Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Minua ei pelota yksinäinen vanhuus

Vierailija
12.08.2016 |

En tee lapsia siitä syystä että tulisivat katsomaan minua vanhainkotiin. Ei ne kuitenkaan tule. Sen sijaan hanki taito tehdä ystäviä vielä siellä vanhainkodissa. Ja taito olla yksin.

Kommentit (19)

Vierailija
1/19 |
12.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

OK. Muista tuo sitten siellä vanhainkodissa.

Vierailija
2/19 |
12.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Muistan

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/19 |
12.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei minuakaan pelota, koska tiedän kyllä mitä yksinäisyys on. Se on mun elämänmittainen kaveri. Mutta kyllä se voi myös tuntua kipeältä. Se, että kukaan ei koskaan kosketa, voi tuntua kipuna iholla. Kun ei koskaan tarvitse puhua mitään, tuntuu kuin ääni menisi jonnekin syvälle vatsaan. Sinulla ei ole enää ääntä.

Vierailija
4/19 |
12.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jaa mua taas pelottaa kun vanhuksia oon hoitanut jo 16 vuotta niin nähnyt mitä se on.

Yleensä vanhainkotiin pääse vasta todella huonokuntoisena eli ei välttis enää kykene luomaan mitään suhteita.

Ihana nähdä kun joillakin omaiset käy tiuhasti.

Mulla on 3 lasta mut enpä oo heitä tehnyt sitä varten että mua tulevat vanhainkotiin katsomaan. Toisaalta, yritän elän niin että välit säilyy hyvinä , vielä kun olen vanha.

Vierailija
5/19 |
12.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei minuakaan. Minä nautin yksinolosta ja elän käytännössä erakkona ihan omasta valinnastani nytkin. Vanhuuden fyysiset vaivat ja toiminnan rajoittuneisuus kyllä pelottavat jonkin verran, mutta ei yksinäisyys. Itse asiassa yksinäisyyden PUUTE pelottaa, siinä vaiheessa kun ei enää pärjää yksin vaan joutuu johonkin muiden hoidettavaksi. Toivottavasti on sisua poistaa itsensä muonavahvuudesta ennen sitä.

Vierailija
6/19 |
12.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei minuakaan yksinäinen vanhuus pelota. Jos vain pysyn terveenä ja toimintakuntoisena, niin uskon eläväni ihan onnellisen vanhuuden, vaikka sitten yksinkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/19 |
12.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä olen myös töissä vanhusten hoidossa. On kyllä tuommoinen perheromantiikka karissut, suomalaiset nyt vaan keskimääräisesti jättävät vanhansa yhteiskunnan huomaan. Ap.

Vierailija
8/19 |
12.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Seksielämä ainakin piristyy huomattavasti, johan sen sanlansku kertoo:

Vanhus ei tule yksin

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/19 |
12.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

dementoitunut yksinäinen vanhus, joka ei muista syödä, ei pääse vanhainkotiin kun muistivirkeän vanhuksen omaiset kiilaa vanhuksensa tämän ohi, kenen puolia kukaan ei pidä

Vierailija
10/19 |
12.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Seksielämä ainakin piristyy huomattavasti, johan sen sanlansku kertoo:

Vanhus ei tule yksin

Tästä tulee mieleen jo edesmennyt isoäitini, josta vanhainkodissa kuoriutui oikein kiimainen mummo. En kyllä tiedä harrastiko hän oikeasti seksiä jonkun pappojen kansas vai fantasioiko vaan, mutta puhui aina niistä asioista, ja mm. pelkäsi kauheasti raskautta, dementoitunut kun oli eikä tajunnut ettei siinä iässä enää sitä vaaraa ole.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/19 |
12.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ei minuakaan. Minä nautin yksinolosta ja elän käytännössä erakkona ihan omasta valinnastani nytkin. Vanhuuden fyysiset vaivat ja toiminnan rajoittuneisuus kyllä pelottavat jonkin verran, mutta ei yksinäisyys. Itse asiassa yksinäisyyden PUUTE pelottaa, siinä vaiheessa kun ei enää pärjää yksin vaan joutuu johonkin muiden hoidettavaksi. Toivottavasti on sisua poistaa itsensä muonavahvuudesta ennen sitä.

Tämä!

Minua kans pelottaa,etten saisi olla yksin. Jos vaikka laitetaan samaan huoneeseen jonkun kanssa.

