Vyöruusun sairastaneet: miten tauti alkoi?

Vatsassa oli ehkä seitsemän pikku näppylää ja raaviskelin niitä huomaamattani. Sitten nosti paitaa ja katsoin, että mitäs näppyjä. Yleensä ihossani ei mitään ole. Soitin kaverille, sitten tk:n. Kävin näyttämässä sain lääkekuurin. Ja niitä näppyjä vihloi sen jälkeen ilkeästi yli viikon ja ne olivat kosketusarat. Mutta alkuun kutina.

Minulla alkoi selän puolelta. Luulin että on joku itikka tai muu pistänyt, kun kirveli ja kutitti, tai että olin saanut jostain ihottumaa. Rasvailin ja putsailin, mutta kirvely vain lisääntyi ja alkoi laajeta. Silloin hoksasin jo itsekin mistä saattaa olla kysymys ja menin lääkäriin. Ja vyöruusuhan se oli. Sain lääkityksen. Pääsin vaivasta melko vähällä, pari viikkoa oli tuskallista nukkua kun pienikin hipaisu oli tosi kivulias. En myöskään voinut olla töissä, koska en voinut pitää vaatteita jotka osuivat ihottumakohtiin. Mutta onneksi ei jäänyt hermosärkyä, sitä pelkäsin eniten.

Minulla oli vyöruusu kasvoissa, kolmoishermossa. Särky alkoi perjantaina pistävällä kivulla silmänpohjassa, jonka työpaikkalääkäri diagnosoi tietysti niska-/hartiajumiksi, vaikka yritin sanoa, että ei siltä tunnu ja normaali särkylääkekään ei tehonnut. Sain relaksantteja ja särkylääkkeitä, mutta ne jäivät käyttämättä, koska edessä oli polttariviikonloppu. Särky jatkui viininjuonnista huolimatta ja sunnuntaiaamuna otsassa tuntui karhea ihottuma, ehkä näppykin. Maanantaiaamuna näpyt olivat muuttuneet vesikelloiksi ja suuntasin oitis toiselle työpaikkalääkärille. Tuo toinen lääkäri sanoi, että kyseessä oli klassiset vyöruusuoireet jo säryn osalta ja nyt olisi liian myöhäistä estolääkitykselle, mutta ehkä niistä jotain apua olisi, sillä oli uhka että herpes menee silmään. Sain siis jonkun voimallaan herpeslääkkeen, silmätipat, todella tujut särkkärit sekä kiellon katsoa googlesta lisätietoja taudista 😂

Tauti taisi kestää yli viikon ja tuona aikana naama veti toispuoleisesti kunnolla vesikelloille. Jotain nestettä kertyi myös paikoittain kasvoihin ihon alle ja näytin Quasimodolta. Kivut oluvat hurjat ja veivät lopulta tunnon kokonaan osasta kasvoja ja vei muutaman kuukauden ennen kuin tunto palasi kaikkialle otsaa myöten. Näkö ei onneksi lähtenyt, vaikka sekin uhka oli. En toivoa tautia pahimmalle vihollisellekaan. Kokemani sektio, jossa puudutteet loppuivat kesken leikkauksen, oli mukavampi kokemus kuin tämä tauti.

Kerroin tämän kasvovyöruusun siksi, jos joku googlettamalla tämän ketjun löytää. Toivottavasti joku on onnekkaampi ja saa heti silmäsäryn perusteella estolääkkeen/aikaisen lääkityksen, joka estää puhkeamisen, vyöruusuun.