Uusi opetussuunnitelma, mitä mieltä?

En mitään mieltä. Sama paska uudessa paketissa.

T. Opettaja

Ruotsi alkaa kutosella, valinnaisaineet alkaa jo vitosella. Käsialaaa (entinen kaunokirjoitus) ei enää opetella ollenkaan. Sen tilalle tulee konekirjoitusta.

Muut jutut tais olla sellaisia ettei niitä niinkään siellä huomaa. 1 ja 2 luokilla ei meilläkään lukujärjestyksessä ole näkynyt kuin liikuntatunnit.

No, ekalla ei muutu mikään oikeasti. Ehkä pari päälleliimattua projektia  vuodessa. Siellä on niin paljon sitä perusjuttua tehtävänä ja vastuun kaataminen 7-vuotiaiden lasten niskaan niistä asioista on täysin pois kuviosta.

Mutta laajemalla tasolla uusi ops on vitsi. Siellä on tiettyä hyvää perusfilosofiaa, josta tietysti kannattaa imeä palasia, mutta ei sitä saa liian vakavasti ottaa. Se on korkealentoisten tutkijoiden ja idealistien paperi, jossa ideat on toimivia ideaalimaailmassa. Ehkä pelottavin asia (jos joku ottaa liian tosissaan) on oppilaiden oma-aloitteiseen opiskeluintoon uskominen ja kummallinen ajatus, että joku teini innostuu aiheesta kuin aiheesta, kun saa itse duunailla oman makunsa mukaan. 99% ihmisistä menee sieltä, missä aita matalin, vaikka asia olisi kuinka kiinnostava.

Minusta mukavaa on se, että enää ei tarvitse oppia. Systeemi toimii siten, että ei verrata muihin tai opetussuunnitelman tavoitteisiin vaan pelkästään omaan edistymiseen. Opettajan tulee opettaa tavoitteen mukaan, oppilaan ei tarvitse oppia. Riittää, että tänä vuonna oppii tunnistamaan pari perusväriä ja ensi vuonna keksii, että keltaista ja sinistä yhdistämällä saa vihreää. Siinä on jo iso edistys ja kivan hymynaaman paikka.

Vasta ysillä aletaan kyselemään, että hei, kun näytän tämän jutun niin osaatteko te lukea vai otetaanko sama sarjakuvana.

Meillä näkyi jo viime vuonna uskomattoman sekavana lukujärjestyksenä tai oikeastaan sitä ei edes ollut. Siinä näkyi ainoastaan englannin ja liikunnan tunnit. Ja koulupäivän alkamis ja loppumisajat, muut olivat merkinnällä X.

Opettaja vaihteli tunteja sen mukaan millä moodilla luokka sattui olemaan eli välillä oli projektia ja välillä oli vaikka matematiikkaa. Lapset olivat lopulta aika sekaisin mitä milläkin päivällä oli ja läksyt eivät sitten olleetkaan tehtynä. Opettajalle ehkä helppoa pelata tuntien vaihdoilla, mutta lapsi ja kotiväki olivat ihan sekaisin 😨

Nyt vaihtui koulu ja uusi opettaja, tilanne näyttää paremmalta 🙄

Ops on Helsingin byrokraattien ja poliitisen eliitin muka uudistus sille, että kun yhteiskunnan turvaverkot romutetaan ja lukuisat perheet ajetaan ahdinkoon, koulu olisi se paikka, jossa kaikki lapset ilmiömäisen hienosti yhtäkkiä kasvaa yhteiskunnan piikkipaikoille. Eli puututaan seurauksiin, kun ei haluta puuttua syihin!!! <Se vituttaa tässä sumutuksessa eniten. Romutetaan solidarisuus ja hyvinvointiyhtiskunta ja tilalle tulee oikeistolaista diipadaapaa koulussa ja paskan jauhantaa. Tosiasiassa kaikki perusasiat pitää osata, kuten aina ennenkin koulussa.

