Elämässään epäonnistunut vastailee kysymyksiin hetken

Parisuhde ei toimi, kaikki menee vaan kaoottisemmaksi jatkuvasti, lapset sairastaa jatkuvasti, synnytykset meni sektioks, en ole tyytyväinen asuntooni, ei ole enää ystäviä.

Millaiset siis olivat vanhempasi?

Eli milloin heitit pyyhkeen kehään, mikä oli viimeinen niitti?

-ap

ei elämässä voi epäonnistua...

nauti arjen pienistä iloista

olen alkanut tuntea epäonnistuneeni, pari vuotta ollut todella vaikeaa. Äitiys on ollut ainoa mukava asia elämässäni, nyt pelkään etten osaa edes olla enää äiti lapsilleni, kun olen heillekin joskus huutanut ja kiroillut, vaikka en aikaisemmin olisi koskaan sellaista uskonut tekeväni. Vanhempani ovat tavallisia keskiluokkaisia ihmisiä, parisuhdeongelmia heilläkin aina ollut. Aika tavallinen koti muuten.

Vai tahallasiko sairastutat lapsiasi...?

joskus... Usko parempaan. Niin mäkin.

ne voi olla, minkäs sitä lantiolleen mahtaa tai lapsilleen. Pieniäkin kun olivat, mutta eivät tulleet niin eivät. Ja kohtukin huono, lapsia ei voi enempää tehdä, mutta en kai olisi tehnyt kukaties muutenkaan. Luulin, että tässä iässä olisin jo tasapainoisempi ihminen. Yksinäisyys syö sydäntä ja vaikeaa pitää ystäviin yhteyttä enää, tuntuu et olen ainoa epäonnistunut. toivottavasti lasten sairaudet ei mun syytä ;D

Ja sairastavat pian vähemmän ja sinulla ja miehelläsi tulee olemaan enemmän aikaa toisillenne. Lapsiperhearki on rankkaa, mutta älä märehdi siinä. Se on kuitenkin ainutlaatuista aikaa elämässä ja usko pois sitä tulee vielä ikävä

Jaa-a, sitä on vaikea sanoa, että mikä on se mittapuu. Kai se on jokaisella itsellään tai ehkä mä elän nyt jotain 30 ikäkriisiä kuka ties ja arvioin mitä olen saanut aikaiseksi. Ammatti ja työasiat ok, en vain viihdy oikein alallani enää ja mietin mitä muuta haluaisin tehdä.

sektiot murehtimisen aihe ole.

Juu ja asuinpaikkakaan ei tunnu omalta, muutimme toisella paikkakunnalle enkä viihdy täälläkään alkuunkaan, vaikka tuttu paikka onkin. Kaikkiko pitäis laittaa uusiksi? Lapset hoidan pääasiassa hyvin ja rutiinit sujuu, mutta tuntuu vaan tältä.

isoin murheenaihe ole, olisin mieluummin synnyttänyt alateitse kuitenkin. Tuntuu aina niin ulkopuoliselta olo, kun synnytyksistä puhutaan ja kyllä jotkut ihmiset onnistuvat jotenkin aina siitäkin syyllistämään äidin.

lapsistani iloinen, et ovat terveitä ja terveinä maailmaan saatetut ja itsekin hengissä