Mies vain nukkuu
Olen ollut jo monta tuntia hereillä lasten kanssa ja mies vain nukkuu. Joka hemmetin viikonloppu on hän nukkuu pitkään. Tavallisessa 9-17 toimistotyössä käy eli ei sitä lepoa tarvitse vaan on laiska. Helpompi kun joku muu hoitaa lapset joka ikinen aamu. Pännii vaan kun se joku muu on ollut minä 5 vuotta putkeen. Kesälomalla on muutama aamu kun isä hoitaa, eli muutama aamu vuodessa. Viha on se mitä miehestäni nykyään tunnen, ei rakkaus.
Kommentit (16)
Lapset 2v ja 7v. Kokeiltu on ja ei kyllä millään nouse ennen minua.
Ap
Valvooko illalla myöhään?
Ei jaksa nousta...
Oletteko keskustelleet? Olisi tarpeen puhua, puhua...syyttelemättä, hyvällä vuorovaikutuksella :)
Luovutat liian nopeasti? 7-vuotias osaa jo touhuta itsekseen mutta tuon pienemmän perään täytyy toki katsoa... Oletko sanonut miehellesi että sinua ärsyttää herätä aina ensin ja aikaisin?
Se 7-vuotias on minun ja 2v yhteinen jos kiinnostaa. Eli oman lapseni kohdalla aina tietenkin minä se joka herää että seitsemän vuotta putkeen herännyt hänen kohdalla. Viisi vuotta olen siis ollut tuon rotjakkeen kanssa. Hoitaisi edes oman lapsensa.
Ap
Meillä minä olen aamuvirkku, joten herään lasten kanssa. Illalla taas painun useimmiten nukkumaan ensimmäisenä perheessämme, mies laittaa sitten lapset nukkumaan.
En valita.
N25N kirjoitti:
Luovutat liian nopeasti? 7-vuotias osaa jo touhuta itsekseen mutta tuon pienemmän perään täytyy toki katsoa... Oletko sanonut miehellesi että sinua ärsyttää herätä aina ensin ja aikaisin?
Tietenkin hän tietää että minua ärsyttää mutta ei välitä. Välittää omasta nukkumisestaan enemmän.
Ap
Ihme kommentoijia. Ap on asiasta varmasti miehensä kanssa keskustellut lukuisia kertoja, sekä rakkaudella ja rakentavasti että vihaisena. Itsellä kokemusta samasta (tosin mies lusmusi myös kaikista muista velvollisuuksista) ja asiaan auttoi ero. Mies rakastaa lapsiaan, mutta mukavuudenhaluisena vieritti kaikki ikävät velvollisuudet puolisolle. Eron jälkeen tämä ei ole mahdollista ja nyt mies hoitaa joka toinen viikko ihan kaikki lapsiin liittyvät hommat. Tosin muistaa mulle valittaa, kuinka vaikeaa on.
Mies tuskin olisi ollut mulle minkäänlainen tuki, jos itseäni olisi kohdannut sairaus tai kriisi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä olen aamuvirkku, joten herään lasten kanssa. Illalla taas painun useimmiten nukkumaan ensimmäisenä perheessämme, mies laittaa sitten lapset nukkumaan.
En valita.
En minäkään valittaisi jos laittaisi edes hankalan kaksivuotiaamme nukkumaan iltaisin. Mutta illat on 'isin iPadilla olo' aikaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
N25N kirjoitti:
Luovutat liian nopeasti? 7-vuotias osaa jo touhuta itsekseen mutta tuon pienemmän perään täytyy toki katsoa... Oletko sanonut miehellesi että sinua ärsyttää herätä aina ensin ja aikaisin?
Tietenkin hän tietää että minua ärsyttää mutta ei välitä. Välittää omasta nukkumisestaan enemmän.
Ap
Tai sitten luulet, että se tietää että sinua ärsyttää. Kannattaa puhua asiasta. Miehet ei tajua muuten.
