Lapsi erityisluokalle.

On. Kylläkin meidän koulussa kulkee nimella Pikkuluokka. En nyt oikein osaa sanoa "tuntuiko" miltään. Ehkä hieman ärsytti että meidän systeemi on tehty palvelemaan vain ns. keskitason oppilaita. Koulunkäynti pojan osalta rauhoittui. Ei pelottanut pojan tulevaisuus, ns. taidollinen koulumenestys oli kuitenkin kiitettävää . Oli siis tuolla pikkuluokalla alaluokilla. Nyt on jo yläkoululainen. Kyllähän vieläkin välillä koulussa sattuu ja tapahtuu hänelle kaikenlaista.

Vierailija kirjoitti:

On. Kylläkin meidän koulussa kulkee nimella Pikkuluokka. En nyt oikein osaa sanoa "tuntuiko" miltään. Ehkä hieman ärsytti että meidän systeemi on tehty palvelemaan vain ns. keskitason oppilaita. Koulunkäynti pojan osalta rauhoittui. Ei pelottanut pojan tulevaisuus, ns. taidollinen koulumenestys oli kuitenkin kiitettävää . Oli siis tuolla pikkuluokalla alaluokilla. Nyt on jo yläkoululainen. Kyllähän vieläkin välillä koulussa sattuu ja tapahtuu hänelle kaikenlaista.

Pääsikö hän sitten yläkoulussa normaaliluokalle? onko jotain diagnooseja?

Lapselle voi olla paljon parempi paikka olla pienryhmässä. Saa yksilöllisenpää opetusta, saa oppia omaan tahtiin jotta varmasti oppii.lapsi voi myös omalla käytöksellään häiritä koko muun luokan toimintaa niin että kaikki muut kärsii. Se on lapsen parhaaksi jos päätyy erityisluokkaan, usko pois!

Luulin että huonon käytöksen vuoksi voisi joutua tarkkailu- eikä erityisluokalle. 

Ja kaikki tuntemani "erityisluokkalaiset" jotka ovat omaa ikäluokkaani ovat nyt ammatin suorittaneita ja ovat työelämässä, perheellisiä, onnellisia. On rakennusmiehiä, lähihoitajia, lastenhoitajia, nuorisotyöntekijöitä jne. Erityisluokka ei huononna lapsen asemaa vanhempana, vaan vahvistaa perustaa jolle rakentaa.

Vierailija kirjoitti:

Luulin että huonon käytöksen vuoksi voisi joutua tarkkailu- eikä erityisluokalle. 

Varmaan kuule sama asia.

Miksiköhän tarkkailu tai erityisluokalla on niin paha kaiku aikusten mielissä? Luulisi olevan onnellinen että koulu on huomioinut erityisen tarpeen opetuksessa ja siirtänyt lähemmän tuen piiriin kun ei isossa luokassa pärjää esim. just kun hakee huomiota kaiken aikaa tms. Jos koulukin antaa lillua vaan niin eikö se olisi aika vastuutonta toimintaa? Isossa luokassa helpommin pystyy hiljainen syrjäytymään ja metelöivä saa kaiken huomion oppimatta mitään ja syrjäytymään myös kun sitten keväällä on irralinen olo, ei kuulu mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän tarkkailu tai erityisluokalla on niin paha kaiku aikusten mielissä? Luulisi olevan onnellinen että koulu on huomioinut erityisen tarpeen opetuksessa ja siirtänyt lähemmän tuen piiriin kun ei isossa luokassa pärjää esim. just kun hakee huomiota kaiken aikaa tms. Jos koulukin antaa lillua vaan niin eikö se olisi aika vastuutonta toimintaa? Isossa luokassa helpommin pystyy hiljainen syrjäytymään ja metelöivä saa kaiken huomion oppimatta mitään ja syrjäytymään myös kun sitten keväällä on irralinen olo, ei kuulu mihinkään.