Kauheaa scheissea. Ei ole enää selkeitä aihekokonaisuuksia kunkin aineen alla, eli me opet emme tiedä mitä opettaa. Näin ollen eri kouluissa saatetaan opettaa eri asioita - onpa tasa-arvoista tosiaan! Opsissa lukee lähinnä kaikenlaista unelmahöttöä vastuun ottamisesta omasta oppimisesta ja omien oppimiskykyjen tunnistamisesta. Näkee, että tämän opsin ovat suunnitelleet intomieliset uudistajat, joilla ei ole hajuakaan millaista esimerkiksi suuren lähiökoulun arki on. Oppilasaines muuttuu koko ajan vaativammaksi, ja nämä kukkahatut hörhöilevät unelmahötön keskellä. Meille opettajille ei ole käytännössä annettu mitään koulutusta asiaan. Raivostuttaa!

Sitä mietin, että eikö tosiaan voi olla mitään ennakkosuunnitelmaa, mitä minäkin päivänä opiskellaan? Vai onko se tosiaan niin, että uskontoa, matematiikkaa ja äidinkieltä opiskellaan kaikkia jotenkin yhdistettynä ja samana projektina, kaikilla oppitunneilla? Vai sitenettä jonakin päivänä voi olla koko päivän matematiikka-äidinkieltä ja toisena päivänä uskonto-ympäristöoppia? Minä äitinä koen, että on vaikea kysyä lapselta koulupäivästä, kun on yksi mysteeri että mitä siellä on tehty. Näen vain lukujärjestyksestä kellonajat, milloin koulua on. Ja kun vielä oma lapsi on sellainen, että ei oma- aloitteisesti kerro. Jos kysyn, että mitä teitte koulussa tänään, niin yleenaä vastaus on, että en minä muista.

Mutta periaatteessa kyllä mielestäni on hyvä, jos homma saadaan toimimaan noin. Yritän suhtautua kouluun positiivisesti ja kannustavasti. Opettajille toivon kovasti voimia uuden edessä.

T. Ap

Lapseni meni ekalla luokalle vuonna 2002 ja jo silloin opettaja merkitsi lukujärjestykseen vain päivän alun ja lopun ja liikuntatunnit. Muuten mentiin sillä tiedolla, että tänään saadut läksyt tehdään huomiseksi. Joskus oli 2 tuntia matematiikkaa ja 2 tuntia jotain yhteistä projektia, joskus koko päivä ympäristöoppia. Ihan hyvin se sujui kokoneen opettajan johdolla, koska hän tiesi, miten kuroa syksymmällä vaikka se kirjoitustaito vähän paremmaksi.

Yksi muutos kotikaupungissani on vieraan kielen opiskelu kakkosluokalta lähtien. Opettajat kuulemma siirtyvät keskiöstä ympyrän laidoille. Eli oppilaat etsivät itse tietoa ja opet auttavat.

Oppiaineiden sisällöt eivät ole juurikaan muuttuneet mutta opetussuunnitelman arvomaailma ja oppimiskäsitys on. Nykyään korostetaan viihtymistä ja elämyksiä - "oppimisen iloa" - sekä yksilöllistä etenemistä ja kannustavaa arviointia mielestäni liikaakin. Maailma ei kuitenkaan pyöri niin, että kaikilla on koko ajan kivaa ja helppoa. Jatko-opinnoissa ja työelämässä on joskus vaikeaa ja tylsää, uuden oppiminen ja esteiden voittaminen edellyttää pitkäjänteisyyttä ja ponnistelua, tylsyyden sietämistä. Tätä ei kuitenkaan enää opeteta eikä arvosteta koulussa, joten mietin, millainen shokki nykypäivän koululaisille on aikanaan astua työelämään, kun kukaan ei ole kehumassa päin metsää menneen työsuorituksen jälkeen "hyvästä yrityksestä".

Sinänsä mielenkiintoista, että Suomesta on käyty ottamassa oppia muista maista hyvien Pisa-tulosten siivittämänä. Samaan aikaan hyviä tuloksia antanutta opsia muutetaan hötömpään suuntaan.

