Kuka muka haluaa pienen asunnon. Ne kun ovat kuulemma niiin haluttuja.
Eiköhän se pieni asunto ole köyhyyden sanelema pakko!
Gallup: Minkäkokoisen asunto sinulla on/minkäkokoisen ottaisit jos samalla hinnalla vastaavan isomman saisit?
Aloitan: 40/200
Kommentit (74)
112/160 kaks aikuista, 3 lasta. Ja mieluiten yhdessä tasossa.
Asun kahden lapsen kanssa yhna 120 m2/170 m2 omakotitaloa jossa iso piha. Sopiva, en haluaisi pienempää enkä suurempaa.
Tampereella on ainakin tyhjillään 50+ neliön asuntoja, kun yksiöt menevät heti. Eikä syynä todellakaan ole hinta, koska hintaeroa ei juurikaan ole. Se siitä ison kämpän haluamisesta.
Miksi ihmeessä ihminen haluaisi turhaa tilaa, jota pitää vain siivota ja sisustaa? Etenkään opiskelijana, kun saatetaan muuttaa kesäksi muualle ja valmistumisen jälkeen varsinkin.
Vaikka sellainen ihminen, joka materian sijasta haluaa kerätä kokemuksia - varsinkin näin 20+ ikäisenä.
Meillä on 97 neliötä ja haaveilen sellaisesta 60-neliöisestä, mutta ei taida toteutua ennen pääsen leskeksi.
Vierailija kirjoitti:
Tänä vuonna kaupunkiini rakentuu satoja uusia asuntoja. Eipä vain tainnut olla yhtäkään yli 60 neliöistä tai yli kahden huoneen asuntoa. Sama viime vuonna ja sitä edellisenä ja 2008 ja ensi vuonnakin. Niin että miksi asummekaan ahtaasti?
Eikö yksinasuvien määrä ole viime vuosina (vuosikymmeninä) kasvanut? Luulisi että tämä on yksi syy miksi pienempien asuntojen kysyntä ja myös rakentaminen on kasvanut. (Toki olisi järkevää rakentaa jonkun verran myös isompia asuntoja, ei sillä.)
Asun nyt avomiehen kanssa 68-neliöisessä kolmiossa. Putkiremontin aikaan totesimme, että mahduimme oikein hyvin myös 52-neliöiseen kaksioon. 40% tavaroistammekin oli muuttolaatikoissa koko remonttievakon ajan (3kk), eikä niille tullut käyttöä, vaikka talvi ehti muuttua lähes kesäksi. Eli ehkä kaikki nykyinen irtain ei mahtuisi pienempään asuntoon, mutta siinä ehkä tulisi luovuttua turhasta tavarasta, jota ei oikeasti tarvitse.
Ja olihan tuo 52 neliötä edullisempikin, mutta 68-neliöinen kolmio on kuitenkin meidän kotimme, josta emme halunneet luopua sijainnin ja näköalan vuoksi.
Meillä on noin 80 neliötä (ei olla tarkastusmitattu, vanha talo) ja tämä on ihan sopiva. En ainakaan paljoa lisätilaa haluaisi. Saisimme kyllä isomman jos lähtisimme vähän kauemmas keskustasta, mutta miksipä tekisimme niin, kun a.emme halua asua kauempana ja b.emme haikaile isompaa asuntoa?
Jos asuisin yksin, en huolisi enempää kuin nelisenkymmentä neliötä.
Asukasmäärään nähden kovin isot asunnot ovat epäkodikkaita, epäekologisia, rasittavia siivota ja niihin tulee helposti kerrytettyä liikaa turhaa roinaa.
Yksiöön en enää ikinä muuta. Ärsyttää joku suriseva jääkaappi korvan juuressa ja muutenkin seinät kaatuu päälle. 64m2 , sauna, iso kylppäri ja kaksi makkaria ja sitten jättikokoinen parveke. Yhteydet ja palvelut hollilla. Vaikka voittaisin lotossa taitaisin jäädä tähän.
Ja toki perheeseen kuuluu poika ja koira.
Vierailija kirjoitti:
Yksiöön en enää ikinä muuta. Ärsyttää joku suriseva jääkaappi korvan juuressa ja muutenkin seinät kaatuu päälle. 64m2 , sauna, iso kylppäri ja kaksi makkaria ja sitten jättikokoinen parveke. Yhteydet ja palvelut hollilla. Vaikka voittaisin lotossa taitaisin jäädä tähän.
Ja toki perheeseen kuuluu poika ja koira.
Tuo on kyllä totta, että pienessä asunnossa pitää kiinnittää huomiota hiljaisiin kodinkoneisiin. Tosin itse nukun niin sikeästi, että eipä paljon haittaa.
Meillä on nyt kahdelle ihmiselle 270 neliötä. Jos muuttaisimme pk-seudun ulkopuolelle, saisi neliöitä samalla rahalla ainakin tuplasti, mutta en näkisi sen kokoisessa kodissa enää mitään mieltä. Tätäkin on välillä vaikea perustella itselleen.
Normaaliarjessa (sekä juhlien aikaan!) rakastan tätä kotia ja tilan tuntua. Sitten taas joskus väsyneenä tai kipeänä rasittaa etäisyydet ja kerrokset. Viime viikolla meinasin pyörtyä, kun vaelsin kolmen kerroksen väliä kovassa kuumeessa. Tuollaisina hetkinä tulee joskus ikävä ensimmäistä omaa kotiani, alle 30-neliöistä yksiötä, jossa ihan kaikki tarpeellinen oli kompaktisti muutaman metrin etäisyydellä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on nyt kahdelle ihmiselle 270 neliötä. Jos muuttaisimme pk-seudun ulkopuolelle, saisi neliöitä samalla rahalla ainakin tuplasti, mutta en näkisi sen kokoisessa kodissa enää mitään mieltä. Tätäkin on välillä vaikea perustella itselleen.
Normaaliarjessa (sekä juhlien aikaan!) rakastan tätä kotia ja tilan tuntua. Sitten taas joskus väsyneenä tai kipeänä rasittaa etäisyydet ja kerrokset. Viime viikolla meinasin pyörtyä, kun vaelsin kolmen kerroksen väliä kovassa kuumeessa. Tuollaisina hetkinä tulee joskus ikävä ensimmäistä omaa kotiani, alle 30-neliöistä yksiötä, jossa ihan kaikki tarpeellinen oli kompaktisti muutaman metrin etäisyydellä.
En kyllä ymmärrä lainkaan tuon kokoisia koteja ellei vieraita käy usein. Omakotitalot jo itsessään ovat yleensä aika suuria, mutta kai ne ovat ihan tarpeellisia jos on paljon lapsia.
Tänä vuonna kaupunkiini rakentuu satoja uusia asuntoja. Eipä vain tainnut olla yhtäkään yli 60 neliöistä tai yli kahden huoneen asuntoa. Sama viime vuonna ja sitä edellisenä ja 2008 ja ensi vuonnakin. Niin että miksi asummekaan ahtaasti?