Lue keskustelun säännöt.
Miehen ahmimisongelma, apua?
20.08.2016 |
Kuulostaa typerältä ongelmalta, mutta alkaa pikkuhiljaa ärsyttämään ja mietityttämään.
Eli mies syö aina itsensä totaaliseen ähkyyn. Siis niin pahaan, että kirjaimellisesti vaikeroi sohvalla mahakivuissaan eikä pysty tekemään yhtään mitään hyvään aikaan, kun sattuu ja oksettaa. Moista vaikerointia ja vääntelehtimistä joudun katsomaan joka päivä. Miksi aikuinen ihminen ei osaa rajoittaa syömistään, miksi pitää vetää itsensä niin ähkyyn että sattuu? Mies itsekin myöntää että ei ole kivaa, mutta silti se vaan syö itsensä ähkyyn. Ei ole lihava eikä ole jatkuvasti syömässä, mutta silloin kun syö (parisen kertaa päivässä), vetää sitten tyyliin pussillisen leipää kerralla tai jättimäisen annoksen ruokaa. Olen sanonut että pitääkö sitä ruokaa syödä niin paljon että oikeasti ähky sattuu eikä pysty muuta kuin vaikeroimaan kipua, mutta ei auta, aina sama kaava. Mitä ihmettä tämä on ja mitä asialle voi tehdä? Onko tämä joku outo syömishäiriö?
Kommentit (7)
2 kertaa päivässä ruokaa on tosi harvoin. Minäkin ahmisin jos söisin noin harvoin. Useampi ruokailukerta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
2 kertaa päivässä ruokaa on tosi harvoin. Minäkin ahmisin jos söisin noin harvoin. Useampi ruokailukerta?
Ihminen jolla on terve suhde ruokaan ei ahmi itseään kipeään, oksettavaan ähkyyn vaikka kuinka nälkäinen olisi - ei ainakaan noin toistuvasti kuin aloittajan mies! Nälkä toki varmasti laukaisee ahmimisen, ja sen vuoksi säännöllisemmistä ruoka-ajoista on varmasti apua ahmimisen hallinnassa, mutta kyllä se kaikkein pohjimmaisin ongelma on päänsisäinen, ja jotta sen voisi korjata, on se myönnettävä ja kohdattava. Eli joo, useampi ruokailukerta, mutta ensin pitää käsitellä asian henkistä puolta, muuten ruokailukertakokeilu jää tosiaan vain kokeiluksi.
Kuten ylempänä sanottiin, miehesi syö aivan liian harvoin. Ihmisen aineenvaihdunta ja ruoansulatus toimii niin, että päivällä syödään useammin ja yön aikana on paasto (jolloin elimistö lepää).
Itsehän et asialle mitään voi, jos miehesi ei halua käytöstään muuttaa. Hänen elämänlaatunsa (olonsa, jaksamisensa) paranisi tosin huimasti jos opettelisi syömään järkevämmin.
Miten mies itse selittää tätä syömistään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2 kertaa päivässä ruokaa on tosi harvoin. Minäkin ahmisin jos söisin noin harvoin. Useampi ruokailukerta?
Ihminen jolla on terve suhde ruokaan ei ahmi itseään kipeään, oksettavaan ähkyyn vaikka kuinka nälkäinen olisi - ei ainakaan noin toistuvasti kuin aloittajan mies! Nälkä toki varmasti laukaisee ahmimisen, ja sen vuoksi säännöllisemmistä ruoka-ajoista on varmasti apua ahmimisen hallinnassa, mutta kyllä se kaikkein pohjimmaisin ongelma on päänsisäinen, ja jotta sen voisi korjata, on se myönnettävä ja kohdattava. Eli joo, useampi ruokailukerta, mutta ensin pitää käsitellä asian henkistä puolta, muuten ruokailukertakokeilu jää tosiaan vain kokeiluksi.
Jaa. Mulla on appiukko joka on jostain syystä päättänyt skipata lounaat. On kuin perseeseen ammuttu karhu kunnes saa päivällisen. Sitä syö sitten 3x enemmän kuin kaikki muut. On reilusti ylipainoinen. Kaikilla ympäristössä olisi paljon helpompaa jos hän söisi kiltisti lounaan. Siitä voi myös aloittaa, ja jättää pään korjauksen seuraavaan vaiheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näytin sille tämän ketjun ja se vain naureskeli ja vähätteli asiaa...
ap
Periaatteessa on ehkä mahdollista, että taustalla on joku fyysinen sairaus joka estää häntä tunnistamasta nälkää normaalilla tavalla, mutta oikeasti veikkaisin että on se syömishäiriö, itsekin olen kärsinyt ahmimisesta ja osaan samaistua valitettavasti :( ei se sairastuminen oikeastaan katso ikää tai sukupuolta, tietyt syömishäiriöt ovat yleisempiä tietyissä ikäryhmissä mutta kyllä kuka tahansa voi sairastua. Ja tosiaan syömishäiriön oirekirjo voi olla hyvin moninainen sairastuneesta ihmisestä riippuen, usein ahmimishäiriöön liittyy "tunnepuolen korjaamista" syömällä ja toisaalta esim. huono kehonkuva ja siitä seurannut huono suhde ruokaan, joka näyttäytyy paasto-ahminta-paasto-ahminta -noidankehänä. Mutta mikä tahansa syömiskäyttäytyminen jossa ruoan syömisestä/syömättömyydestä seuraa ongelmia arkeen ja terveyteen ja joka on toistuvaa ja hallitsematonta, voidaan katsoa syömishäiriöksi.
Puhukaa miehesi kanssa asiasta, siitä että mikä ajaa hänet syömään liikaa. Eikö hän fyysisesti tunnista nälkää ja kylläisyyttä, vai ajaako joku epämääräinen "henkinen paine" ylensyömään (sellainen tunne itselläni oli sairausaikana, epämääräinen paha olo ja paine jota yritin korjata ruoalla). Ongelmaan voi hakea apua esim. ihan terveyskeskuksesta, ohjaavat sieltä oikeaan osoitteeseen. Ravitsemusterapeutista, jolla on kokemusta syömishäiriöistä, voisi olla apua, mutta toipuminen edellyttää että miehesi tunnistaa ja tunnustaa ongelman ja tahtoo korjata sen. Häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä on TODELLA vaikea muuttaa vaikka kuinka motivoitunut olisi, puhumattakaan jos ei myönnä käytöstä ongelmalliseksi!
Puhukaa. Muuta en osaa sanoa. Älä syyllistä, hänestä tuntuu varmasti jo pahalta ja syömisongelmiin liittyy usein hirveästi häpeää ja salailua. Rehellinen, kannustava puhe ja sellainen apu joka hänestä tuntuu mukavimmalta on varmaan paras tapa lähteä purkamaan tilannetta.