Kuinka väsynyt pikkulasten äidin "kuuluu" olla?

No kyllä minäkin olen väsynyt, vaikka on vain yksi lapsi (hieman alle 2 v). Hän herättää vieläkin yleensä kerran yössä, eikä rauhoitu ennen kuin menen hänen huoneeseen patjalle nukkumaan ja otan hänet kainalooni. Mutta vaikka saisin yönkin nukkua, ei oikein mikään unimäärä tunnu riittävän. Olen pirteä yleensä vain iltaisin, ja jaksaisin valvoa myöhäänkin sen jälkeen kun lapsi on mennyt nukkumaan ja saan olla ihan rauhassa. Osittain väsymys voi johtua jännitysniskasta, mitä tämä patjalla nukkuminen pahentaa.

Minulle ei tämä kotona oleminen vain sovi. En saa mitään aikaiseksi silloin kun lapsi on tässä vaatimassa koko ajan jotakin, repii ja purkaa kaikki paikat eikä usko minkäänlaisia kieltoja. En saa tehdä rauhassa mitään.  Onneksi lapsi aloittaa kohta päivähoidon ja minä jatkan opintoja.

Mutta täytyy antaa sulle rispektiä siitä, miten paljon jaksat ulkoilla lastesi kanssa, monta tuntia päivässä! Mä teen paljon kaikkia juttuja lapsen kanssa täällä sisällä, mutta vihaan ulkoilla hänen kanssaan, koska ei pysy hetkeäkään yhdessä kohti, vaan juoksee ja sinkoilee ihan minne sattuu jos ei ole aidattu leikkipuisto. Joo, paskamutsi olo, onneksi mies on jaksanut käydä lapsen kanssa ulkoilemassa jolloin minä olen siivonnut kämppää.

Minä olen aina väsynyt. Lapset 14 ja 11. Koululaisten piiiitkät kesälomat imevät mehut. Ja nyt alkoi taas koulurumba.

En tiedä, mutta me kaikki äidit ei olla yksinhuoltajia.

Sä olet liikaa kotona tai sen piirissä samoissa kuvioissa

Miksi kukaan haluaa lapsia jos elämä on tuollaista sen kanssa? Rikotte mun kuvitelmat lapsiarjesta. Haluaisin olla onnellinen ja energinen äiti, leikkiä innoissani hiekkalaatikolla ja iltaisin käydä harrastuksissani. Joskus tehdä yksin laivareissun kavereiden kanssa ja käydä lapsen kanssa eläintarhassa aidosti siitä nauttien. Sunnuntaisin nukkua pitkään. Mahdotonta?

Nim. Lapsi suunnitteilla

Mä yrittäisin vähän höllätä tuon ulkoilun suhteen, varmaan vähempikin riittäisi. Toki jos nautit siitä niin mikä ettei, itselleni se oli aina pakkopullaa. Miksette lepäilisi kotona aamupäivän? Saisit edes hetken levähtää, kun isompi tarhassa.

Vierailija kirjoitti:

Mä yrittäisin vähän höllätä tuon ulkoilun suhteen, varmaan vähempikin riittäisi. Toki jos nautit siitä niin mikä ettei, itselleni se oli aina pakkopullaa. Miksette lepäilisi kotona aamupäivän? Saisit edes hetken levähtää, kun isompi tarhassa.

Lapset on erilaisia. Minunkin esikoinen on aina ollut niin energinen että jos hän ei saa ulkoilla tarpeeksi, koti hajoaa...

2

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan haluaa lapsia jos elämä on tuollaista sen kanssa? Rikotte mun kuvitelmat lapsiarjesta. Haluaisin olla onnellinen ja energinen äiti, leikkiä innoissani hiekkalaatikolla ja iltaisin käydä harrastuksissani. Joskus tehdä yksin laivareissun kavereiden kanssa ja käydä lapsen kanssa eläintarhassa aidosti siitä nauttien. Sunnuntaisin nukkua pitkään. Mahdotonta?

Nim. Lapsi suunnitteilla

Ei mahdotonta jos sulla on puoliso joka on täysillä mukana lapsen hoidossa. Mutta joka päivä ei oo yhtä ihanaa. Aina ei ole niin ihana leikkiä hiekkalaatikolla. Välillä väsyy herkemmin ja hermot huutaa hoosiannaa mutta silloin pitää päästä hengähtämään että jaksaa taas seuraavana päivänä nauttia enemmän päivästä.

