Sietämätön tilanne. Raskaana ja yksin :(

Ihan vain ohikommenttina:

Olen vela eli vapaa-ehtoisesti lapseton nainen (ylittänyt reippaasti keski-iän) ja voin vakuuttaa että sekä minä että ystäväpiirini olemme aina kunnioittaneet yksinhuoltajia ylitse muiden.

Ihmissaasta puhe on täysin vierasta tässä asiayhteydessä.

Olemme elämämme varrella havainneet että usein miten yh-äitien lapsista sukeutuu menestyjiä -- ja tasapainoisempia sellaisia ehkäpä siksi kun mihinkään muottiin ei heitä tungeta liiallisella huomiolla ja puuttumisella vaan lapsi saa kasvaa omaksi itsekseen.

Persoonallisimmat henkilöt ja hienoimmat ihmiset  jotka tiedän ovat (jostain kumman syystä)  yh-äitien/iskien kasvattamia.

En tiedä mihin kallistut omalla kohdallasi, toivon voimia päätöksen tekoon, mutta tuo ympäristön halveeraus yh-kasvattajia kohtaan on mielestäni median ja kaupunkilegendojen luomaa huuhaata.

Yleisesti heitä tsempataan ja kunnioitetaan.

Tältä foorumilta ei kannata hakea tukea päätökseen. Vartin sisällä aloituksesta tähän hyökkäävät abortinvastustajat vakioargumentteineen.

Sinä itse tunnet omat voimavarasi ja mitä haluat elämältä. Älä kysele ventovierailta anonyymeilta mitä pitäisi tehdä, eivät he tunne sinua ja pysty objektiivisesti arvioimaan mikä sinulle olisi parasta. Jokainen täällä antaa neuvojaan oman elämänkatsomuksensa mukaan, millä ei ole mitään kosketuspintaa sinun elämäntilanteeseesi ja todellisuuteesi.

Lähtökohtaisesti mies on varmaankin ollut lasta vastaan joten miksi hankkiuduit raskaaksi? Oliko järkevä päätös?

Älä panikoi. Olet hyvässä lapsensaanti-iässä, ja tämä voi olla ainoa mahdollisuutesi. Et ole enää mikään teini. Minä sain ekan 28 vuotiaana. Usko pois, tilaisuuksia ei tule jatkossa kovin usein, eli jos sydän sanoo, kuuntele sitä. Ei ne sun asiat ole niin heikosti kuin uskot.

Elatuksesta mies ei voi kieltäytyä, koska se haetaan isyystestiin tarvittaessa vaikka poliisiautolla. Se on isyys ja laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta. Laki on laki, pitäisihän sinun se tietää. Lapsen elättäminen ei ole ongelma!

Jos käyt kerran töissä, saat äitiysrahaa. Lisäksi tulee lapsilisä, voi tulla asumistuki ja elatusapu (sitten kun se isyys on todettu) ja ehkä toimeentulotukikin, kun olet kotona. Hoitovapaalla voit ihan vapaasti opiskella, mulla meni naapurin rouva vauva kainalossa luennolle. Ja oikeustiede on sellainen aine, että vaatii paljon perslihaksia.

Puolpäiväduuni esim. lakiasiaintoimistosta assarin homma, jos löytyy.

Hyödynnät lapsen päiväunet ja yöunet.

tai sitten teet abortin.

Itse en ole kuin avoimessa , käyn päivät töissä, mulla on kotona 5 ja 8 vuotiaat ja luen kun ne alkaa nukkua klo 20-21. Pitää olla tehokas. Hallinto-oikeuden luennot alkaa kohta...

Ootko stadin oikiksessa? Mennää punssikahveille vetää kännit viikon päästä.

Hmm, itse tulin raskaaksi 23-vuotiaana, kesken opintojen. Mies sanoi että jos et tee aborttia, hän häipyy. Minä en tehnyt, ja mies häipyi. En edes ilmoitttanut häntä isäksi minnekään, jotta ei joutuisi elatusvastuuseen lapsesta jota ei halunnut. 

En ole kyllä koskaan katunut lapsen pitämistä. Ei ollut mitenkään vaikeaa hoitaa opintoja loppuun kun oli yh. Ylioppilaskylässä oli hyvät päiväkodit vieressä, ja muutenkin opintoelämä on varsin joustavaa. On sitä tullut oltua vauva sylissä luennoillakin joskus kyllä. 

