Pelästyykö ihmiset usein sitä, millaisia olette oikeasti?

Kyllä. Olen rauhaa rakastava, myötäilevä, en näytä negatiivisia tunteita jos koen sen turhaksi. Jonakin kauniina päivänä löydät itsesi tieltä makaamasta ja tähtien vilistessä silmissäsi mietit, mikä hitto muhun oikein iski. Se olin minä, jonka verbaliikka ja perustelut, raivo ja harkinta tyrmäsivät sinut niin, että et hetkeen sitä unohda. Voit jopa tulla paremmaksi ihmiseksi.

Pelästyvät kyllä,ulkoisesti olen viattoman näköinen, vaalea sinisilmäinen, mutta kun huono puoli pääsee päälle, olen kamala. 

Harmi, että harvoin pääsee käyttämään laajaa sanavarastoa, sitä ei kuuntele edes karski mies . Olen itkettänyt oikeasti. -2-

Ihmiset olettaa mun olevan aina ihana, iloinen ja lempeä hissukka, vaikka todellisuudessa olen epävakaa ja äkkipikainen persoona. Oon heidän mielestään vastuullinen ja fiksu, mutta todellisuus on ihan toista ainakin psyykkisellä puolella. Osaan myös olla helvetin suorasanainen tarvittaessa, mikä tarkoittaa myös sitä että osaan kyllä puolustaa itseäni hyvinkin räikeillä sanavalinnoilla.

Jos ne ei sitä pelästy, niin ainakin hämmentyvät. Oon ulkoisesti todella kiltti ja lempeä, iloinen ihminen. Vaikutan myös tosi rauhalliselta ja hiljaiselta alkuun. Jossain välissä jos sitten joutuu olemaan lyhythihaisella paidalla, siinä tulee ensimmäinen kauhistelu, kun käsivarret on täynnä arpia (niitä löytyy myös mm. nilkoista ja reisistä). Hyvänä kautena mun käytöksestä ei näy mitenkään ongelmat, mutta huonona kautena mie oon hyvinkin suorasanainen ja ilkeä jos jotain ikävää tapahtuu. Ja jos sitten joskus uskallan avautua ongelmista, porukka on ihan puulla päähän lyötynä kun minusta ei näy se mitenkään ulkoisesti - jopa mun terapeutti ihmettelee miten hyvin mie peitän tunteeni.

Se on jännä ilmiö, kuinka muut äimistyvät melko pienestäkin käytöksen muutoksesta. Minusta taas on mielenkiintoista tarkkailla ihmisiä. Siksi esim BB oli suosikki-ohjelmani, koska ihmisten on siinä pakko paljastaa lopulta oikea luonteensa.

Töissä joo. Oon hiljaisen ja kiltin näköinen, siivoan työkseni. Muutamat "korkea-arvoiset" johtajat, lääkärit yms. on yrittäneet pompotella minua tekemään asioita jotka eivät työhöni kuulu. Olen tehnyt varsin selväksi tiukasti, mutta kuitenkin ystävällisesti hymyillen että en tee heidän pyytämiään asioita. On jääty tuijottamaan suu auki (hämmästyivät kai kun en olekaan paikan yleinen orja)

Eivät pelästy, mutta yllättyvät.