Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Inhoaminen olikin kateutta ja katkeruutta omasta epäonnistumisesta!
24.08.2016 |
Vihasin mieheni exää vuosia, koska pidin naista rasittavana, omahyväisenä ja itsekeskeisenä ihmisenä. Tuo nainen puhui kaikkea pahaa silloisesta uudesta poikaystävästäni ja katkaisin häneen välit, koska koin hänen kateuttaan koittavan sabotoida suhteeni.
Olen pitänyt tuota naista rumana, lihavana ja ollut mielissäni, jos olen kuullut hänellä menevän huonosti. Tosin ei ole mennyt, joten olen kuvitellut hänen esittävän somessa, että hyvin menee.
Jonkinlainen pakkomielle kehittyi mulla siitä ihmisestä, vaikka se ei omaan arkeeni vaikuttanutkaan.
Nyt se iski jotenkin mulle päin näköä kun meille mieheni kanssa on tulossa ero. Kaikki ne asiat joista tuo nainen miestäni syytti, ovat totta. Mies on patologinen valehtelija, koska hänellä on niin voimakas miellyttämisen tarve ja pakkomielle elää ilman riitoja, että arki kuorruttuu valkoisilla valheilla ja asioiden kertomatta jättämisellä. Mies on huono sängyssä, kuten tuo ex sanoi, huonoudella tarkoitan naisen huomioimista. Mies on passiivinen, laiska ja saamaton, kun itse näin hänet ajattelevana ja fiksuna aiemmin. Arki on näyttänyt, että se on juuri sitä mitä nainen silloin sanoi!
Varmasti on niin, että alunperin pelkäsin tuon naisen olevan oikeassa ja mitä pidemmälle suhteeni eteni, sitä enemmän vihasin tuota miehen exää ja stalkkasin somessa. Heräsin siinä vaiheessa kun huomasin tuntevani mielihyvää kun naisen lähisukulainen kuoli, ja huomasin oikeasti olevani tyytyväinen. :( Tuli morkkis ja pakotin itseni miettimään. Sitten se jotenkin iski päin kasvoja kun makasin sängylläni.. Mulla oli paska avioliitto ja mies joka piittaa vaan itsestään. Mulla ei ollut vanhempia arjessa mukana toisin kun miehen exällä, mutta käänsin pitkään asiat niin, että tuo miehen ex kuppasi porukoitaan. Olin kateellinen ja kielsin sen keskittymällä naisessa niihin asioihin, jotka olivat totta, kuten esim.lievä ylipaino ja ulkonäölliset seikat. Kielsin tosiasiat vimmatusti ja vakuuttelin itselleni, että tuo nainen oli jotenkin paha.
Nyt tuntuu siltä, että tekisi mieli ottaa yhteyttä siihen exään ja pyytää anteeksi. Puhuin siitä tosi rumasti aikanaan ja hänelle itselleenkin, vaikka hän ei oikeasti tehnyt mitään väärää minulle, päinvastoin. Olen stalkannut sitä somessa tuntien teennäistä paremmuutta.
Mulla on nyt tavoite elämässäni se, että vihan ja katkeruuden tunteiden en enää anna ottaa itsestäni otetta ja jatkossa aion miettiä, mikä on se taustalla vaikuttava tunne. Mulla se oli kateus, koska miehen exällä oli kaikki se mitä mulla ei. Sillä on uusi toimiva suhde ja yhteinen lapsi miehensä kanssa. Miehen, joka on valmis sitoutumaan henkisesti ja jonka kanssa ne matkustelee. Mulla on mies, joka vihaa matkustelua. Sillä naisella on pysyvä työpaikka, mä en tunnu työllistyvän pysyvästi millään. Sillä on tiivis lapsuudenperhe ja rakastavat vanhemmat, mun vanhemmat on kuollut ja eläessäänkään eivät välittäneet ikinä. Jatkuva riittämättömyyden tunne purkautuu kateutena joka on kuorrutettu johonkin teennäiseen itsensä nostattamiseen jalustalle. :/
Aika rankkaa on tajuta, että se olenkin mä joka olen katkera nauta, eikä se miehen ex, johon kanavoin kaiken sen sonnan mitä omassa elämässä oli.
Onko muita jotka on heränneet todellisuuteen??
Kommentit (10)
Sulla on ollut raskasta! Hienoa, että olet oppinut jotakin itsestäsi <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle on käynyt samantyyppisiä kokemuksia, ja ne on todella kasvattavia! Vaikka alkuun voi olla järkyttynyt, miten on voinut esim. vihata tuntematonta. tässäkin on hyvä muistaa, että jos alussa olet naiselle ollut tyly, nainen on varmaan ymmärtänyt sen (harvoin nyksät ja eksät tykkää toisistaan). Sulla on asiat hyvin kun et ole ´piinannut vihallasi muita kuin itseäsi. Nyt voit vapauttaa itsesi siitä vihasta :) Kun tulee tietoisemmaksi itsestään ja omista tunteistaan, alkaa huomata sitten niitä hetkiä jo kun meinaa uudelleen alkaa kehittymään joku tuollainen kierre, jossa omaa pahaaoloa purkaa syyttömään sivulliseen. Itse usein huomaan esim, ajattelevani, että miksi tuntisin vihaa/inhoa tuntematonta ihmistä kohtaan? kun en kuitenkaan tunne häntä. Eksäni nykyistä halusin alkaa vihaamaan, mutta olen kuullut hänestä vain hyvää, ja itseasiassa hyvin samanlaisia asioita on hänessä kuin minussa (heikkoudet yms). On hyvä silloin kuunnella järkeä ja tajuta, että oma mieli vain tuottaa ne vihantunteet, syytä vihata toista ei ole. Tämänkin pystyin myöntämään kun tajusin että olen vain ihan saakelin kateellinen eksäni nykyiselle, hän on niin kaunis, nuori, herttainen jne.. Siitä olen lähinnä päässyt ajattelemalla, että joku muu voi ihan hyvin ajatella minusta samalla tavalla ja kadehtia minua, sillä ihmiset kadehtivat mitä ihmeellisempiä asioita.
