Lue keskustelun säännöt.
Onko teidän 16v vaikeita?
21.08.2016 |
Olen jotenkin tosi uupunut. Oletin että 16v lukiolainen (tyttö) alkaisi jo hiukan olla helpompi mutta ei. Koko ajan huutaa narisee valittaa. Haukkuu minua ettei kehtaa moisen plösön kanssa liikkua jne.
Kommentit (14)
Sama Täällä. Joka toinen päivä puhelias sosiaalinen suht koht mukava ja joka toinen riidanhaastaja ja kammioon sulkeutuva. Onneksi Tiedän, että päihteiden kanssa ei tekemisissä ja alkoi koulu, niin iltamenot ovat vähentyneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi vain katsotte sivusta kun lapsenne perseilee?
Vierailija kirjoitti:
Miksi vain katsotte sivusta kun lapsenne perseilee?
Pitäiskö osallistua myös perseilyyn?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vain katsotte sivusta kun lapsenne perseilee?
Pitäiskö osallistua myös perseilyyn?
No ei tietenkään vaan lopettaa se.
16v poika on oikein leppoisa kaveri. Kotitöissä auttaa pyytämättä. Koskaan ei ole minua haukkunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla 16 v amislainen (poika). Aivan huippu tyyppi! Hyvin harvoin ongelmia, mutta pienestä asti ollaan niinä hetkinä isuttu alas, rauhoitettu tilanne ja keskusteltu asiat pohjia myöten.
Vierailija kirjoitti:
Miksi vain katsotte sivusta kun lapsenne perseilee?
Mitä on perseily?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun tyttö oli oikeasti ihan kauhea. Ei auttanut mikään. Jopa viranomaiset olivat ihan kädettömiä sen kanssa. Nyt kolmen vuoden jälkeen on pikkuhiljaa helpottanut. Ja aikaa, huomiota ja kasvatusta on saanut, kun oli ainoa lapsi.
Meillä oli helppo, jos vaan antoi olla. Söi, pelasi ja nukkui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä sain aikoinaan poliisilta yksinkertaisen mutta hyvän kasvatusvinkin epätoivoisimpina hetkinäni. Kun murrosikäisen kanssa ei mikään onnistu, kaikki on vaikeaa, niin huolehtikaa että kotona on aina ruokaa tarjolla, syömään ne tulee ainakin. Siis ruokaa pitää olla paljon ja muulloinkin kuin ruoka-aikaan. Tulee nykyään vielä aikuisenakin aina ohiajaessaan tankkaamaan kodin jääkaapilta.
Tämä siis niille, joilta meinaa usko loppua. Murrosikäisen itsenäistyminen voi olla todella kivuliasta, varsinkin jos on oltu läheisiä.
Meillä tasaisen rauhallinen tapaus ( poika). Ikinä ei ole otettu yhteen, lapsuuden uhmatkin jäi väliin. Kaikki tuntuu olevan " ok" Mistään ei valita eikä väitä vastaan. Koulu sujuu kohtaleisesti, kavereita ja harrastuksia on.
Välillä tekis mieli ravistaa, jos jotain voimakkaampia reaktioita sais irti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän 16-vuotias lukiolaistyttö räyhää välillä, niinkuin hänen pitääkin. Pari vuotta sitten oli hankalampaa, kun minä (äiti) olin hirvein, ällöin, rumin, tyhmin, kammottavin ihminen maan päällä ja lisäksi pilasin hänen elämänsä. Minä purin hammasta. Onneksi oli ihmisiä ympärillä. En tiedä miten olisin pärjännyt yh:na ja ilman läheisiä ja ystäviä. Ja onhan hän ihana tyttö, on aina ollut.
Tiedä sitten onko vuosien karttuminen vai lukio rauhoittanut menoa. Äitien ja tyttärien välit on aina vähän monimutkaiset. Ja oli mullakin aikamoinen murrosikä. Saas nähdä mitä tapahtuu kun noi muutaman vuoden nuoremmat pojat alkaa kapinoida. Se tulee olemaan mulle ihan uusi maailma. :)
Mua aina vähän arveluttaa kun lapsia kehutaan helpoiksi. Yleensä se tarkoittaa, että he ovat vanhempiensa mielen mukaisia, eivät häiriöksi. Lasten pitää kuitenkin kasvaa omiksi ihmisikseen, itsenäistyä, etsiä rajojaan ja vanhempien tehtävä on usein tuottaa heille pettymyksiä. Riitaahan siitä tulee. Jos muistaa omat kapinavaiheensa, se vähän helpottaa. Pääasia, että lapsi tietää, että vanhemmat rakastavat häntä, vaikka mikä tulisi.
Ei ole. On aika ajoin mitä välii, mutta sitten yhtäkkiä on täysi aikuinen.
Poika, juuri lukion aloittanut.
Poika tällä hetkellä pääosin ihan hyvä tyyppi. Osaahan se sillä tuulellaan olla tosi ärsyttävä mutta muuten ok. Joskus vaikuttaa sekin miten itse suhtaudun. Jos lähden siihen äksyilyyn mukaan niin saa lisää vettä myllyynsä.