Eläkeläinen syrjäytymässä - mitä tehdä?
Eläkkeellä oleva äitini asuu isossa kaupungissa, missä on jatkuvasti monenlaisia ilmaistapahtumia. Erityisesti puistokonsertteja on lähes päivittäin.
Hän ei ole koskaan ollut mikään tapahtumissa kulkija, mutta nyt tuntuu siltä, ettei hän enää tee sitäkään vähää mitä aikaisemmin.
Miten saisin hänet kaksiostaan ulos ihmisten ilmoille? Kyseessä ei ole liikuntarajoitteinen ihminen. Syynä ei ole myöskään se, että tapahtumat olisivat liian kaukana hänen kotoaan. Pari tapahtumapaikkaa on 200 metrin päässä hänen kotoaan.
Kommentit (17)
Tuo ei ole syrjäytymistä, vaan erakoitumista. Mutta itse asiaan: onko masentunut? Onko hänellä seuraa lähteä ulos tapahtumiin? Entä voitko itse lähteä ulos seuraksi? Harva meistä jaksaa yksin käydä.
En minäkään halua yksin lähteä mihinkään konsertteihin. Ehkä äitisi on yksinäinen.
Pitää olla kaveri ei noissa yksin oo kivaa.
Olette oikeassa, yksinäinen hän ilmeisesti on. Ei hän kuitenkaan voi uusia tuttavia saada, jos ei kotoaan lähde.
Hän pitää musiikista, siksi olen puhunut hänelle puistokonserteista. Puistokonsertteihin on myös hyvin helppoa tulla. Voi poiketa hetkeksi seisoskelemaan sivummalle ja lähteä heti pois, jos bändi ei miellytä. Ei siinä mitään seuralaista tarvita.
Eiköhän äitisi ole aikuinen ihminen ja saa itse päättää miten aikaansa viettää.
Vierailija kirjoitti:
Olette oikeassa, yksinäinen hän ilmeisesti on. Ei hän kuitenkaan voi uusia tuttavia saada, jos ei kotoaan lähde.
Hän pitää musiikista, siksi olen puhunut hänelle puistokonserteista. Puistokonsertteihin on myös hyvin helppoa tulla. Voi poiketa hetkeksi seisoskelemaan sivummalle ja lähteä heti pois, jos bändi ei miellytä. Ei siinä mitään seuralaista tarvita.
Ei se ihan noin ole. Se yksinäisyys oikein korostuu tällaisissa tilaisuuksissa.
Ehdota äidillesi jonkin vapaaehtoistyön aloittamista niin saa tekemistä ja syyn poistua kotoa
Vierailija kirjoitti:
Olette oikeassa, yksinäinen hän ilmeisesti on. Ei hän kuitenkaan voi uusia tuttavia saada, jos ei kotoaan lähde.
Hän pitää musiikista, siksi olen puhunut hänelle puistokonserteista. Puistokonsertteihin on myös hyvin helppoa tulla. Voi poiketa hetkeksi seisoskelemaan sivummalle ja lähteä heti pois, jos bändi ei miellytä. Ei siinä mitään seuralaista tarvita.
Vaikka sinä et tarvitsisi seuralaista äitisi saattaa sitä tarvita.
Ennemmin yrittäisin puuuttua tuohon yksinäisyyteen. Konsertista ei välttämättä löydy kavereita, mutta vaikka eläkeläisten kerhosta voisi löytää kaverin jonka kanssa lähteä myös konsertteihin.
Jotkut ihmiset vain tykkäävät olla yksi, ei siinä välttämättä ole mitään sen kummempaa.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset vain tykkäävät olla yksi, ei siinä välttämättä ole mitään sen kummempaa.
On vähän eri asia viihtyä yksin kuin olla yksinäinen. Moni yksin viihtyvä tarvitsee kuitenkin myös kontaktia muihin ihmisiin ainakin jossain määrin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset vain tykkäävät olla yksi, ei siinä välttämättä ole mitään sen kummempaa.
