parantua introverttiudesta, tekisin sen kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on niin kuin malja, joka täyttyy täyttymistään, ja sitten ei jaksa enää. Sille ei voi mitään. Lähimpäni ymmärtävät asian kyllä.
Kääntöpuolena on se, että olen todella läsnä silloin kun en ole ylirasittunut. Minulle on siitä monesti sanottu. Se hohde himmenee ja himmenee ja sammuu lopulta kun voimavarat on kulutettu loppuun. Ekstrovertti sen sijaan lataa seurassa paristonsa. Intro kirjan kanssa, tai kissa sylissä, tai puistossa puita kuunnellen. 💚
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi introvertit käyttävät niin paljon energiaa sen raportoimiseen, että "ei jaksa", "uuvuttaa", "väsyttää", "tarvin omaa aikaa ja tilaa", "ihmispaljous ahdistaa"?
Jos märehtisi tuntojaan hieman vähemmän, ehkä jaksaisi enemmän ns. normaalielämää?
Toisaalta, tää ketju on taas täynnä "erakko luonne introverttejä", joilla on työ, puoliso ja lapset. Että sellaista introverttiä sitten.
Haistapa sinä pitkä ja haiseva sellainen alapään juttu.
OT mutta tuo oli mainio haistattelu :D Tähän asti suosikkini on ollut äitini viljelemä "haista kukkanen jonka lehmä eilen söi".
Mä en oo tiennytkään, että mulla on sisko!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on niin kuin malja, joka täyttyy täyttymistään, ja sitten ei jaksa enää. Sille ei voi mitään. Lähimpäni ymmärtävät asian kyllä.
Kääntöpuolena on se, että olen todella läsnä silloin kun en ole ylirasittunut. Minulle on siitä monesti sanottu. Se hohde himmenee ja himmenee ja sammuu lopulta kun voimavarat on kulutettu loppuun. Ekstrovertti sen sijaan lataa seurassa paristonsa. Intro kirjan kanssa, tai kissa sylissä, tai puistossa puita kuunnellen. 💚
Juuri näin.
T. Introvertin mies
Ekstrovertti väsyy yksikseen ja tarvitsee ihmiskontakteja voimistuakseen. Aika monen kuulee sanovan ettei pää kestänyt kotona oloa kun lapset oli pieniä. Oli päästävä töihin ihmisten pariin. Introvertilta sujuu kotona olo leikiten. Saa vain ladattua akkujaan sillä tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi introvertit käyttävät niin paljon energiaa sen raportoimiseen, että "ei jaksa", "uuvuttaa", "väsyttää", "tarvin omaa aikaa ja tilaa", "ihmispaljous ahdistaa"?
Jos märehtisi tuntojaan hieman vähemmän, ehkä jaksaisi enemmän ns. normaalielämää?
Toisaalta, tää ketju on taas täynnä "erakko luonne introverttejä", joilla on työ, puoliso ja lapset. Että sellaista introverttiä sitten.
Miksi ihmeessä tuntojen märehtimättömyys auttaisi jaksamaan ns. normaalielämää? Juuri "tuntojen märehtiminen" (kuten sinä asian ilmaiset) on introvertin mielipuuhaa, joka tuo kaivattua erakkovastapainoa ihmiskontaktisähläykselle. Mutta ymmärrän, että sinä et ymmärrä.
T. Vielä yksi erakko luonne intro vertti jolla on työ puo liso ja lapset.
Näin juuri. Itse olen naimisissa rakastamani miehen kanssa ja rakastan jokaista neljää lastani. Lapsille en osaa olla se läsnäoleva aikuinen koko päivää, koska minun on jokin PAKKO saada oma rauha josta häädän niin lapset kuin miehenkin. Se ei ole väsymystä vaan sisäänkirjoitettu pakko, kuin syöminen vaikkapa.
Niin ihana kuin mies onkin ja sama, johon rakastuin, en jaksa työpäivän ja koti-illan jälkeen edes hänen seuraansa. Jonkin aikaa, mutta ei koko iltaa.