Sitä vaan pelkää että syrjäytyy jos lapsi joutuu erityisluokalle. Pelkää ettei peruskoulun jälkeen löydä opiskelupaikkaa eikä saa isona sitten töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin että huonon käytöksen vuoksi voisi joutua tarkkailu- eikä erityisluokalle. 

Varmaan kuule sama asia.

Ei ollut ainakaan entisessä yläkoulussani. Tarkkailuluokalla oli nuoria joita koulunkäynti ei oikein kiinnostanut ja he kai aiheuttivat välillä kaikkea harmia. Erityisluokalla oppimishäiriöisiä yms. Itse olin siellä valikoivan puhumattomuuden vuoksi.

Meidän lapsi meni suoraan pienryhmään. Pienryhmä on ns. hiljainen, eli adhd yms on muissa pienryhmissä, eri kouluissa. Olen suorastaan huojentunut ja lapsen tulevaisuus pelottaa paljon vähemmän.

Joopajoo123 kirjoitti:

Meidän lapsi meni suoraan pienryhmään. Pienryhmä on ns. hiljainen, eli adhd yms on muissa pienryhmissä, eri kouluissa. Olen suorastaan huojentunut ja lapsen tulevaisuus pelottaa paljon vähemmän.

Miten ystävät , sukulaiset suhtautuvat asiaan? kehtaatko kertoa että lapsesi on pienryhmässä?

Vierailija kirjoitti:

Joopajoo123 kirjoitti:

Meidän lapsi meni suoraan pienryhmään. Pienryhmä on ns. hiljainen, eli adhd yms on muissa pienryhmissä, eri kouluissa. Olen suorastaan huojentunut ja lapsen tulevaisuus pelottaa paljon vähemmän.

Miten ystävät , sukulaiset suhtautuvat asiaan? kehtaatko kertoa että lapsesi on pienryhmässä?

Mitä merkitystä sillä on? Pakko ei ole edes kertoa, jos joku sitä oudoksuu. Eiköhän se lapsi siellä itseään varten opiskele, eikä sukulaisia.

Vierailija kirjoitti:

Joopajoo123 kirjoitti:

Meidän lapsi meni suoraan pienryhmään. Pienryhmä on ns. hiljainen, eli adhd yms on muissa pienryhmissä, eri kouluissa. Olen suorastaan huojentunut ja lapsen tulevaisuus pelottaa paljon vähemmän.

Miten ystävät , sukulaiset suhtautuvat asiaan? kehtaatko kertoa että lapsesi on pienryhmässä?

Ystävät ja sukulaiset ovat suhtautuneet positiivisesti. Lapsi saa enemmän ohjausta ja tukea ja paremmat mahdollisuudet opiskella rajoitteistaan huolimatta. Lapsella on mm. aistiyliherkkyyksiä, liian isossa ryhmässä oleminen olisi haitallista monella tapaa (visuaaliset ärsykkeet, meteli). Pienemmässä ryhmässä lapsi on samalla viivalla muiden kanssa, kun häiriötekijät on karsittu pois. Lapsi voi keskittyä ja olla kuten muutkin lapset. 

Kehtaan oikein hyvin kertoa ihmisille, että lapseni on pienryhmässä. Sitä en kehtaisi kertoa, etten välitä lapsestani ja lapseni oppimisesta esimerkiksi estämällä aputoimenpiteet, pienryhmään sijoituksen tms.

Nro 2 vastaa;

Tosiaan luokilla 1 - 3 oli vaihtelevia jaksoja tässä pikkuluokassa. Syynä "huono käytös" oppitunneilla omassa luokassaan. Eli huomionhakuisia tempauksia kun tylsistyi oppitunneilla toisten opiskellessa asioita jotka hän jo osasi.  Täällä pikkuluokassa ei mitään häiriöitä. Meidän koulussa pikkuluokalla siis erityisohjausta vaativa aines sekaisin; käytösongelmat + oppimisvaikeuksiset. Neloselle vaihtui sitten opettaja, sen jälkeen ihan omassa normiluokassaan.

Koulupsykogin juttusilla kävi ... lapsi koki sen erittäin turhauttavana. Ja ei aihetta jatkotutkimukseen eli ei mitään diagnoosia.

