Kyllä voi ihminen haista pahalle!

Aina on tilaa vielä yhdelle, joka käyttää R....aa!

Jostain syystä haju tarttuu värillisiin paitoihin helpommin kuin valkoisiin, vaihda valkoiseen!

Muuta ruokavaliota. Jätä sokeri ja vehnäjouho pois. Liiku enemmän. Vähintään puolen tunnin kävelylenkkejä päivittäin. Tämä auttoi minua.

Oletko nyt aivan varma? Jos siis kotona et haise, mutta sosiaalisissa tilanteissa haiset? Onko sinulle huomautettu asiasta?

Vierailija kirjoitti:

Muuta ruokavaliota. Jätä sokeri ja vehnäjouho pois. Liiku enemmän. Vähintään puolen tunnin kävelylenkkejä päivittäin. Tämä auttoi minua.

Mistä vehnäjouhoa saa?

Eikös se olekkin niin, että urheiluhiki ja jännityshiki on kaukana toisistaan? Itselläni ainakin sosiaalisissa tilanteissa ja työpaikalla se hiki on aivan kamala. Sitä ei tosiaan huomaa jännittävänsä. En aina hikoile, mutta monesti. Ja mitä enemmän sitä mietin ja stressaan, sen pahemmaksi se menee. Kotona ei kainalot hikoile, joten kyllä sen täytyy jotain psyykkistä olla. Kotona ei myöskään hikoile kämmenet, toisin kuin sos.tilanteissa. Ja tuntuu, että minäkin olen kokeillut kaikki mahdolliset dödöt ja luonnontuotteet. Jossain vaiheessa harkitsin jopa laserhoitoa kainaloihin.Siihen ei kuitenkaan ole varaa. Nyt iän myötä ( 34-v ) on alkanut pikkasen helpottamaan, olen kuitenkin kärsinyt ongelmasta jo 13-vuotiaasta asti. Naisena inhottaa ne märät, näkyvät kainaloläntit ja se haju, vaikkakaan siitä ei ole kukaan koskaan huomauttanut. Ruokavaliolla ei ole ollut minulle minkäänmoista merkitystä.

Teen kaikkeni etten haise, mutta vaatteeni haisee kauhealle käytön jälkeen. Ja esim. talvitakkiini pinttyy haju, vaikka vaan kävelen kaupungilla sen kanssa, en siis mitenkään urheile, ja alla on aina vähintään yksi, yleensä kaksi paitaa.

Siskoni ja äitini on muutaman kerran vuosia sitten sanonut asiasta, ja silloin en edes mielestäni haissut pahalle. Töissä otan välillä vaihtopaidan, ettei hiki ehdi alkaa haisemaan, ja tosi isot läiskät kainaloissa on ainakin faktaa. Valkoiset paidat muuttuu parin kerran jälkeen keltaisiksi. Yritän pysytellä kaukana ihmisistä, mutta välillä en voi välttää menemästä lähelle, ja työni on muuttunut ja nykyisin joudun välillä väistämättä lähietäisyydelle. Aiemmin pelasin aina niin ettei tarvnnut olla lähellä. En kehtaa kysyä keltään. Lapseni sanoo joskus että haiset "hikiselle". Ap.

Ensimmäinen juttu ovat kylmät suihkut. Kannattaa lopettaa lämpimässä suihkussa käynti kokonaan. Mitä kylmemmässä kestää olla, sitä parempi. Kylmä suihku ehkäisee hikoilua jopa monta tuntia, jos ei varta vasten ala hikijumppaamaan. Itse suosin puuvillan sijaan aluspaitana erilaisia dry fit -vaatteita, eli suomeksi sanottuna polyesterkankaisia urheilupaitoja. Ei niitä kireitä malleja, vaan t-paitoja. Puuvilla imee hien eikä kuivu välttämättä esim. kainaloista koko päivän aikana kun hikoilu jatkuu tasaisesti. Urheiluvaate kuivuu helpommin, mutta toisaalta alkaa haista nopeammin. Se on kokeiltava mikä on parempi (itselläni hiki ei juuri haise). Talvisin ei ole villan voittanutta alusvaatetta. Antiperspirantti deodorantin sijaan on itsestäänselvä valinta paljon hikoilevalle ja sillä tavalla käytettynä, että sitä laitetaan illalla suihkun jälkeen kuivalle iholle ja lisätään vielä aamulla.

olisiko botox-pistoksista apua hikoiluun? Ihan halpaa se ei tietenkään ole mutta voisi auttaa....