Haluan mennä omaan itseeni, omaan hiljaisuuteeni, omaan paikkaan, missä kukaan ei halua mitään, vaadi mitään, tarvitse mitään, sano mitään, kysy mitään. Ja tärkeintä, paikkaan jossa saan olla vain yksin omien ajatusteni kanssa joko ihan aivot pois tai omissa maailmoissani.
Introverttinä olen siis aika hermostunut äiti ja vaimo, ja tosiaan poissaoleva kun aivot ovat saaneet sen vähäisen tarvitsemansa kosketuksen ihmisten sosiaalisuuteen.
Minulla tuo väsyminen näkyy ja tuntuu ihan fyysisenäkin väsymyksenä. Päätä särkee, ajatus ei kulje ja raajat tuntuu raskailta.
Olen ammatiltani opettaja ja useimmin töiden jälkeen en jaksa ajatellakaan tekeväni muuta kuin asettuvani kotona sohvannurkkaan akkuja lataamaan. Rakastan työtäni, mutta kyllä se silti uuvuttaa minut ja vie energian kaikelta muulta. Viikonloppuna voin sitten vapaaehtoisesti vapaa-ajallakin tehdä jotain sosiaalista ilman, että se tuntuu mount everestin kiipeämiseen rinnastettavalta suoritukselta.
Kesäloman aloitan useimmin siten, että eristäydyn viikoksi omiin oloihini. Sen jälkeen alkaa taas olla energiaa ihmisten tapaamiseen ja sosiaaliseen toimintaan. Myös lyhyemmillä lomilla saatan vaikka lähteä ulkomaanmatkalle yksikseni akkuja ladatakseni.
Parisuhteissa olen huono, kun kaipaan niin paljon omaa aikaa varsinkin kouluvuoden ollessa päällä. Tällä hetkellä olenkin vapaaehtoisesti sinkku enkä edes etsi parisuhdetta. Ystävyyssuhteita minulta löytyy, mutta ne on luotu ihmisten kanssa, joiden kanssa voin tulla yhteydenpidossa jopa kuukausien mittainen tauko ilman, että tuo tauko varsinaisesti vaikuttaa itse suhteeseen: tauon jälkeen voi olla kuin ei taukoa olisi ollutkaan.
Välillä olen miettinyt alanvaihtoa johonkin vähemmän sosiaaliseen työhön, että jaksaisin paremmin ihmissuhteita vapaa-ajalla. Tämä työ on kuitenkin ainakin vielä niin rakas ja merkityksellinen minulle, etten ole tähän valmis. Tällä siis mennään. On minulla onneksi kesällä pari kuukautta, jolloin jaksan ylläpitää ihmissuhteita paremmin kuin muun aikaa vuodesta.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen introvertti ja sisko taas on ekstrovertti. Hän ei ymmärrä sitä että en jaksa ensin koko päivää shoppailla ja sen jälkeen käydä jonkun luona kyläilemässä ja vielä illemmalla laillisella jossain. En jaksa vaan väsyin ihan totaalisesti jos en saa olla yksin ja jos koko ajan pitää puhua ja olla ihmisten kanssa.
Mulla on vähän niin että yksi juttu päivässä ja sitten omaa juttua. Tai esim työt sen päälle lenkki ja ei muuta. Tarvitsen tosi paljon latautumisaikaa kun vaan yksin olen ja teen jotain mielekästä.
Ekstron on vaikea ymmärtää introa koska hän itse saa energiaa muista.
Mulla on sama vika ekstroverttien kavereiden kanssa kavereiden kanssa.Työn/koulun/mikä nyt onkaan päivittäinen pakollinen ihmisten kanssa oleminen lisäksi jaksan kyllä nähdä ystäviä,mutta sopivina annoksina.