Mitään tukiverkkoja mulla ei ole, mutta ihmettelen, että mihin terve ihminen sitten sellaisia tarvii? Itse en ole kokenut tarvitsevani mihinkään.

En ole myöskään koskaan törmännyt tosielämässä yksinhuoltajien halveksuntaan. Toki varmasti on miehiä, jotka ei puolisoksi haluaisi sellaista jolla on jo lapsi, mutta on paljon niitäkin joille asia ei ole este. Itse löysin 7 vuotta lapsen syntymästä työpaikalta itselleni puolison, jolla myös itsellään oli 15-vuotias tytär, jonka etävanhempi oli.

"Surettaa jo etukäteen lapsi, jota toinen vanhemmista ei halua tuntea. Miten tämän voi hänelle selittää, ja pystyykö sen surun kanssa elämään?"

Mulla ei ole tästä ollut ikinä mitään i hmeempää surua, ehkä siitä syystä että olen itse adoptiolapsi joka en tiedä mitään kummastakaan biologisesta vanhemmastani. Ei ole minua ikinä mitenkään haitannut. Minusta on luontaista että sellaista elämä vaan on, että joskus ei tunne toista tai kumpaakaan vanhemmistaan, eikä se nyt ole niin kauhea asia jos siitä ei sellaista omassa mielessään tee. 

Sanotaan se taas kerran:

Tällaisia tilanteita tulisi paljon vähemmän jos naiset kelpuuttaisivat enemmän niitä tavallisia vähemmän miehekkäitä ja vähemmän lihaksikkaita perusmiehiä itselleen. Mutta kun kaikkien pitää saada se lihaksikas ja miehekäs jännämies itselleen niin tuollaista sitten tapahtuu jatkuvasti. Hohhoijaaa...........

T. Mies

Yksinhuoltaja eli ihmissaasta täällä moi.

Olin parisuhteessa ja mies halusi lapsen. Olimme olleet yhdessä 3 vuotta ja olin (sekä mies) vakkariduunissa, 24-vuotias ja kaikki puitteet kunnossa. Tulinkin sitten raskaaksi. Mies päätti 2 viikkoa tämän tiedon jälkeen että eipäs olekaan isämatskua ja jätti mut.

Olen pärjännyt lapsen kanssa aivan loistavasti yksinkin. Elämäni paras asia ylivoimaisesti. Päivittäin pihdin miten tyhjää ja tarkoituksetonta elämä olisi ilman tuota lasta. Tietenkin joudun tekemään uhrauksia ja tinkimään asioista, mutta tilanne tällähetkellä on se että asumme lapsen kanssa kolmiossa Helsingin kantakaupungissa. Olen arvostetussa duunissa ja lapsi kivassa koulussa kolmannella luokalla. Elämä on tosi helppoa nyt mutta eipä se helvettiä vauva-aikanakaan ollut. Vanhempani hylkäsivät mut silloin kun mieskin, koska olin syntinen kun tein lapsen ilman miestä. Miehen perhe hylkäsi miehen mukana. Mut mitä väliä, mulla oli ja on maailman paras asia, lapsi <3

Siitä se yh:n arki sitten alkaa. Uutta miestä ei tuossa iässä yh oikein tajdo löytää, ellei sitten huomattavasti vanhempi kelpaa.

Joo et muuten sitten tule luennoille se huutava hedelmä kainalossasi!!! Sinusta vauvan spontaanit hihkumiset ja äänenavaukset ja jokeltelu on suloista, minusta taas ei. Ja haluan keskittyä kuulemaani. Jos haluaisin kuunnella älämölöä olisin tehnyt niitä lapsia itsekin. Mutta en aio maksaa sinun vahingostasi häiriintymällä, kun tahdon opiskella.

Parisuhdekuvioista saat enää haaveilla villeimmissä unissasi. Opiskeleva yh, jolla hankala ex, ei ole kenenkään toiveuni. Eikä sulla kyllä ole semmoiseen lapsen, opiskelun ja duunin ohella enää aikaakaan. Opinnotkin jää varmasti roikkumaan, koska sun pitää huolehtia siitä lapsesta. Kun saat sen vihdoin päiväkotiin, on sulla vaihtoehtona opiskella ne tarhapäivät ja illat hoitaa lasta, tai taata teille toimeentulo istumalla siellä siwan kassalla päivät ja hoitamalla lasta illat. Tai jos olet iltavuoroissa, hoidat lasta päivät ja lapsi on hoidossa illat vuoropäikyssä.