Minulla on ollut parikin työkaveria, jotka olivat helisemässä hajunsa kanssa, molemmilta leikattiin kainoloista hikirauhasia (?), hieman auttoi. Ikävä vaiva.

N25N kirjoitti:

olisiko botox-pistoksista apua hikoiluun? Ihan halpaa se ei tietenkään ole mutta voisi auttaa....

Olen mietittyä vakavasti mut pelkään et hikoilu siirtyy muualle, esim. selkään tai nivusiin. Ovat nytkin välillä huomattavan märät. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen juttu ovat kylmät suihkut. Kannattaa lopettaa lämpimässä suihkussa käynti kokonaan. Mitä kylmemmässä kestää olla, sitä parempi. Kylmä suihku ehkäisee hikoilua jopa monta tuntia, jos ei varta vasten ala hikijumppaamaan. Itse suosin puuvillan sijaan aluspaitana erilaisia dry fit -vaatteita, eli suomeksi sanottuna polyesterkankaisia urheilupaitoja. Ei niitä kireitä malleja, vaan t-paitoja. Puuvilla imee hien eikä kuivu välttämättä esim. kainaloista koko päivän aikana kun hikoilu jatkuu tasaisesti. Urheiluvaate kuivuu helpommin, mutta toisaalta alkaa haista nopeammin. Se on kokeiltava mikä on parempi (itselläni hiki ei juuri haise). Talvisin ei ole villan voittanutta alusvaatetta. Antiperspirantti deodorantin sijaan on itsestäänselvä valinta paljon hikoilevalle ja sillä tavalla käytettynä, että sitä laitetaan illalla suihkun jälkeen kuivalle iholle ja lisätään vielä aamulla.

Urheilivaatteet, samoin kuin pyyhkeet ja lakanat, kannattaa huuhtoa etikalla. Koneen huuhteluainelokeroon etikkaa 0,5 - 1 desiä pyykin määrästä riippuen, ei ala haista vaatteet.

Itse olen kärsinyt jännittämisestä johtuvasta hikoilusta aina, tosin ilman hajua. Pari vuotta sitten lääkäri ehdotti mielialalääkkeitä kokeiltavaksi. Ne auttoivat. Jännitys on hävinnyt, sitä myöden hikoilukin on vähäistä. Tämä konsti auttoi itselleni. Toivottavasti löydät avun vaivaan!

Vierailija kirjoitti:

Ja se olen valitettavasti minä. En tiedä mistä johtuu, mutta hikoilen paljon ja hiki haisee aivan kauhealle, pistävälle kärylle. Näin on ollut murrosiästä lähtien. Peseydyn aina aamuisin, vaihdan alimman ja yleensä toisenkin paidan päivittäin, ajan kainalokarvat, pidän puuvillaa tai luonnonkuituja, pesen 60 asteessa, käytän etikkaa, olen kokeillut kaikki apteekin dödöt (eivät auta yhtään hikoilun määrään), käytin mineraalikiveä joka neutraloi hajua kunnes huomasin, että se kivi haisee hielle, eli bakteerit olivat siirtyneet siihenkin.

En tiedä mitä tehdä. Käry on joskus aivan hirveä, tuntuu että saan itsekin päänsärkyä. En voi ajatellakaan pyöräilyä työmatkoihin jos en pääse pesulle, ja yleensä jälkihiki sisällä on sellainen että hikeä saa pyyhkiä naamalta. Ongelma on siis esteettinen (kainaloissa leipälautasen kokoiset läiskät - ohjaa siis erittäin vahvasti mun vaatevalintoja ettei näy), sekä sosiaalinen. Jätän menemättä esim. töistä suoraan jonnekin jos en voi käydä suihkussa välillä. Työpäivän aikana kainalot alkaa haista niin etten kehtaa mennä työkaverin viereen koneelle neuvomaan, enkä halata syntymäpäivänä. Häpeän tätä hikoilua niin etten voi ottaa sitä kenenkään kanssa puheeksi enkä tiedä kuinka paljno muita häiritsee. Myös taloudellinen haitta on merkittävä, varaan nykyisin suoraan iholla olevalle vaatteelle 2 käyttökertaa ilman pelkoa pinttyneestä hiestä, sen jälkeen saan aina varoa ja mahdollisesti heitttää paidan roskiin. Kestävistä laatuvaatteista ei tarvitse haaveillakaan.