Jos vaikka tänään istun iltaa kaverin luona ja ehdotan,että ensi viikolla voisi mennä leffaan,hän ihmettelee miksi emme mene jo huomenna.Öh,siksi että tarvitsen huomisen "palautumiseen".
Pyrin siihen,että viikossa olisi edes yksi päivä,kun ei tarvitse nähdä ihmisiä ollenkaan.Sitä on hyvin vaikea selittää supersosiaalisille tyypeille.
Vierailija kirjoitti:
Miksi introvertit käyttävät niin paljon energiaa sen raportoimiseen, että "ei jaksa", "uuvuttaa", "väsyttää", "tarvin omaa aikaa ja tilaa", "ihmispaljous ahdistaa"?
Jos märehtisi tuntojaan hieman vähemmän, ehkä jaksaisi enemmän ns. normaalielämää?
Toisaalta, tää ketju on taas täynnä "erakko luonne introverttejä", joilla on työ, puoliso ja lapset. Että sellaista introverttiä sitten.
Ihmisten seura tarkoittaa minulle, että joudun käyttämään energiani muiden ihmisten ilmeiden tarkkailuun ja puheiden kuunteluun pysyäkseni ajan tasalla keskustelussa. Ihmisten puheet poukkoilevat aiheesta toiseen vailla suurta logiikkaa useimmiten. Osa porukasta tarinoi niin monisanaisesti, että käyttävät 20 minuuttia kertoakseen asian, jonka itse mainitsisin parilla sanalla. Väsyttäähän se!
Minusta yksi olennaisimmista piirteistä introverttiudessa on nimenomaan se, että lataa akut yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa.
Jotkut ihmiset, ekstrovertit, nimittäin saavat energiaa siitä, että oleilevat ihmisten kanssa tai eivät ainakaan menetä energiaa siinä.
Olen introvertti, ja jo lukioiässä vietin viikonloput kiltisti kotona, koska kouluviikon jälkeen piti ladata akut. Vielä nykyäänkin kiireisen viikon jälkeen rentoudun parhaiten viettämällä rauhallisen kotiviikonlopun yksin: kynttilöitä, hiljaisuutta (korkeintaan klassista musiikkia), elämän punnitsemista, lukemista, elokuvia, ehkä yksinäinen kävelyretki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minulle tulee totaalinen uupuminen jos koko ajan pitää olla ihmisten kanssa. ahdistaa ja en kykenee mihinkään. joskus on pakko olla yksin jotta jaksaa
ektrovertit ei ymmärrä enkä viitti paljon olla heidän kanssa. pidemmän päälle ärsyttää ku kyseiset tyypit pitää ylimielisenä. ei se siitä ole kiinni
Nää, en minä introverttiä pidä ylimielisenä, en vaan jaksa olla sellaisen ihmisen seurassa, joka ei nauti kanssani seurustelusta, vaan kokee sen rasittavana. Simple as that.
Miksi tuota on alapeukutettu?
Eikös se nyt ole kuulkaa introvertit ihan ymmärrettävää, että ekstrovertti hakeutuu mieluummin kaltaisensa seuraan, jonka kanssa ei tarvitse koko ajan varoa, ettei toinen vaan "rasitu" ja koe sinua ärsyttävänä?
Itse kommentoitte ekstrovertteja koko ajan erittöin kielteisesti, haluatte muun muassa yhdistää ekstroverttiuden ja typerän muista piittamattoman päällepölötyksen, vaikka todellisuudessa ekstroverttius on sosiaalisuuden asenne, eikä mikään = vähä-älyisyys.
Joten onko mikään ihme, että ekstrovertti kokee, ettei halua "piinata" teitä, vaan hakee seuraa, joka on hänen kanssaan samalla aaltopituudella.
Annatte itsestänne omahyväisen ja ilkeän vaikutelman.
Sinä olet siis ambivertti. Sinua siis ärsyttää introvertit ja ekstrovertit, niinkö? Se on kiva, että kaikkia ärsyttää tasapuolisesti :).