Ihana poika. Nopea oppimaan,  voimakastahtoinen ja impulsiivinen. Olen todennut että ongelmia tulee silloin kun kokee ettei opettajalla ole auktoriteettia. 

Nyt siis yläkoululainen. Toki vieläkin koulussa hankkiutuu epätoivottuhin tilanteisiin luonteensa vuoksi. Mutta siis rauhoittumaan päin on ja koulunsa kiitettävästi hoitaa.

Meidän pojalla oli ongelmia kehityksen kanssa. Varsinkin ryhmätilanteet olivat vaikeita. Ja se näkyi käytöksessä. Hän oli erityislapsen statuksella tarhassa ja eskarissa. Eskarin puolivälissä noin jouluna otin yhteyttä Helsingin kaupingin näitä nuorten ongelmia käsitelevään viratoon, jonka nimeä en muista. Saatiin lopulta ensimmäinen tapaaminen lasten psykiatriselle linikalla toukokuulle ja poika pääsi "terapiaan". Terapia on hipsuissa, koska kerran viikossa olevia keskusteluja ei lasketa terapiaksi.

Tarhan kanssa oli sovittu, että he hoitavat tarkistuksen koulukypsyydestä, mutta kun tästä sitten kysyttiin huhtikuussa, niin he olivatkin sitä mieltä, että meidän olisi pitänyt hoitaa asiat. No tuossa vaiheessa kunnallisella puolella ei enää onnistunut, joten käytiin yksityisellä. Lapsella ja psykiatrilla oli viis tapaamista. Lopputulema oli, että vaikka lapsi on sosiaalisilta taidoilat selkeästi ikäistään jäljessä, niin hän on koulukypsä.

Otettiin sitten toukokuussa yhteyttä rehtoriin ja kerrotiin pojan tilanteesta. Rehtori oli todella asiallinen samoin pojan ensiluokan opettaja. Poijalle tehtiin oma opintosuunnitelma . Ensimmäiset pari viikkoa poika sinnitteli koulussa ja kaikki sujui hyvin. Mutta sitten pojan voimavarat loppuivat ja ongelmat pahenivat. Kotona ja koulussa raivokohtauksia jne. Lopputulema oli, että lokakuussa koulu totesi, ettei heillä ole kykyä opettaa poikaamme. Koulu ei jättänyt meitä yksin vaan yhdessä haettiin parastaratkaisua. Poika oli kotona, lokakuun lopusta tammikuun alkuun. Minun oli helpompi jäädä kotiin kuin vaimon joten tehtiin niin.

Poika pääsi tammikuussa erikoisluokalle. Luokalle pääsyn yksi ehto oli, että lapsella pitää olla isompia ongelmia eli hoitosuhde lastenpsykiatrisella klinikkkaan. Luokalla oli kahdeksan oppilasta ja kaksi opettajaa ja koulunkäyntiavustaja.

Lääkitys, terapia ja pieni koululuokka auttoivat ja poika pääsi takaisin normaaliin kouluun neljännen syksyllä. Ongelmia ei enää ilmennyt. Sosiaaliset tilanteet oli vielä hankalia, mutta ei mahdottomia. 

Poika meni juuri ysille ja on aikas kiltti teini. Koulu sujuu hyvin ja kavereita ja harrastuksia on. Ryhmätilanteet sujuu mainiosti.

Eli meidän perheessä ollaan kiitollisia erityisluokasta :) Siitä oli iso apu. 

Vierailija kirjoitti:

Nro 2 vastaa;

Tosiaan luokilla 1 - 3 oli vaihtelevia jaksoja tässä pikkuluokassa. Syynä "huono käytös" oppitunneilla omassa luokassaan. Eli huomionhakuisia tempauksia kun tylsistyi oppitunneilla toisten opiskellessa asioita jotka hän jo osasi.  Täällä pikkuluokassa ei mitään häiriöitä. Meidän koulussa pikkuluokalla siis erityisohjausta vaativa aines sekaisin; käytösongelmat + oppimisvaikeuksiset. Neloselle vaihtui sitten opettaja, sen jälkeen ihan omassa normiluokassaan.