Jos taas teet abortin, voit rauhassa opiskella ja käydä töissä. Opinnot ei veny tai jää pois ja saat myös nukkua. Samalla voi viritellä uusia suhteita. Ihan kukkua, että ei muka tulisi uutta mahdollisuutta lastentekoon. Sun ei todellakaan tartte just nyt pilata elämään ryssimällä opintoja ja rupeemalla inhottavan miehen lapselle yyhooksi. Teet ne lapset sitten liittoon mihin ne on tervetulleita ja saavat mahdollisuuden ydinperheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Älä panikoi. Olet hyvässä lapsensaanti-iässä, ja tämä voi olla ainoa mahdollisuutesi. Et ole enää mikään teini. Minä sain ekan 28 vuotiaana. Usko pois, tilaisuuksia ei tule jatkossa kovin usein, eli jos sydän sanoo, kuuntele sitä. Ei ne sun asiat ole niin heikosti kuin uskot.

Elatuksesta mies ei voi kieltäytyä, koska se haetaan isyystestiin tarvittaessa vaikka poliisiautolla. Se on isyys ja laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta. Laki on laki, pitäisihän sinun se tietää. Lapsen elättäminen ei ole ongelma!

Jos käyt kerran töissä, saat äitiysrahaa. Lisäksi tulee lapsilisä, voi tulla asumistuki ja elatusapu (sitten kun se isyys on todettu) ja ehkä toimeentulotukikin, kun olet kotona. Hoitovapaalla voit ihan vapaasti opiskella, mulla meni naapurin rouva vauva kainalossa luennolle. Ja oikeustiede on sellainen aine, että vaatii paljon perslihaksia.

Puolpäiväduuni esim. lakiasiaintoimistosta assarin homma, jos löytyy.

Hyödynnät lapsen päiväunet ja yöunet.

tai sitten teet abortin.

Itse en ole kuin avoimessa , käyn päivät töissä, mulla on kotona 5 ja 8 vuotiaat ja luen kun ne alkaa nukkua klo 20-21. Pitää olla tehokas. Hallinto-oikeuden luennot alkaa kohta...

Olet ilmeisesti itse kuitenkin parisuhteessa, kun sinulla on kaksi lasta?

Tiedän, että mies ei voi välttyä elatukseen osallistumiselta, mutta on toinen asia, haluanko vastentahtoiselta mieheltä mitään. Olen nähnyt lähipiirissä ikäviä tapauksia, joissa eron jälkeen elatusvelvolliseksi joutunut isä on alkanut jopa vainota entistä puolisoa. Raha on valitettavan tärkeää myös miesystävälleni. -ap

Vierailija kirjoitti:

Siitä se yh:n arki sitten alkaa. Uutta miestä ei tuossa iässä yh oikein tajdo löytää, ellei sitten huomattavasti vanhempi kelpaa.

VMP. Mä jäin 28-vuotiaana yksinhuoltajaksi ja yksin 3-vuotiaan tytön kanssa. Vientiä riitti, ja jos MINÄ olisin halunnut olisin saanut miehen koska vaan. Deittailin kaikessa rauhassa muutaman vuoden koska en halunnut hätiköidä. Tietysti miesten joukossa oli pari niitäkin joita häiritsi lapseni ja se että olin YH. (Erityisesti jäi mieleen eräs Juha-Antti jonka kanssa tavattiin baarissa ja jonka kanssa käytiin treffeillä muutamia kertoja, ja jolle oli sitten kuitenkin kynnyskysymys se että mulla oli lapsi. Ei se, että 4 kk tapailustamme hänestä oli tullut isä :D.) Ei kunnollisia, aikuisia ja fiksuja miehiä häiritse lapsi. Ja jos häiritsee, ei se mies ole minua varten.

Nyt 34 vuotiaana olen menossa naimisiin 27-vuotiaan miehen kanssa. Eli, uudelleen V*ttu Mitä P*skaa.

Eikä siltä mieheltä saa mitään jos sillä ei ole mitään mistä ottaa....sitten sossu tulee korvaamaan isän elatusvastuuta

Tsemppiä sinulle. Pärjäät varmasti lapsenkin kanssa, etkä kadu vaikka hänet päättäisitkin pitää. Ellet voi lasta pitää, on adoptiota odottavia lapsettomia pariskuntia vaikka kuinka.

