Kuka muka haluaa pienen asunnon. Ne kun ovat kuulemma niiin haluttuja.

70/ehkä 100?

Mutta pajko sanoa, että muutettiin 150 neliöstä pienempään (ei edes ollut pakko) tilaa oli aikaisemmassa aivan liikaa. Nyt ei keräänny romua ja siivoaminen on yhtä juhlaa!

Ainut mihin haluaisin lisää tilaa, on kylpyhuone.

No kuka haluaa asua jossain tavallisessa tylsässä talossa, kun palatsejakin on maailmassa? Köyhyyden sanelema pakko?

Olen yksin asuva sinkkuihminen, enkä todellakaan ottaisi 200 neliön asuntoa vaikka ilmaiseksi tyrkytettäisiin - tai no joo voisin mä ilmaiseksi ottaa, sitten vuokraisin sitä vaan eteenpäin. Olen luonteeltani aika säikky ja viihdyn parhaiten sellaisissa tiloissa, joita pystyn katseellani hallitsemaan mistä tahansa kulmasta. Ahdistaisi ajatus siitä, että olen yksin asunnossa, jonka johonkin kolkkaan en mitenkään voi nähdä tai oikeastaan edes kuulla. Plus sitten tietty siivoamiset ja se, etten yksinkertaisesti tarvitse määräänsä enempää tilaa, kun ei ole edes (omasta kodista) tilaa vieviä harrastuksia.

Aloitan: 40/200

Vierailija kirjoitti:

Olen yksin asuva sinkkuihminen, enkä todellakaan ottaisi 200 neliön asuntoa vaikka ilmaiseksi tyrkytettäisiin - tai no joo voisin mä ilmaiseksi ottaa, sitten vuokraisin sitä vaan eteenpäin. Olen luonteeltani aika säikky ja viihdyn parhaiten sellaisissa tiloissa, joita pystyn katseellani hallitsemaan mistä tahansa kulmasta. Ahdistaisi ajatus siitä, että olen yksin asunnossa, jonka johonkin kolkkaan en mitenkään voi nähdä tai oikeastaan edes kuulla. Plus sitten tietty siivoamiset ja se, etten yksinkertaisesti tarvitse määräänsä enempää tilaa, kun ei ole edes (omasta kodista) tilaa vieviä harrastuksia.

Siivoustyön määrä ei juurikaan riipu neliöistä vaan asukkaiden määrästä ja toiminnasta. Väljässä kämpässä on lisäksi helppo siivota.

Ei kai missään ole sanottu, että pienet asunnot on niin kysyttyjä juuri kokonsa takia. Hintahan se syy on.

Meillä 2 ihmistä + 2kissaa. Nyt neliöitä 54 ja jos ei olisi rahasta kiinni, niin koen, että n. 80-90 neliötä olisi sopiva määrä. 

Asutaan miehen ja lapsen kanssa 80 neliön kämpässä ja tää on kyllä oikein sopiva. Saatiin just 20neliöö isompi kämppä ku edellinen ja Oon oikein tyytyväinen. Jos pohjaratkaisu on kunnossa, niin ei neliöillä oo niin väliä. Plus kertyy liikaa tavaraa kun on ylimääräisiä neliöitä.

Sen vuoksihan ne ovat haluttuja, koska maksavat vähemmän kun isommat ja erityisesti yksi asuvilla ihmisillä on niihin paremmin varaa.

100/100 asunto on juuri sopivan kokoinen. 

En todellakaan halua isoa asuntoa, vaikka varaa olisikin. Asun yksin, olen minimalisti, enkä halua tarpeetonta tilaa. Minulla on olohuone ja avokeittiö, makkari ja kylppäri, n. 50 neliötä, enkä halua enempää. Jos olisi enemmän huoneita, pitäisi olla enemmän huonekaluja, enemmän tavaraa, enemmän kaikkea.