Itse toivon takaisin aikaa, jolloin oli tasokursseja, silloin jokainen sai omalle oppimistasolle sopivaa opetusta.

Nykyään keskiarvoistetaan kaikki, nopeus on hitaalle oppijalle liian nopeaa ja nopealle liian hidasta 😨

Kenen etu tämä on?

Kannattaa laittaa palaute opetushallitukselle uudesta opetussuunnitelmasta hakusanalla palaute opetushallitus, jos ei ole tyytyväinen. Itse olen laittanut. 

Syvältä ahterista.

Opettaja ei enää opeta. Opettaja ohjaa ja oppilaat etsivät ja omaksuvat tietoa omaehtoisesti. Siis siihen tyyliin, että kun lukukausi alkaa, opettaja sanoo, että jouluna pitää olla päässyt sivulle 135, sitten on koe. Ja oppilaat etenevät omaan tahtiin tutkien kirjan sivuja.

Toisaalta pyrkimys on siihen, että kirjoja ei enää edes käytettäisi, vaan on käytettävä digilaitteita. Aivan sama, miten niitä käytetään ja oppiiko lapsi mitään, kunhan kaikki on tehty läppärillä tai tabletilla.

Opiskelussa täytyy teettää teemapäiviä ja teemaviikkoja ja erilaisia projektitöitä, joissa tarkoituksena on, että ryhmässä jokainen tekee sellaista, minkä jo osaa. Kukaan ei siis opi uutta vaan pelkästään vahvistaa jo osaamaansa asiaa.

Oppilaiden täytyy esiintyä joka käänteessä. Kaikki täytyy esitelmöidä suullisesti. Rohkeille ja sosiaalisille suupalteille tämä ei tuota ongelmia. Muille taas...

Todistusarvosanoja ei anneta ennen kuin ysillä. Vuosittaiset arviointikeskustelut ovat pakollisia (aiemmat vanhempainvartit eivät olleet), ja ennen keskustelua täytyy sekä oppilaan että huoltajan täyttää oma kaavakkeensa Wilmaan ja sen jälkeen opettaja täyttää oppilaasta oman kaavakkeensa ja näitä sitten vertaillaan siellä keskustelussa.

Yläkoulun opettajana olen tähän asti repinyt hiuksia päästäni, kun alakoulu on pullauttanut uumenistaan niin heikkotasoista tavaraa. Joukossa on ollut puolet niitä, joilla ei ole minkäänlaisia perustaitoja, mutta onneksi puolet on ollut niitä, jotka ovat osanneet hyvin, ja jokunen erinomaisen loistokaskin oppilas on ollut joukossa. Pelkään pahoin, että vastaisuudessa meille ängetään vain totaalisen osaamattomia oppilaita. Koko yläkoulu menee siihen, että opetellaan alakoulun asioita. Nykyisellään siihen menee vain koko seiskaluokka, kasilla ja ysillä ehditään ottaa hiukan jotain uutta.

Pakkoruotsin aikaistus tappoi monesta koulusta A2-kielet, vaikka yksi peruskoulu-uudistuksen tärkeimmistä tavoitteista oli monipuolistaa kielten opiskelua.

Suomi siis valmistaa lapsensa yhä kansainvälistyvämpään maailmaan opettamalla heille vain pakkoruotsia.

No kaikki muu paska onkin jo tullut.

Ihanaa höttöä ja itseoppimista ja itsearviointia. Ilmiöoppimista ja monialaista oppimista blaa blaa. 

Pahinta on kuitenkin numerottomuus. Täällä Jyväskylässä yritettiin sitä mallia, että ekat numerotodistukset tulisivat vasta 8. luokan keväällä.