Onhan ne lapset siis ihania :) Se on vain kaikki tämä muu, mitä pitäisi jaksaa lasten ohella. Muistaa varata neuvolat, soittaa verotoimistoon, ostaa uudet hammasharjat, käydä ikeassa, auttaa äitiä... En vain jotenkin saa kaikkea pysymään kasassa (ja pysyä itse energisenä) vaan päivät menee pakollisen perusarjen pyörittämiseen. Ruoanlaitosta en ole kuitenkaan tinkinyt vaan panostan siihen paljon, yksi positiivinen juttu ainakin.

Ja siis aamut meillä sujuu aina kivasti, leikkipuistoissa jaksan leikkiä ja touhuta. Iltaa kohden väsyn pahasti ja saatan hermostua herkästi nukkumaanmenoaikana jos lapset niskuroivat.

En ole yh, kuten joku sanoi. Mutta miten se liittyy mun väsymykseen?

Onko tämä ihan tavallista? Mistä saisi energiaa? Berocca? :D

Aika väsyneeltä kuulostat... onko lapset valvottaneet paljon vauvoina? Jos vuosia on joutunut heräämään monta kertaa yössä, ei se väsymys vaan karise helposti.

Onko sinulla muuta omaa aika kuin pienemmän päiväunet? Teetkö mitään kodin ulkopuolella ilman lapsia? Onko stressiä parisuhteesta tai taloudellisesta tilanteesta? Syötkö tarpeeksi ja monipuolisesti?

Itselläni on 5v jolla aistiherkkyyttä ja tulistuva temperamentti, 2,5v jolla erittäin vahva tahto ja ehtiväkin vielä. Lisäksi vauva 8kk ja iso nuori koira. Välillä on kyllä itku tullut kun väsyttää. Keväällä jo mietin olenko masentunut..

Kun tuntui että aina mieliala oli huono. Sattuman kautta tajusin, että olin jättänyt suuren surun käsitttelemättä ja kun myönsin itselleni tämän,mieliala alkoikin kohentua. Siitä sitten jaksaminenkin. Olen myös suosiolla nukuttanut nuorimman viereen ja saan näin välillä nukku jopa 7h putkeen. Tekee ihmeitä

Et ole yh.. Ok, siltä kuulostaa. Mieti sitä.

Olen kuin jakotautinen, välillä kauheassa energiapuuskassa suhaan lasten kanssa ulkona puistoissa ja teen ruuat alusta loppuun itse ja koti on vimpan päälle tip top.

Sit taas on ihan liikaa päiviä kun se makaroonilaatikon lämmityskin tuntuu vaikealta.

Mulla se on varmasti pitkälti kotiäitiarkeen kypsymistä ja sen saman arjen ja alati toistuvien toimintojen alle pusertumista. Meillä esikoinen nyt 4 v ja kuopus 1v. Esikoinen käy 3h/pvä kerhossa ja se on kyllä ollut pelastava juttu! Vaikka en niin koskaan olisi uskonut, ennen lapsia kun kehtasin paheksua isomman hoitoon viemistä jos itse on kotona :,D

Meillä ei ollut tarkoitus että olen näin pitkään kotona, lapset piti tulla pienellä ikäerolla, mutta sitten väliin tuli pari keskenmenoa ja minun hoitovapaa siinä venähti samalla.. kun ajattelimme ettei minun ole järkeä palata töihin välissä raskausvaivoineni. Miehen piti jäädä myös jossain kohti kotiin, mutta nämä työtilanteet on mitä on, yt niskassa, kerran välttyi jo niiltä kun suostui siirtoon. Minulla taas ei ole vakipaikkaa ollenkaan odottamassa, niin ei uskalla miehen vakkaripaikkaa riskeerata turhaan. Ja mies tekee paljon pitkää päivää ja työajat on ihan sillisalaattia, on aikaista aamua, myöhästä aamua, koko päivää, aikasta iltaa, myöhästä iltaa... Sekin rasittaa koko perheen arkea ja yhdessäoloa ja esim säännölliset harrastukset voi olla hankalia. Paljon olen joutunut olemaan yksin.

Olen ajatellut palata töihin vuoden alussa tai sitten ensi vuoden elokuussa, katsotaan miten hankalaksi tuo pk-paikkojen saaminen muodostuu. ;(

Kuka helkutti jaksaa olla leikkipuistossa ensin 1,5h ja sitten vielä 2-3h? Siis tunti riittää molemmilla kerroilla.

Sitten sinulle jää aikaa itsellesi ja kotihommiin enemmän. Sinähän olet muutenkin paljon ulkona kun päiväkotiin viemiset ja hakemiset vie aikaa niin ei ole ihme jos ei kotona enää jaksa!