Mitä voin tehdä? Tästä katkusta voisi kehittää kemiallisen aseen, mutta minä en pärjää arkielämässä. Mainittakoon vielä että kotona en haise, mutta jos olen sosiaalisissa tilanteissa, kainalot on aina märät vaikka en huomaa jännittäväni. Samoin jos vaikka nauran puhelimessa jutellessani, paita menee vaihtoon kotona ollessani, kun on läiskät kainalossa. Hormonaalista ehkäisyä en käytä ja muuten olen ihan terve, enkä ihan huonokuntoinenkaan, enkä ylipainoinen.

Jos et hikoile kotona, niin tilanteesi on tavallaan hyvä, koska ongelmasi on psyykkinen. Fyysisistä asioista johtuva liikahikoilu on käytännössä mahdoton parantaa, mutta psyykkisen ongelman parantaminen on mahdollista. Mielestäni ensimmäinen askel on se, että pyrit olemaan häpeämättä hikoiluasi ja puhut siitä. Kun ympärilläsi olevat ihmiset tietävät ongelmasi, niin sinun ei tarvitse peitellä sitä ja sen seurauksena voit rentoutua ja ongelma todennäköisesti poistuu itsestään.

Tuohon liikahikoiluun vaatevaltintojen suhteen saattaa helpottaa aluspaita, jossa on topatut kainalot. Tällöin hiki ei pääse kastelemaan paitaa. Itsekin kärsin liikahikoilusta ja olen ajatellut tällaisen paidan ostamista juhlatilanteisiin. Nimittäin mustan puvun kanssa ei voi pitää mustaa kauluspaitaa. Jos laitan puvun takin päälle, niin en voi ottaa sitä enää pois, koska kainaloni hikiläikät paistavat.

Oma hikoiluni on osittain psyykkistä, mutta osittain fyysistäkin. Teinipoikana ongelmat alkoivat lievinä ja jossain vaiheessa aloin häpeämään hikoilua ja sen myötä siitä on tullut psyykkistäkin ja oireet paljon pahempia. Alkoholia juodessani yleensä rentoudun sen verran, että pahinta hikoilua ei ilmene, mutta kuumissa tiloissa ihan fyysisistä tekijöistä johtuen hiki alkaa puskemaan ja sitten psyykkiset oireet taas pahentavat niitä. Esimerkiksi baarin tanssilattialla olen hiestä märkänä jos tanssin vähänkään pidempään.

Olen pyrkinyt vähentämään hikoilua pukeutumalla kotona paksumpiin vaatteisiin, jolloin totun kuumempaan, jolloin en ehkä hikoile niin herkästi. Tämä on vielä kokeiluvaiheessa, mutta uskon sen vähän auttaneen.

Kaikesta sitä nykyihminenkin saa ongelman aikaiseksi. Mitä välii? Tämä nykyinen hajuttomuushysteria on naurettavaa!

Ei siihen hajuun auta muu kuin deodorantti, kivet ja alumiinittomat dödöt ovat yhtä tyhjän kanssa, eli vaihtoehdot ovat, käytä vaikka rexonaa tai jatka haisemista.

Vierailija kirjoitti:

Ei siihen hajuun auta muu kuin deodorantti, kivet ja alumiinittomat dödöt ovat yhtä tyhjän kanssa, eli vaihtoehdot ovat, käytä vaikka rexonaa tai jatka haisemista.

Sanoinko etten käyttäisi? Rexonaa vaan ei auta yhtään. Nyt käytössä apteekista Vichyn antiperspirantti ja Hicorol, mut yllättävä tulos - ei auta yhtään. Muutenhan tämä ei olisikaan ongelma. Ap.

En hikoillut ennen ollenkaan mutta raskauden ja imetyksen jälkeen hikoilen kun possu. Muuta kuin mustia yläosia ei voi käyttää ja ennen ei sukat haisseet yhtään mutta nykyään jalat on jo muutaman tunnin päästä kuin rankkitynnyrit.

Pikkuhousunsuojat kainaloihin.

Hiki ei itsessään haise, mutta bakteerit haisevat. Ongelmatapauksissa kun normaalit toimenpiteet eivät riitä, kannattaa hyökätä suoraan hajunaiheuttajaa vastaan. Ja miten bakteereita tapetaan? Desinfiointiaineella. Siis ei muuta kuin apteekista vaikka pullo neo-amiseptia tai käsidesiä työpöydän laatikkoon/käsilaukkuun ja siitä välillä kostuttaa pumpulityynyn ja hieraisee kainalot puhtaaksi.