Voi v..u sentään. Kun jatko-opintoihin kuitenkin haetaan ihan vaan niillä numeroilla, ei itsearvoinnilla eikä ilmiöoppimisilla, niin on aika karua saada ekat numerot ikinä siinä vaiheessa kun on aikaa yksi lukuvuosi pyrkiä jatko-opintoihin. Täällä kuitenkin noteerattiin SYK:n jälkeen korkein lukion keskiarvoraja 9,42 viime keväänä. Voi siinä olla ihmettelmistä, kun asteikossa "ei hallitse - hallitsee osittain -hallitsee" saadut arvosanat konkretioituvat vasta 8. luokan lopussa ja ei esim. Norssin ovet aukea "hallitsee hyvin" -osaajalle.

ONNEKSI nämä hullut eivät saaneet tätä läpi, eli ekat arvosanat tulevat JO 7. luokan alusta. Asiaa esitellyt hörhö oli vanhempainillassa niin kovin pahoillaan tästä. "Jyväskylä ei ollut vielä valmis".

Ihan surkea. Lahjakkaiden lasten OPS, jota kumminkaan ei pystytä toteuttamaan koska alaluokilla on oikeasti oppilaita, jotka eivät osaa lukea. Digi nostettu kaiken yläpuolelle. En tajua, että kun tiedetään että laitteiden näpertely ja ruutuaika ei ehkä ole hyväksi kehittyville aivoille niin se digi on parasta mitä voi olla...?

Vierailija kirjoitti:

No kaikki muu paska onkin jo tullut.

Ihanaa höttöä ja itseoppimista ja itsearviointia. Ilmiöoppimista ja monialaista oppimista blaa blaa. 

Pahinta on kuitenkin numerottomuus. Täällä Jyväskylässä yritettiin sitä mallia, että ekat numerotodistukset tulisivat vasta 8. luokan keväällä.

Voi v..u sentään. Kun jatko-opintoihin kuitenkin haetaan ihan vaan niillä numeroilla, ei itsearvoinnilla eikä ilmiöoppimisilla, niin on aika karua saada ekat numerot ikinä siinä vaiheessa kun on aikaa yksi lukuvuosi pyrkiä jatko-opintoihin. Täällä kuitenkin noteerattiin SYK:n jälkeen korkein lukion keskiarvoraja 9,42 viime keväänä. Voi siinä olla ihmettelmistä, kun asteikossa "ei hallitse - hallitsee osittain -hallitsee" saadut arvosanat konkretioituvat vasta 8. luokan lopussa ja ei esim. Norssin ovet aukea "hallitsee hyvin" -osaajalle.

ONNEKSI nämä hullut eivät saaneet tätä läpi, eli ekat arvosanat tulevat JO 7. luokan alusta. Asiaa esitellyt hörhö oli vanhempainillassa niin kovin pahoillaan tästä. "Jyväskylä ei ollut vielä valmis".

Tässä me Jyväskylän opet teimme kyllä ison työn. Itse yläkoulun opena tiukasti puhuin siitä, että on oppilaan oikeusturvan vastaista, että ensimmäisillä numeroilla haetaan opiskelemaan. Kasilla kun on jo muutama lopullinen numero tullut tokariin, osa tulee jo seiskalla päättyvistä oppiaineista, ja historia päättyy kasilla. Joten oppilaalla ei olisi näissä lainkaan mahdollisuutta parantaa numeroita.

Odotetaan Pisaa ja miten alas tulokset vajoavat uuden opsin kanssa.

Meilläkin oppilaiden anomuksesta koulutusvirasto päätyi siihen, että meidän kaupungissamme saadaan (!) antaa numeroarvostelut neljästi lukuvuoden aikana yläkoulussa 7/8/9 luokilla. Annamme siis syksyllä ja keväällä väliarvosanan Wilman kautta ja sen lisäksi joulu- ja kevättodistuksen paperisena. Näiden päälle on sitten se pakollinen vuotuinen arviointikeskustelu. Ihan oikeasti ei se sanallinen arviointi kerro mitään lapsen tasosta, ei ainakaan samalla tavalla kuin numero 4-10.