Lue keskustelun säännöt.
GALLUP: Miehen käytöksestä
nobody
15.08.2016 |
Meillä on usein vääntöä asiasta, ja nyt päätin ottaa mammapalstalta selvää mitä mieltä enemmistö on.
Eli, otan esimerkin:
Teillä on miehen kanssa muutaman tunnin projekti tiedossa kotitaloudessanne. Olkoon se vaikka puutalkoot, kylpyhuoneen/saunaosaston täydellinen pesu, pakastimen ja jääkaapin sulatus/pesu jne.
Olet itse aloittanut tuon projektin, joka on venynyt ja venynyt, pitänyt tehdä jo kauan sitten. Nyt päätit alkaa hommiin ja siitä ilmoitit töissä olevalle (kohta kotiin pääsevälle) miehelle.
Hän tulee kotiin ja istuu sohvalle. Menee jääkaapille ja takaisin sohvalle. Hetken päästä huikkaa että "tarviiko tulla tekemään jotain vai pärjäätkö?"
Kysymys kuuluu:
Onko teistä sama asia kysyä noin (jolloin minä ns.määrään hänelle hommaa), kuin tulla oma-alotteisesti mukaan ja tarttua projektiin?
Ja nyt ei ole kyse mistään sellaisesta työstä, että hän tarvitsisi jotain opastusta tai tietoa mikä on projektin tilanne.
Kommentit (15)
Joku kylppärin pesu tai pakastimen sulatus nyt on hommana sellainen että siinä toinen on vain tiellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku kylppärin pesu tai pakastimen sulatus nyt on hommana sellainen että siinä toinen on vain tiellä.
Tarkoitin perusteellista hommaa.
Entäpä sitten reagoinnit?
Minä hermostuin, korotin ääntäni ja sanoin etten ole mikään työnjohtaja. Tänne saa tulla ihan oma-alotteisesti tekemään hommia.
Mies naureskelee ivallisesti, hokee että "lopeta nyt, jessus sentään"
On sitä mieltä että on aivan sama latelenko sille työtehtävät vai tarttuuko hommiin ihan itse. Mun mielestä kun siinä on iso ero.
Siis sinä olet kotona ja täynnä intoa aloitat sen projektin, miehen pitäisi olla täynnä intoa heti oitis töistä tullessaan?
Minä olen työpäiväni jälkeen niin poikki että todellakin tarvitsen vähintään tunnin palautumisaikaa. Jos mies on aloittanut projektin ja päättänyt sen ajankohdaan ihan keskenänsä ja komentaa minua johonkin heti töistä tullessani, niin en edes kysy siltä että tarttetko apua. Hoitakoon itsekseen kun on ajankohdankin päättänyt. Tunnen itseni painostetuksi, väsyneeksi ja ärtyneeksi, kun en saa palautua töistä rauhassa.
Ihan eri tilanne, jos mies vaikka sunnuntaina ottaa puheeksi että meidän pitäis tehdä toi ja toi homma loppuun, olisko sulla joku työpäivä viikolla semmoinen että luulisit jaksavasi töiden jälkeen. Jolloin voin miettiä, ja olla niin kuin valmistautunut.
Mies tekee meillä tosin paljon kodin projekteja, isojakin, ilman mua. Meillä siis tilanne, että minä käyn töissä ja mies on työkyvyttömyyseläkkeellä kotona. Tekee sitten mitä voi tehdä, terveydentilansa huomioiden.
Että joo, tunnen myötätuntoa miestäsi kohtaan.
Mies saattaa olla varuillaan ja kyselee ennakoivasti mitä tehdä. Kenties? Minusta on kivempi, että kysyisi noin, kuin että alkaisi tehdä asioita niin, mitkä itse olen suunnitellut esim. tehtäväksi vaikka eri järjestyksessä yms. Näin on helppo kertoa toiveensa; "En pärjää, voisitko sinä tehdä nuo tai nämä asiat, niin mä jatkan tuolta ja sieltä jne"?
Meillä taas ei mies haluaisi tehdä yhtään mitään, ja hänen kysymyksensä kuuluukin "Ei kai mua siellä mihinkään tarvita"? :(
Pääasia, että yhdessä tehdään ja saadaan homma pulkkaan. Jos aletaan tarttua lillukanvarsiin, menee molemmilta motivaatio ja inspiraatio. Kenties? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selvennän nyt vielä.
Olin sanonut tekeväni tuon homman viikonlopun aikana. Mies otti itselleen lisävuoron sunnuntaille. Olen itsekin palkkatyössä 40h/vko. Hän tiesi että sen aloitan. Ja hänen työnsä ei niin raskasta ole, fyysisesti.
Pointti oli siinä, että hän vähätellen naureskelee kun kivahdan että tänne saa tulla auttamaan. Etten ole mikään työnjohtaja, ja hommaan pystyi kyllä tulemaan paikalle ja tajuamaan ihan itse mitä voi tehdä.
Jos olisi oma-alotteisuutta.
Exän kanssa ei ollut mitään toivoa, että hän olisi osallistunut, edes käskytettynä. Omatoimisesti apuun tarjoutuva mies olisi ihana. Älä ap nipota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ihmeen apupoika sen miehen pitäisi. Kyllä aikaansaava nainen voi aivan hyvin yksinkin hoitaa tollaset pikkuhommat.
Itse ollut myös suhteissa jossa mies pakolla osallistunut arjen töihin. Nyt suhteessa jossa missä tuen saa pyytämättä ja aina ilolla. Olen ihmeissäni: tälläistä se oikea tuki kumppanilta on?