Koulupsykogin juttusilla kävi ... lapsi koki sen erittäin turhauttavana. Ja ei aihetta jatkotutkimukseen eli ei mitään diagnoosia.

Ihana poika. Nopea oppimaan,  voimakastahtoinen ja impulsiivinen. Olen todennut että ongelmia tulee silloin kun kokee ettei opettajalla ole auktoriteettia. 

Nyt siis yläkoululainen. Toki vieläkin koulussa hankkiutuu epätoivottuhin tilanteisiin luonteensa vuoksi. Mutta siis rauhoittumaan päin on ja koulunsa kiitettävästi hoitaa.

Kuulostaa ihan normi pojalle jolla pää paikoillaan. Appiukko aikoinaan kertoi kaiken maailman kepposista mitä kouluaikana teki (kastematoja opelle etc.) ja jotenkin tuntuu että nykypäivänä poikien normaalia vilkkautta ei halutakkaan ymmärtää vaan leimataan heti häiriköksi.  

Vierailija kirjoitti:

Nro 2 vastaa;

Tosiaan luokilla 1 - 3 oli vaihtelevia jaksoja tässä pikkuluokassa. Syynä "huono käytös" oppitunneilla omassa luokassaan. Eli huomionhakuisia tempauksia kun tylsistyi oppitunneilla toisten opiskellessa asioita jotka hän jo osasi.  Täällä pikkuluokassa ei mitään häiriöitä. Meidän koulussa pikkuluokalla siis erityisohjausta vaativa aines sekaisin; käytösongelmat + oppimisvaikeuksiset. Neloselle vaihtui sitten opettaja, sen jälkeen ihan omassa normiluokassaan.

Koulupsykogin juttusilla kävi ... lapsi koki sen erittäin turhauttavana. Ja ei aihetta jatkotutkimukseen eli ei mitään diagnoosia.

Ihana poika. Nopea oppimaan,  voimakastahtoinen ja impulsiivinen. Olen todennut että ongelmia tulee silloin kun kokee ettei opettajalla ole auktoriteettia. 

Nyt siis yläkoululainen. Toki vieläkin koulussa hankkiutuu epätoivottuhin tilanteisiin luonteensa vuoksi. Mutta siis rauhoittumaan päin on ja koulunsa kiitettävästi hoitaa.

Ja tosiaan, vanhempana olin erittäin kiitollinen pikkuluokan opettajalle positiivisesta palautteesta. Se huojensi mieltä hirveästi. Kun oli tottunut siihen että lähes päivittäin tuli viestiä/puhelua negatiivisessa mielessä... Ja mitä ihmeellisempiä diagnoosiarvailuja (siis tältä normiluokan opelta). Voi miten pelasti päivääni ne positiiviset viestit. Tuntuu että tämä normiope ei pystynyt/jaksanut nähdä lapsessamme mitään hyvää ja lapsikin vaistosi sen . Oravanpyörä oli valmis. Eli kyllä pelastus oli pikkuluokka meidän pojalle.

Vierailija kirjoitti:

Joopajoo123 kirjoitti:

Meidän lapsi meni suoraan pienryhmään. Pienryhmä on ns. hiljainen, eli adhd yms on muissa pienryhmissä, eri kouluissa. Olen suorastaan huojentunut ja lapsen tulevaisuus pelottaa paljon vähemmän.

Miten ystävät , sukulaiset suhtautuvat asiaan? kehtaatko kertoa että lapsesi on pienryhmässä?