On vähän eri asia viihtyä yksin kuin olla yksinäinen. Moni yksin viihtyvä tarvitsee kuitenkin myös kontaktia muihin ihmisiin ainakin jossain määrin.
Miksi?
Viihdyn hyvin yksin, kun toisaalta tiedän, että minulla on ystäviä ja lapset ja lasteni perheet eli en ole yksinäinen.
Elekeikäisen saattaa olla vaikea enää ystävystyä, jos niitä ystäviä ei ole jo tarttunut mukaan matkan varrelta.
Minäkin olen eläkkeellä ja viihdyn yksin aivan loistavasti. Ihanaa, kun ei enää ole PAKKO lähteä minnekään. Olen aina ollut kotona viihtyvä kotikissa.
Lottovoitto, vanha miljoona, ei pennin alku oo, vaan hutikan
lottovoitto, vanha miljoona, penniäkään en säästöön paa
lottovoitto, vielä risukasaan, ryhtyi aurinkokin paistamaan
lottovoitto, vanha miljoona, penniäkään en perinnöksi jaa
Humppashekkejä kirjoittelen, humppakorttia vinguttelen
humppapassia vilauttelen, tullinuuskija leimoja lisää
- pari mahtuupi vielä!
Lottovoitto, vanha miljoona, pirttiäkään en korjuuta
lottovoitto, vanha miljoona, vuotakoon katto ja lattia saatana
lottovoitto, vanha miljoona, köyhät tutut haistakaa paska
lottovoitto, vanha miljoona, en lähetä teille korttiakaan
Saatana, humppashekkejä kirjoittelen, humppakorttia vinguttelen
humppapassia vilauttelen, tullinuuskija leimoja lisää
- pari mahtuupi vielä!
Auuu-uuu!
Lottovoitto, vanha miljoona, on rouva kuin rouva vahaa sulaa
lottovoitto, vanha miljoona, hevosella pää eikä rahamies saa
humppashekkejä kirjoittelen, humppakorttia vinguttelen
humppapassia vilauttelen, tullinuuskija leimoja lisää
- pari mahtuupi vielä!
Humppashekkejä kirjoittelen, humppakorttia vinguttelen,
humppapassia vilauttelen,
- pari mahtuupi vielä!
Nyt ymmärrän, miksi tässä maassa on niin hirveästi vanhusten yksinäisyyttä. Ollaan niin hienotunteisia ja uskotaan, että toinen haluaa olla yksin ja nauttii itsekseen olemisesta. Ja ettei enää vanhempana voi saada uusia, omanhenkisiä ystäviä.
Miten olisi vapaaehtoistyö vanhusten parissa? Eikö SPR tai joku taho järkkää ystäviä yksinäisille vanhuksille. Ystävä käy kerran viikossa vanhuksen luona ja lukee vaikka lehtiä ääneen tai kahvittelevat ja rupattelevat. Tuo voi olla antoisaa, mutta myös rankkaa.
Monet eläkeläiset käyvät palvelutaloissa lounaalla. Siellä näkee ikätovereita ja voi myös tutustua, jos ei ole kovin ujo. Ja eikö jossain ET-lehdessä ole myös ihan palsta, missä voi etsiä ystävää itselleen?
Jos ei muu auta, niin sitten rohkeasti keväällä yhtiökokouksiin. Nuo ovat päiväsaikaan ja valtaosa osallistujista on eläkeläisiä. Jos ei ennestään ole osakkeita, niin osake per yhtiö riittää pääsylipuksi. Monille tuo tuntuu olevan ihan ohjelmanumero. Kun aikaa on, niin käydään vähän kahvittelemassa ja moikkaamassa tuttuja. Onhan se vaihtelua hautajaisiin.
Miksi hänen pitäisi mennä konsertteihin?