Meillä on pieni lapsi ja isompi meni nyt eskariin, 4 h/päivä, ja ihan tässä näiden muutamien päivän kokemuksella olen ihan vittu kurkkua myöten täynnä. Ei mitään järkeä, että ensin roudaan eskarilaisen tiettyyn kellonaikaan alkavaan eskariin, tietysti vauva mukana (säässä kuin säässä, oli vielä nukkumassa yöunia tai ei), sitten käyn kaupassa/vauvakerhossa/kirjastossa/missälie-haukkaamassa happea, käyn vauvan kanssa kotona huoltotauolla ja syön seisomaluonaan, sitten taas päiväkotiin hakemaan eskarilaista tiettyyn kellonaikaan, sitten koko revohkan kanssa kotiin suoraan tai kaupan kautta. Ihan vittu poikki ja kypsä iltapäivään mennessä, perkele.

Mun arki on aika samanlaista, tosin lapset 1 ja 3. Oon huomannut, että mun pitää syödä usein ja paljon, muuten iskee hirveä väsymys ja heikotus.

Pikkulasten äidin kuuluu olla niin väsynyt, että hän viiltelee itseään ja juopottelee taukoamatta polttaen samalla ketjussa tupakkaa lapsi sylissään itkien.

Joo en kans tajua tota et päikyn jälkeen viel tunteja pihalla. Eikö ne lapset muka yhtään leiki kaksin? Meillä ainakin, vaikka ovat vasta 1v 6kk ja 3.

Sinä et syö tarpeeksi--se on ihan niin yksinkertaista!!

Koitapas huomena syödä enemmän ja ottaa jo sinne ulos evästä niin helpottaa!!

Ja on normaalia olla väsynyt,pikkuhiljaa vaatteita ja siivousta,älä ota paineita.

Sama meillä,päällisin puolin siistiä mutta katseilta piilossa kaaos.

Nuku,SYÖ, ja lepää aina kun mahdollista..juuri nyt et saa olla itsellesi kova kun uuvuttaa.Kuuntele itseäsi!!

Tsemppiä jaksamiseen ja hyvä kun ulkoilet lasten kanssa,joogaa myöhemmin.Nyt lapset ja sinä tärkein.

T.4. n äiti.

Ja berokkaa ja vaikka aloevera valmistetta käyttöön..

Vierailija kirjoitti:

Aika väsyneeltä kuulostat... onko lapset valvottaneet paljon vauvoina? Jos vuosia on joutunut heräämään monta kertaa yössä, ei se väsymys vaan karise helposti.

Onko sinulla muuta omaa aika kuin pienemmän päiväunet? Teetkö mitään kodin ulkopuolella ilman lapsia? Onko stressiä parisuhteesta tai taloudellisesta tilanteesta? Syötkö tarpeeksi ja monipuolisesti?

Itselläni on 5v jolla aistiherkkyyttä ja tulistuva temperamentti, 2,5v jolla erittäin vahva tahto ja ehtiväkin vielä. Lisäksi vauva 8kk ja iso nuori koira. Välillä on kyllä itku tullut kun väsyttää. Keväällä jo mietin olenko masentunut..

Kun tuntui että aina mieliala oli huono. Sattuman kautta tajusin, että olin jättänyt suuren surun käsitttelemättä ja kun myönsin itselleni tämän,mieliala alkoikin kohentua. Siitä sitten jaksaminenkin. Olen myös suosiolla nukuttanut nuorimman viereen ja saan näin välillä nukku jopa 7h putkeen. Tekee ihmeitä

Ikävä kuulla että sullakin on ollut noin rankkaa!

Kuopuksella tuo refluksi valvotti kyllä ihan vauvasta asti, ensimmäisiin kuukausiin ei tullut tuntiakaan nukuttua putkeen. Minun esikoiseni on myös aistiyliherkkä, on siis SI-häiriö ja tarvitsee aika paljon tukea ja piiitkää pinnaa pienissäkin asioissa. Kuopus oirehtii SI-häiriöstä myös mutta ei ole vielä diagnosoitu.

Niin ja syön monipuolisesti ja tosi terveellisesti, eikä pitäisi olla kovin suurta stressiä mistään. Tulevaisuudensuunnitelmista nyt ehkä vähän, muttei mitään älytöntä kriisiä. Parisuhde voi hyvin ja talous on kunnossa vaikka kotihoidontuella elely tuloja tietty laskeekin paljon.

Töiden lisäksi en vietä paljoakaan aikaa ilman lapsia, koska en oikein tiedä mitä tekisin ja koen itseni helposti yksinäiseksi. Miehen kanssa käydään syömässä yms kaksisteen välillä. Tykkään olla lasteni kanssa, se on vain kaikki muut velvollisuudet jotka kotona ahdistaa..