Pitäisi alusta asti valita kumppaninsa niin, että puoliso osaa myös olla vanhempi. Kun pariutumiseen ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota, vaan riittää kun on kivaa, niin tuollaista sattuu.

Vierailija kirjoitti:

Hmm, itse tulin raskaaksi 23-vuotiaana, kesken opintojen. Mies sanoi että jos et tee aborttia, hän häipyy. Minä en tehnyt, ja mies häipyi. En edes ilmoitttanut häntä isäksi minnekään, jotta ei joutuisi elatusvastuuseen lapsesta jota ei halunnut. 

En ole kyllä koskaan katunut lapsen pitämistä. Ei ollut mitenkään vaikeaa hoitaa opintoja loppuun kun oli yh. Ylioppilaskylässä oli hyvät päiväkodit vieressä, ja muutenkin opintoelämä on varsin joustavaa. On sitä tullut oltua vauva sylissä luennoillakin joskus kyllä. 

Mitään tukiverkkoja mulla ei ole, mutta ihmettelen, että mihin terve ihminen sitten sellaisia tarvii? Itse en ole kokenut tarvitsevani mihinkään.

En ole myöskään koskaan törmännyt tosielämässä yksinhuoltajien halveksuntaan. Toki varmasti on miehiä, jotka ei puolisoksi haluaisi sellaista jolla on jo lapsi, mutta on paljon niitäkin joille asia ei ole este. Itse löysin 7 vuotta lapsen syntymästä työpaikalta itselleni puolison, jolla myös itsellään oli 15-vuotias tytär, jonka etävanhempi oli.

"Surettaa jo etukäteen lapsi, jota toinen vanhemmista ei halua tuntea. Miten tämän voi hänelle selittää, ja pystyykö sen surun kanssa elämään?"

Mulla ei ole tästä ollut ikinä mitään i hmeempää surua, ehkä siitä syystä että olen itse adoptiolapsi joka en tiedä mitään kummastakaan biologisesta vanhemmastani. Ei ole minua ikinä mitenkään haitannut. Minusta on luontaista että sellaista elämä vaan on, että joskus ei tunne toista tai kumpaakaan vanhemmistaan, eikä se nyt ole niin kauhea asia jos siitä ei sellaista omassa mielessään tee. 

Selvisitkö täysin yksin lapsen kanssa eli et saanut lastenhoitoapua isovanhemmilta?

Vierailija kirjoitti:

Lähtökohtaisesti mies on varmaankin ollut lasta vastaan joten miksi hankkiuduit raskaaksi? Oliko järkevä päätös?

Kiitos todella raikkaasta näkokulmasta. Emme ole miesystäväni kanssa juurikaan puhuneet lapsista "ehkä joskus" -fraasia enempää, koska asia ei ole toistaiseksi ollut itsellenikään ajankohtainen tai kiinnostava. -ap

Vierailija kirjoitti:

Joo et muuten sitten tule luennoille se huutava hedelmä kainalossasi!!! Sinusta vauvan spontaanit hihkumiset ja äänenavaukset ja jokeltelu on suloista, minusta taas ei. Ja haluan keskittyä kuulemaani. Jos haluaisin kuunnella älämölöä olisin tehnyt niitä lapsia itsekin. Mutta en aio maksaa sinun vahingostasi häiriintymällä, kun tahdon opiskella.

Parisuhdekuvioista saat enää haaveilla villeimmissä unissasi. Opiskeleva yh, jolla hankala ex, ei ole kenenkään toiveuni. Eikä sulla kyllä ole semmoiseen lapsen, opiskelun ja duunin ohella enää aikaakaan. Opinnotkin jää varmasti roikkumaan, koska sun pitää huolehtia siitä lapsesta. Kun saat sen vihdoin päiväkotiin, on sulla vaihtoehtona opiskella ne tarhapäivät ja illat hoitaa lasta, tai taata teille toimeentulo istumalla siellä siwan kassalla päivät ja hoitamalla lasta illat. Tai jos olet iltavuoroissa, hoidat lasta päivät ja lapsi on hoidossa illat vuoropäikyssä.