Asun nyt kahdestaan tyttären kanssa 70-neliöisessä asunnossa.

Yhden huoneen voisin ottaa lisää - eli olisiko se sitten noin 85 neliötä. Sinne laittaisi ompelukoneen, kirjaston...

Mutta oikeasti tämä aikalailla unelma.

Tämän asunnon hinnalla saisin samasta kaupunginosasta yhden huoneen lisää uudesta kerrostalosta. Mutta oma ( partalon) piha on tärkeämpi.

Minä asun 180 neliön vanhassa talossa maalla. Haaveilen pienestä kaksiosta/tilavasta yksiöstä, ainakin jos olisin sinkku. 

Isossa talossa on paljon ylläpidettävää. Tavaraa kertyy nurkkiin huomaamatta, koska niitä on helppo työntää 'väliaikaisesti' piiloon vähemmän käytössä olevaan huoneeseen.

Plusssaa asiassa on, et piha-aitan avulla voimme majoittaa melko helposti kaksikin keskikokoista sukulaisperhettä kesävieraiksi ilman, että tuntuu kovin ahtaalta.

Noin 250 m2, en kaipaa isompaa. Samalla hinnalla toki olisi saanut myös 25 m2 asunnon mutta ei vaan anna periksi maksaa kymmenkertaista neliöhintaa. Nykyinen siis maksoi noin 1000 eur/m2 ja tontti kaupanpäälle.

Asun yksin 60 neliön kaksiossa ja jos samalla hinnalla saisin samantasoisella alueella, niin vaihtaisin lennossa esim. 120 neliön asuntoon! Kaipaan erillistä työhuonetta ja vierashuonekin olisi mukava olla. Tavaraa ei välttämättä tulisi paljoa lisää ja avaria tiloja on helpompi siivota.

En jaksaisi muuttaa, joten jäisin tähän 39 m2 asuntoon. Asuin lapsuuden ja nuoruuden 350 m2 omakotitalossa ja luulin, että tarvitsisin paljon tilaa ympärilleni, mutta menee tämä näinkin. Sopivin voisi olla 70 m2, niin ei tuntuisi olevan liikaa tavaraa.

On niissä isoissa taloissa siivoamista ja sen lisäksi jos on iso piha ja paljon puita, niin saa haravoida päivät läpeensä, keräillä omenoita ja kolailla lumia.

Pieni kämppä on paras. Asun tällä hetkellä ulkomailla isohkossa kolmiossa, mutta kaipaan jatkuvasti Helsingin 30 neliön yksiötäni. Sellainen mukava pesä, jossa kaikki on kätevästi saatavilla ja siisteys pysyy helposti yllä. Säilytystilaa ja keittökampetta sun muuta mahtuu kuitenkin olemaan riittävästi. Täydellinen koti. En oikein ymmärrä mitä yksin asuva tekee tilalla, ellei ole jotain erityisiä harrastuksia, joita varten tarvitsee huoneita tai sitten ihan järkyttävä määrä tavaraa. Kukin tavallaan tietysti, mutta itse viihdyn ehdottomasti parhaiten pienehkössä ja näppärässä keskusta-asunnossa.

Miksi sen pitäisi olla samanhintainen?

Itse kaipaisin sinkkuasuntoihinkin kotiominaisuuksia kuten huonemäärään nähden iso keittiö, kodinhoitohuone ja kunnollinen terassi/piha/lasitettu parveke.

Arvasin, että heti joku mainitsee siivouksen :). Av-mammaa ei mikään muu maailmassa kiinnosta tai huoleta niin paljon kuin siivous.

Minulla on 47 neliötä, ja voisin ottaa vaikka kuinka suuren kartanon, palatsin tai linnan, jos mahdollista. Olisi kiva sisustaa huoneita eri tyyleillä. En toki varsinaisesti sellaista tarvitse. Haluaisin kyllä asua vähän isommassa kuin nykyisin.