Ja taas alkaa uusi työviikko :´(

Ois ees se paska duuni, työttömänä on vielä kurjempaa.

Vierailija kirjoitti:

Ois ees se paska duuni, työttömänä on vielä kurjempaa.

Olen ollut elämästäni yhteensä useamman vuoden työttömänä, ei ollut herkkua sekään, mutta ei ole tämäkään. Luulisi että paska alkaisi jo riittämään juurikin noiden vuosien pätkätyökokemusteni vuoksi, mutta ei, eipä tunnu riittävän mikään.

ap

Mulla samat fiilikset. Sunnuntait menevät pilalle kun ärsyttää mennä maanantaiaamuna töihin. Kärsin päänsäryistä ja vatsakivuista ja olen koko ajan stressaantunut. 

Olen ollut työttömänäkin pariin otteeseen ja sekin on inhottavaa, mutta tämä on kyllä kamalin työpaikka missä olen ollut. Työnkuva on aivan epämääräinen, henkilöstöasiat hoidetaan laillisuuden rajaa hipoen ja välillä sen huonomalle puolellekin mennen, mistään asioista ei tiedoteta eikä kerrota, työporukassa on sisäpiirejä, joihin en ole päässyt, palkka on huono (saisin työttömänä melkein yhtä paljon) erityisesti työkokemukseeni nähden jne jne. Eikä kyse ole edes mistään puhelinmyyntityöstä vaan it-alan paikasta, joka on kaiken lisäksi miesvaltainen. Olen luullut että tuollaista "me ei leikitä sun kanssa" on vain naisvaltaisilla työpaikoilla... Voisin antaa tämän paikan tuolle ekalle kommentoijalle tai jollekin toiselle työttömälle. 

Loma takana ja vuoden puurtaminen taas edessä. Pitäisi varmaan olla tyytyväinen kun on 5-kymppisenä töitä. Niin ainakin pikkupomo mulle sano kun yritin tässä taannoin, että jos sais vähän lisää palkkaa. No onhan se kohta melkein yhtä paljon kuin 20-vuotta sitten. Puolta nuoremmat pyyhkäsee edestä ja takaa suu vaahdossa ohi hierarkiassa. Ehkä mun on viisainta alkaa katella sitä kiven paikkaa. Toisaalta mitä se mulle enää kuuluu.

Joillakin se työ"viikko" alkaa tänään klo 21 ja kestää tiistaihin sit lomaillaan taas pari viikkoa

MÄ SAAAAAAN NUKKUA!

Olisit onnellinen että sulla on sentään työpaikka.

Mulla on ens viikko lomaa! Mut toi lomanpäättymisahdistus on kyllä ihan hirveetä, ja niin tuttua. Ei siinä auta kuin yrittää olla ajattelematta liikaa, elää vain hetkessä ja purra hammasta. Kyllä se siitä taas helpottaa. Ja jos ei, niin sitten kyllä kannattaa miettiä muutosta elämään.

Täällä yks jolla loma loppuu ja ahdistus ja vitutus vaan yltyy.

Samoja syitä kun ap:llä ja vastaajalla nro 3.

Huomenna aamulla klo 7 seison bussipysäkillä ja nieleskelen oksennusta ja yritän pysyä pystyssä kun huimaa ja ahdistaa.

Näille "ole onnellinen kun sulla ontyöpaikka"-tyypeille. Mene mun duuniin viikoksikin, niin katotaan miten suu sit pannaan.

Minä pystyin aika pitkään ajattelemaan noin, että "ole onnellinen kun on työpaikka" ja sen ajatuksen voimin jaksoin. Ajattelin palkkapäivää ja viikonloppua ja ensi vuoden kesälomaa. Mutta nyt en enää pysty. Olen tehnyt töitä nuoresta asti, opiskelujen ohellakin, ja tämä on ensimmäinen kerta kun tuntuu että voi vielä tulla aamu, jona en enää kertakaikkiaan pysty menemään työpaikalle. En tiedä mitä tekisin, kun on vaikea saada muitakaan töitä (hakenut olen) eikä ole järkevää muuten irtisanoutua.