Esimerkiksi olemme päättäneet muu asia ruuaksi ja huomaamme että nyt pitää ruokaa alkaa laittamaan niin mies ihan itse täysin pakottamatta ottaa esiin ne perunat ja alkaa kuori maan tai sen lihan/ kalan yms. Tai olen hänen työstä tulessa vaikka siivoamassa jotain niin hän tulee auttamaan tai ottaa jonkun muun projektin mikäli samaa työtä esim kylpyhuoneessa ei mahdu tekemään. Ei todellakaan jää tumput suorana odottelemaan käskyjä tai mene sohvalle makoilemaan. Eikä koe arjen askareita vaivana vaan yhteisenä asiana.
Onnellinen olen tästä suhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse ollut myös suhteissa jossa mies pakolla osallistunut arjen töihin. Nyt suhteessa jossa missä tuen saa pyytämättä ja aina ilolla. Olen ihmeissäni: tälläistä se oikea tuki kumppanilta on?
Esimerkiksi olemme päättäneet muu asia ruuaksi ja huomaamme että nyt pitää ruokaa alkaa laittamaan niin mies ihan itse täysin pakottamatta ottaa esiin ne perunat ja alkaa kuori maan tai sen lihan/ kalan yms. Tai olen hänen työstä tulessa vaikka siivoamassa jotain niin hän tulee auttamaan tai ottaa jonkun muun projektin mikäli samaa työtä esim kylpyhuoneessa ei mahdu tekemään. Ei todellakaan jää tumput suorana odottelemaan käskyjä tai mene sohvalle makoilemaan. Eikä koe arjen askareita vaivana vaan yhteisenä asiana.
Onnellinen olen tästä suhteesta.
Juuri tällaista tarkotan, ja odotan myöskin. Aikuiselta ihmiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen apupoika sen miehen pitäisi. Kyllä aikaansaava nainen voi aivan hyvin yksinkin hoitaa tollaset pikkuhommat.
Apupoika kodin yhteisissä hommissa? Aika vääristynyt ajatusmaailma minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän itsestäni kuinka turhauttavaa on, kun vaimo on intoa täynnä kuin ilmapallo ja touhuaa näitä "yhteisiä projekteja". Yleensä viikonloppuisin ja yleensä aina silloin kun itsellä ei niin aikaa tai energiaa olis.
Pakastimen putsaus projekti keväältä parin vuoden takaa.
Vaimo: Pakastin pitäis tyhjätä ja pestä.
Minä: ok.
Vaimo viikon kuluttua: Mites toi pakastin?
Minä: pitäis varmaan tyhjentää....
Vaimo: oliko ajatuksissa koska?
Minä: No ei ainakaan nyt.
Vaimo: No miten vaan herralle sopii.
Olin ohimennen kysynyt isältäni olisiko heidän pakkasessa tilaa (villisikaa, metsäkanalintua, kaurista, jänistä, hirveä tietysti jne. lähinnä siis riistaa) ja vanhempani tulivat oitis hakemaan. Isäni ei enää metsästä, joten riista kelpaa heidän huusholliin. HUOM. jätin toiseen pakkaseemme tavaraa niin paljon kuin vain mahtui ja loput meni vanhemmille EI SIIS ROSKIIN .
No vaimo tulee kotiin ja ilmoitan että pakastin on tyhjätty. Hirveä haloo ja huuto että hän ei ala mitään pakastimia nyt pesemään.
Minä että TÄH??? taitaa olla vielä niin jäässäkin ettei sitä edes tänään voi pestä.
Vaimo: Sinne pitää laittaa kuumavesiastioita, että se nopeammin sulaa.
Minä: Miksi? jos sitä ei tänään edes pestä?
Vaimo: yritätkö komentaa akkaasi taas töihin ? Herra saa ihan itse hoitaa projektinsa loppuun asti! JNE JNE
Minä mietin että mitenköhän tässä taas kävi näin? Nyt kun ajattelen tätä tapahtumaa niin tulee mieleen että yrittikö vaimo ensin tehdä just sitä mistä minua myöhemin syytti ? Komentaa töihin siis silloin alussa ? Projekti vielä päätyi sikäli huonosti että pakastin seisoi aikansa kansi kiinni ja homehtui tiivisteitä myöten ja vaimo sen sitten lopulta itkua nieleskellen pesi.
Ja minä olin syypää tähän kaikkeen ? WTF ????
Ensinnäkin pitää tarkentaa tuo "yhteinen projekti" se että toinen tahtoo tehdä jotain ei tee asioista yhteistä projektia. yhteinen projekti on yhdessä sovittu ja siihen silloin myös yhdessä sitoudutaan.
Valtaosa av-mammojen miehistä tuntuu olevan näitä sohvalla röhnöttäviä kaljanlipittäjiä... jos on sellaisen kotiinsa ottanut on se myös kestettävä. Eihän tuollainen miehen käytös hyväksyttävää ole mutta tavallaanhan te sen olette hyväksynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alkuperäinen nobody kirjoitti:
Entäpä sitten reagoinnit?
Minä hermostuin, korotin ääntäni ja sanoin etten ole mikään työnjohtaja. Tänne saa tulla ihan oma-alotteisesti tekemään hommia.
Mies naureskelee ivallisesti, hokee että "lopeta nyt, jessus sentään"
On sitä mieltä että on aivan sama latelenko sille työtehtävät vai tarttuuko hommiin ihan itse. Mun mielestä kun siinä on iso ero.
Ärsyttävää ja epäoikeudenmukaista. Menis hermot jokaisella, vaikka perus av-mamma väittäisi mitä.
Meillä myös kaikki venyy, venyy ja venyy. Jokin 5 minuutin homma roikkuu tekemättä.