Jos taas teet abortin, voit rauhassa opiskella ja käydä töissä. Opinnot ei veny tai jää pois ja saat myös nukkua. Samalla voi viritellä uusia suhteita. Ihan kukkua, että ei muka tulisi uutta mahdollisuutta lastentekoon. Sun ei todellakaan tartte just nyt pilata elämään ryssimällä opintoja ja rupeemalla inhottavan miehen lapselle yyhooksi. Teet ne lapset sitten liittoon mihin ne on tervetulleita ja saavat mahdollisuuden ydinperheeseen.

Nyt tulee paksua höpöä. Ei mulla ainakaan ole yksinhuoltajuus mitenkään häirinnyt ei opiskeluja, ei suhteiluita, eikä muutakaan elämää. Opinnot itse asiassa tietyllä tapaa tehostuivat, koska biletys ja nuoruuden haahuilut jäi, ja halusin valmistua äkkiä. Vuoden tauon toki otin opintoihin kun ei sitä lasta heti voi päiväkotiinkaan laittaa, mutta hyvää vaan teki tauko omalle motivaatiolleni. valmistuin maisteriksi ihan normaalissa ajassa, 5 vuodessa opintojen aloittamisesta, vuoden tauosta huolimatta. 

Ihmetyttää elääkö osa ihmisistä jossain keskiajan maailmassa, kun muka yksinhuoltajuus on niin häpeä ja ei saa muka enää miestä ja ydinperhekin on ainoa hyväksytty vaihtoehto lasten elää. Itse ainia suuressa kaupungissa asuneena en ymmärrä tuollaista ollenkaan, kun on sen verran monimuotoisempaa elämää tullut nähtyä.

- 6

Käyttäjä2123 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, itse tulin raskaaksi 23-vuotiaana, kesken opintojen. Mies sanoi että jos et tee aborttia, hän häipyy. Minä en tehnyt, ja mies häipyi. En edes ilmoitttanut häntä isäksi minnekään, jotta ei joutuisi elatusvastuuseen lapsesta jota ei halunnut. 

En ole kyllä koskaan katunut lapsen pitämistä. Ei ollut mitenkään vaikeaa hoitaa opintoja loppuun kun oli yh. Ylioppilaskylässä oli hyvät päiväkodit vieressä, ja muutenkin opintoelämä on varsin joustavaa. On sitä tullut oltua vauva sylissä luennoillakin joskus kyllä. 

Mitään tukiverkkoja mulla ei ole, mutta ihmettelen, että mihin terve ihminen sitten sellaisia tarvii? Itse en ole kokenut tarvitsevani mihinkään.

En ole myöskään koskaan törmännyt tosielämässä yksinhuoltajien halveksuntaan. Toki varmasti on miehiä, jotka ei puolisoksi haluaisi sellaista jolla on jo lapsi, mutta on paljon niitäkin joille asia ei ole este. Itse löysin 7 vuotta lapsen syntymästä työpaikalta itselleni puolison, jolla myös itsellään oli 15-vuotias tytär, jonka etävanhempi oli.

"Surettaa jo etukäteen lapsi, jota toinen vanhemmista ei halua tuntea. Miten tämän voi hänelle selittää, ja pystyykö sen surun kanssa elämään?"

Mulla ei ole tästä ollut ikinä mitään i hmeempää surua, ehkä siitä syystä että olen itse adoptiolapsi joka en tiedä mitään kummastakaan biologisesta vanhemmastani. Ei ole minua ikinä mitenkään haitannut. Minusta on luontaista että sellaista elämä vaan on, että joskus ei tunne toista tai kumpaakaan vanhemmistaan, eikä se nyt ole niin kauhea asia jos siitä ei sellaista omassa mielessään tee. 

Selvisitkö täysin yksin lapsen kanssa eli et saanut lastenhoitoapua isovanhemmilta?

Kyllä. Omat vanhempani asuvat Pohjois-Suomessa, minä Helsingissä, eli mitään hoitoapua ei ole saatavissa. Tuskin olisin käyttänyt vaikka olisi saatavissakin, en ole kerta kaikkiaan kokenut tarvetta sellaiseen enkä ole sen luonteinen ihminen että täytyisi päästä kotoa oikein mihinkään. Miehen vanhemmat eivät edes tiedä varmasti koko lapsen olemassaolosta, koska tosiaan sovittiin niin että mies pääsee kaikesta vastuusta lapseen koska hänen päätös olisi ollut abortti, ja minä yksin päätin lapsen pitämisestä. 

Mä tarkkailen kenen maha on pyöreänä kohta kun opinnot jatkuvat!