Lasten eri taidot kehittyy eri tahtiin. Ihan hyvä, että voi sitten pienemmässä ryhmässä harjoitella esim. keskittymistä, jos se ei ihan vielä isossa ryhmässä onnistu. Voi olla, että vuoden päästä onnistuu jo ihan hyvin. Tai sitten voi olla että tarvitsee aina rauhallisemman ympäristön tai muuta tukea. Niin erilaisia me ihmiset ollaan, siinä ei ole mitään noloa. Hyvä, kun kaikkia ei haluta edes puristaa samaan muottiin, vaikka se olis tietysti helpompaa niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nro 2 vastaa;

Tosiaan luokilla 1 - 3 oli vaihtelevia jaksoja tässä pikkuluokassa. Syynä "huono käytös" oppitunneilla omassa luokassaan. Eli huomionhakuisia tempauksia kun tylsistyi oppitunneilla toisten opiskellessa asioita jotka hän jo osasi.  Täällä pikkuluokassa ei mitään häiriöitä. Meidän koulussa pikkuluokalla siis erityisohjausta vaativa aines sekaisin; käytösongelmat + oppimisvaikeuksiset. Neloselle vaihtui sitten opettaja, sen jälkeen ihan omassa normiluokassaan.

Koulupsykogin juttusilla kävi ... lapsi koki sen erittäin turhauttavana. Ja ei aihetta jatkotutkimukseen eli ei mitään diagnoosia.

Ihana poika. Nopea oppimaan,  voimakastahtoinen ja impulsiivinen. Olen todennut että ongelmia tulee silloin kun kokee ettei opettajalla ole auktoriteettia. 

Nyt siis yläkoululainen. Toki vieläkin koulussa hankkiutuu epätoivottuhin tilanteisiin luonteensa vuoksi. Mutta siis rauhoittumaan päin on ja koulunsa kiitettävästi hoitaa.

Kuulostaa ihan normi pojalle jolla pää paikoillaan. Appiukko aikoinaan kertoi kaiken maailman kepposista mitä kouluaikana teki (kastematoja opelle etc.) ja jotenkin tuntuu että nykypäivänä poikien normaalia vilkkautta ei halutakkaan ymmärtää vaan leimataan heti häiriköksi.  

Samaa mieltä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nro 2 vastaa;

Tosiaan luokilla 1 - 3 oli vaihtelevia jaksoja tässä pikkuluokassa. Syynä "huono käytös" oppitunneilla omassa luokassaan. Eli huomionhakuisia tempauksia kun tylsistyi oppitunneilla toisten opiskellessa asioita jotka hän jo osasi.  Täällä pikkuluokassa ei mitään häiriöitä. Meidän koulussa pikkuluokalla siis erityisohjausta vaativa aines sekaisin; käytösongelmat + oppimisvaikeuksiset. Neloselle vaihtui sitten opettaja, sen jälkeen ihan omassa normiluokassaan.

Koulupsykogin juttusilla kävi ... lapsi koki sen erittäin turhauttavana. Ja ei aihetta jatkotutkimukseen eli ei mitään diagnoosia.

Ihana poika. Nopea oppimaan,  voimakastahtoinen ja impulsiivinen. Olen todennut että ongelmia tulee silloin kun kokee ettei opettajalla ole auktoriteettia. 

Nyt siis yläkoululainen. Toki vieläkin koulussa hankkiutuu epätoivottuhin tilanteisiin luonteensa vuoksi. Mutta siis rauhoittumaan päin on ja koulunsa kiitettävästi hoitaa.

Kuulostaa ihan normi pojalle jolla pää paikoillaan. Appiukko aikoinaan kertoi kaiken maailman kepposista mitä kouluaikana teki (kastematoja opelle etc.) ja jotenkin tuntuu että nykypäivänä poikien normaalia vilkkautta ei halutakkaan ymmärtää vaan leimataan heti häiriköksi.  

Isäni kertoi myös aikanaan tapahtuneen kaikenlaisia kolttosia ja tempauksia, mutta nykypäivään poiketen siihen aikaan opettajilla oli myös auktoriteetti ja lupa ruumiilliseenkin rankaisuun. Karttakepillä on tehty muutakin kuin osoitettu kartalle, hiuksista on hyvinkin voitu nostaa seinälle jos ei muuten mene perille jne. Nykyään opettajalla ei auta muu kuin kutsua rehtori ja poliisi.