Vierailija kirjoitti:

Minä pystyin aika pitkään ajattelemaan noin, että "ole onnellinen kun on työpaikka" ja sen ajatuksen voimin jaksoin. Ajattelin palkkapäivää ja viikonloppua ja ensi vuoden kesälomaa. Mutta nyt en enää pysty. Olen tehnyt töitä nuoresta asti, opiskelujen ohellakin, ja tämä on ensimmäinen kerta kun tuntuu että voi vielä tulla aamu, jona en enää kertakaikkiaan pysty menemään työpaikalle. En tiedä mitä tekisin, kun on vaikea saada muitakaan töitä (hakenut olen) eikä ole järkevää muuten irtisanoutua.

Tuota juuri minäkin pelkään että joku kaunis aamu en vaan pysty menemään töihin enää. Mitäs sit? Saikkua jos haet ja jotenkin onnistut saamaan, niin paluu on ihan kauhee.

T. 9

Se myös ärsyttää, että aina sanotaan neuvoksi, että pitää itse muuttaa asennetta ja asioita ja työilmapiiriä. En minä ainakaan kertakaikkiaan tiedä miten voisin muuttaa asioita työpaikallani! Sille en mahda mitään, että esimerkiksi nuo henkilöstöasiat hoidetaan päin persettä - en voi niitä itsekään alkaa hoitaa. Olen ollut ystävällinen kaikille ja pyrkinyt omalta osaltani edistämään tiimityötä ja tiedonkulkua, mutta mitä enää enempää voin tehdä jos kerta toisensa jälkeen huomaan, että taas minut on jätetty jonkin ulkopuolelle. Olen sanonut pomolle tuosta työtehtävien epämääräisyydestä -> ei mitään vaikutusta.  Hypin kohta seinille tuossa paikassa!

t. 3

Ssma juttu ollut joka paikassa itsellä, ei ole edes vaihtamalla parantunut. Ahdistaa eniten epämääräiset tavoitteet joita ei koskaan voi saavuttaa. Typerältä kaikin puolin tuntuu työnteko.

Huomenna alkaa samanlainen viikko kuin viimeiset 6 vuotta on olleet viikot. Eläkkeellä 34 vuotiaana ei tapahdu mitään jännittävää. Istun kotona ja juon olutta sekä trollaan netissä, katson elokuvia. Mietin kokoajan miksi en voi kuolla pois vaan.

Auttaisiko aloittajaa sellainen ajatus, että pikkuhiljaa alat etsimään toista duunia? Saattaa olla, että yhdestä työpaikasta vaihtaminen toiseen onnistuu helpommin kuin se, että työtön hakee työtä? Mutta tiedosta, että sulla on ihan laillinen syy tuntea henkistä pahoinvointia, jos et viihdy työpaikalla - eikä se johdu sinusta henkilökohtaisesti. Ihmiset vaan välillä ovat keljuja toisilleen. Pahin skenaario on tietysti sellainen, että työilmapiiri on läpimätä, mutta syy siihen kasataan sen niskaan, joka ei jaksa tai kestä. Sekin on hyvin tyypillistä. Sama p*ska meno jatkuu ja tyypit selittelevät toisilleen, että "ulkopuoliseksi jäänyt" on syypää, kunnes tämä poistuu näyttämöltä ja tilalle tulee joku uusi uhri tai tyypit alkavat puukottamaan toisiaan selkään.

Vierailija kirjoitti:

Huomenna alkaa samanlainen viikko kuin viimeiset 6 vuotta on olleet viikot. Eläkkeellä 34 vuotiaana ei tapahdu mitään jännittävää. Istun kotona ja juon olutta sekä trollaan netissä, katson elokuvia. Mietin kokoajan miksi en voi kuolla pois vaan.

On monenlaista vapaaehtoistoimintaa, johon voisit lähteä mukaan "eläkepäivilläsi". Jokaisella on oma tie. Tee omastasi parempi, vaikka se onkin erilainen kuin keskiverto...