Surettaa nuo omat kaupungissa kasvavat lapset :(

Joutuvat kulkemaan ravintoloissa, koko perheen kulttuuritapahtumissa (kuten teatterissa ja konserteissa) sekä matkustelemaan ihan koko ajan, kun palvelut ja kulkuyhteydet ovat niin helposti oven takana.

Kaiken lisäksi lapset joutuvat kulkemaan julkisilla liikennevälineillä tai jopa kävelemään esimerkiksi sinne teatteriin, eivätkä pääse nauttimaan puolen tunnin-tunnin matkasta kaupunkiin auton takapenkillä dvd-soitinta tuijottaen ja välipalakeksiä mutustaen.

Ikävää on sekin, kun keskusta-alueen leikkipuistoissa on aina lapsia paikalla, eikä ikinä saa tehdä mitään yksikseen rauhassa vaan joutuu leikkimään muiden kanssa ja ottamaan ne huomioon. Toista oli nukkumalähiössä, jossa useimmat keinut heiluivat tuulessa ja ainoa ääni lähti surullisesti sirittävistä heinäsirkoista.

Puhumattakaan siitä, että ikivanhassa talossamme ei ole sisäpihalla kuin auto- ja pyöräpaikkoja, ja siksi lapset joutuvat kulkemaan vielä kouluikäisinäkin vapaa-ajallaan vanhempiensa kanssa aktiviteeteissa (kuinka noloa!). Inhottavinta on, että muillakin lapsilla on usein vanhemmat mukana esimerkiksi puistoissa, ja näin vältytään monilta konflikteilta ja hölmöilyiltä, jotka ovat yksin ulkoilevien lasten ja lapsiporukoiden etuoikeus.

On myös kamala ajatella, että lapset joutuvat todennäköisesti asumaan kotonaan jopa korkea-asteelle saakka, koska nykyisestä kodista on niin helppo kulkea ympäri kaupunkia. Kaiken lisäksi voi olla, että lapset joutuvat opiskelemaan kotikaupungissaan, kun täältä löytyy niin yliopisto kuin AMK:in. Lapset jäävät paitsi niin opintolainasta kuin kreiseistä kotibileistäkin, eihän sellainen ole kunnon elämää.