Eikö olekin itsestään tietoiseksi tuleminen hienoa! :)
Minä olen pitkään tiennyt olevani kade ja kaunainen, tosin pidän nämä tunteet tiukasti sisälläni ja yritän välttää niiden näkymistä. Syyt eivät pohjimmiltaan olleet parisuhteissa tai exissä, mutta heijastuivat tietysti niihinkin. Silmät avautuivat, kun tajusin myrkyllisten tunteiden syynä olevan häpeä omista epäonnistumisista. Häpeän yli koetan nyt päästä ja sen myötä elää ja tehdä sellaisia valintoja kuin aidosti haluaisin.
Ei nyt ihan liity aiheeseen, mutta jos nyt elämässä joskus niin kävisi, että pitäisi alkaa virittelemään jotain uutta parisuhdetta, niin varsin nopeasti haluaisin keskustella miehen exän kanssa! Todellakin haluaisin tietää kaikki mahdolliset miehen oikut mahdollisimman pian.
Vierailija kirjoitti:
Mulle on käynyt samantyyppisiä kokemuksia, ja ne on todella kasvattavia! Vaikka alkuun voi olla järkyttynyt, miten on voinut esim. vihata tuntematonta. tässäkin on hyvä muistaa, että jos alussa olet naiselle ollut tyly, nainen on varmaan ymmärtänyt sen (harvoin nyksät ja eksät tykkää toisistaan). Sulla on asiat hyvin kun et ole ´piinannut vihallasi muita kuin itseäsi. Nyt voit vapauttaa itsesi siitä vihasta :) Kun tulee tietoisemmaksi itsestään ja omista tunteistaan, alkaa huomata sitten niitä hetkiä jo kun meinaa uudelleen alkaa kehittymään joku tuollainen kierre, jossa omaa pahaaoloa purkaa syyttömään sivulliseen. Itse usein huomaan esim, ajattelevani, että miksi tuntisin vihaa/inhoa tuntematonta ihmistä kohtaan? kun en kuitenkaan tunne häntä. Eksäni nykyistä halusin alkaa vihaamaan, mutta olen kuullut hänestä vain hyvää, ja itseasiassa hyvin samanlaisia asioita on hänessä kuin minussa (heikkoudet yms). On hyvä silloin kuunnella järkeä ja tajuta, että oma mieli vain tuottaa ne vihantunteet, syytä vihata toista ei ole. Tämänkin pystyin myöntämään kun tajusin että olen vain ihan saakelin kateellinen eksäni nykyiselle, hän on niin kaunis, nuori, herttainen jne.. Siitä olen lähinnä päässyt ajattelemalla, että joku muu voi ihan hyvin ajatella minusta samalla tavalla ja kadehtia minua, sillä ihmiset kadehtivat mitä ihmeellisempiä asioita.
Eikö olekin itsestään tietoiseksi tuleminen hienoa! :)
On! Mä tiedän nyt mitä tarkoitetaan sillä, että kun päästää vihasta irti,niin vapautuu. Se tunne, kun katsot ensimmäisen kerran tuon vihan kohteen valokuvaa ja näet ne kauniit asiat.. Eihän hänessä ole mitään vikaa, itseäni peilasin. Itse asiassa, taidan itse olla lihavampi kuin tuo ex, jota aina moitin. Noloa, noloa noloa.. :( En ikinä kehtaisi myöntää kavereilleni, millaisia asioita päässäni on pyörinyt, kun olen yrittänyt kiistää todellisuuden.
Katkeruus syö sisältä päin ja näivettää ulkonäönkin, se on rumaa katseltavaa. Olen katsonut valokuvia itsestäni viime kuukausina ja näytin niissä kääkältä, vaikka olen suht nuori. Suupielet alaspäin ja samaan aikaan nokka pystyssä.. :(
Täydelliseksi ei ikinä pääse, mutta voi kun oppisi edes havainnoimaan nämä negatiiviset tunteet ja pysäyttämään pään sisäiset traumapeikot ennen kuin ehtii lietsoa itsensä ihan kuumaksi. Väkisinkin mietin, miten paljon omaan suhteeseeni on vaikuttanut se, että olen kiistänyt mieheni olevan erilainen mitä miehestäni halusin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kateus, viha ja ahneus. Ne kun pystyy itsessä tiedostamaan ja harjoittelemaan niistä "irtautumista", on elämä paljon helpompaa. 🌞🐝
Oman heikkouden ja itselleen valehtelun myöntäminen itselleen on arvostettava saavutus! Eli asiasi ei ole lainkaan huonosti. Mieluummin köyhä luuseri, mutta rehellinen itselleen, kuin "hyvää elämää" viettävä ihminen, joka ei näe asioiden oikeaa laitaa. Rehellisyys on oikeasti TODELLA vaikaa. Itsekin usein syytän yhteiskuntaa omista virheistäni ja puutteistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnittelen sua. Nyt sinusta alkaa tulla aikuinen ihminen. Joistakin ei tule koskaan.
Alue: Aihe vapaa
Uskaltakaa nyt joku muukin katkera katsoa peiliin, en voi olla ainoa. Samasta syystä varmasti on porvarivihaa joillain ihmisillä, kun se on kateutta siitä, että itsellä ei ole. :/