Toimistotyö voi olla henkisesti kuormittavaa ja uuvuttavaa, varsinkin jos siinä ei ole mitään haasteita tai innostavaa.
Jakakaa hommat: sinä hoidat lasten aamut, mies illat. Sisäinen kello on synnynnäinen ominaisuus, jotkut ovat aamun-, toiset illanvirkkuja. Sitä vastaan voi taistella, mutta se ei muutu.
Outoa että et näe teitä perheenä, vaan 7-vuotias on jotenkin sinun yksityisasiasi. Mies on ehkä tajunnut tämän? Hän voi nukkua aamulla pitkään, kun sinä hoidat sen yksityisasiasi joka tapauksessa, ja sen ohessa teidän biologisesti yhteisen, pienemmän lapsen.
Jos asiasta on keskusteltu eikä mitään muutosta ole tapahtunut, voit mielestäni ehdottaa miehelle väliaikaista asumuseroa, jonka aikana mies huolehtii lapsista esimerkiksi joka toinen viikonloppu. Näin sinä saat levätä edes joskus ja vastaavasti miehen on pakko oppia ottamaan vastuuta. Pelkkä aamurutiinien sujumattomuus on sinänsä heikko peruste erolle, mutta mielestäni tässä on taustalla isompi asia eli itsekkyys, vastuuttomuus sekä välinpitämättömyys toista kohtaan.
Mulla ei ole muuten uusperheitä vastaan mitään, mutta aina on yhtä surullista lukea sinun, minun ja meidän lapsista. Miettikää nyt mille se lapsesta tuntuu! Jos uusi puoliso ei kohtele entisten liittojen lapsia kuin omiaan, niin puoliso vaihtoon tai saman katon alle vasta kun lapset on muuttaneet kotoa.
Liian paljon saa lähipiirissäkin katsoa kun uusperheissä uusi puoliso ei välitä "toisen" lapsista pätkän vertaa. Tai korkeintaan välittää silloin kun se on kivaa.
Sori ot, mutta alkoi niin taas ärsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä olen aamuvirkku, joten herään lasten kanssa. Illalla taas painun useimmiten nukkumaan ensimmäisenä perheessämme, mies laittaa sitten lapset nukkumaan.
En valita.
En minäkään valittaisi jos laittaisi edes hankalan kaksivuotiaamme nukkumaan iltaisin. Mutta illat on 'isin iPadilla olo' aikaa.
Ap
Eli sulla on lapsi/teinimies. Miksi lisäännyit sen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole muuten uusperheitä vastaan mitään, mutta aina on yhtä surullista lukea sinun, minun ja meidän lapsista. Miettikää nyt mille se lapsesta tuntuu! Jos uusi puoliso ei kohtele entisten liittojen lapsia kuin omiaan, niin puoliso vaihtoon tai saman katon alle vasta kun lapset on muuttaneet kotoa.
Liian paljon saa lähipiirissäkin katsoa kun uusperheissä uusi puoliso ei välitä "toisen" lapsista pätkän vertaa. Tai korkeintaan välittää silloin kun se on kivaa.
Sori ot, mutta alkoi niin taas ärsyttää.
Ihan hyvin välittää kummastakin lapsesta. Ollut tyttäreni elämässä jo viisi vuotta eli siitä kun hän oli kaksi. Uusperheys ei nyt ole se pointti koska ei hän meidän kaksivuotiaankaan kanssa herää aamuisin.
Nro14, lisäännyin koska hän oli ja on aina kohdellut tytärtäni hyvin.
Minä olen se joka tuntee itsensä huonosti kohdelluksi, onko väliä mikä perhestatus on kun toinen ei välitä vaikka opin rakastamisen sijaan vihaamaan puolisoani. Hän ei vaan halua herätä aikaisin vaikka minä olen kaksi vuotta ollut kroonisesti univajeella. Ei välitä.
Kuinka vanhat lapset? Jää sinäkin sänkyyn. Eiköhän se nouse jossain vaiheessa kaitsemaan lapsia.