Vierailija
12/19 |
12.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Minä olen myös töissä vanhusten hoidossa. On kyllä tuommoinen perheromantiikka karissut, suomalaiset nyt vaan keskimääräisesti jättävät vanhansa yhteiskunnan huomaan. Ap.

Jaa... olin itekkin aikoinani vanhustenhoidossa ja siellä jos jossain näki seuraukset siitä, jos vanhempi ei ole läsnä ja aidosti empaattinen lastansa kohtaan.

Kyllä ne yksin jääneet usein oli omilleen kusipäisiä.

Itekkään en omia vanhempiani mene katsomaan. Ei kiinnosta velvollisuuden tunteestakaan. Niitä mulkkuja ja sitä laiminlyöntiä kattonut aikoinani ihan tarpeeksi.

Omat lapset taas varmana tulee ja hoitaa. Se rakkaus ja lämpö oon ollut mun ja lasteni välillä heidän syntymähetkestään asti.

Vanhin on jo täysikäinen ja on kyllä aidon kiinnostunut myös mun kuulumisista ja siitä miten voin.

Vanhana usein huomaa sen, että sen saa mitä tilaa. Surullisen totta!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
13/19 |
12.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ei minuakaan. Minä nautin yksinolosta ja elän käytännössä erakkona ihan omasta valinnastani nytkin. Vanhuuden fyysiset vaivat ja toiminnan rajoittuneisuus kyllä pelottavat jonkin verran, mutta ei yksinäisyys. Itse asiassa yksinäisyyden PUUTE pelottaa, siinä vaiheessa kun ei enää pärjää yksin vaan joutuu johonkin muiden hoidettavaksi. Toivottavasti on sisua poistaa itsensä muonavahvuudesta ennen sitä.

Tää voisi olla suoraan mun näppikseltä. En ole ikinä tajunnut, mikä yksinäisyydessä pelottaa. Se vasta pelottavaa on, että ei saisi olla yksin ja rauhassa enää ikinä. Toisten komenneltavana jossain saamarin vanhainkodissa... ei ikinä. Junan alle ennen.

🇺🇦🇮🇱

Vierailija
14/19 |
12.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Isäni oli palvelutalossa viime vuodet. Jotkut olivat isälleni kateellisia siitä, kun häntä käytiin katsomassa niin usein ja otettiin paljon kotiin. Monia muita ei käyty, vaikka omaiset eivät asuneet edes kaukana. 

Hyvä esimerkki kun anoppi oli lyhyen aikaa sairaana ja sitten kuoli. Jotkut lähomaiset sanoivat, että olishan sitä käyty katsomassa jos olis tiedetty, että on niin huonona. Niinkun mitä? Miksei voinut käydä katsomassa silloin, kun anoppi oli vielä virkeänä ja kaipasia lapsiaan ja lastenlapsiaan? Jotkut menivät ohitustietä ohi muutaman kilometrin päästä. Eikä anoppi ollut mikään ilkeä mummo, vaan hyvin herttainen kaikille. Noilla ihmisillä oli vain aina niin kiire olevinaan. Muutamat sitten ehtivät hyvin käymään, pitkistä matkoista ja omista perheistä huolimatta. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/19 |
12.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

On tyhmää käyttää elämänsä lasten ja lastenlasten hoitoon vain turvatakseen vanhuutensa. Ei se sitä turvaa. Kasvata sen sijaan itsesi vahvaksi, terveeksi, viisaaksi ja pidä huolta muististasi (haasta älyäsi) niin pitkään kuin mahdollista. Kun on aikasi lähteä, lähde saappaat jalassa. Ap.

Vierailija
16/19 |
12.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tosennäköisesti kaadut omassa kodissasi ennekuin pääset vanhainkotiin ja sitten loppu 10 vuotta makaat jossain terveyskeskuksen käytävällä halvaantuneena

Vierailija
17/19 |
12.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen vanhustenhoitaja ja pahin skenaario itselleni olisi olla hoidettavana muistisairaana näissä ryhmäkodeissa, joissa itse työskentelen. Vanhukset makaavat vaipoissaan päivät pitkät, ilman virikkeitä. Suuhun tungetaan ruokaa hirveällä kiireellä, kukaan ei juttele, hoitajilla ei ole aikaa. Suihku kerran viikossa, nopeasti hosuen. Sijaisia ei palkata sairauslomien/lomien ajaksi. Siistijän toimi lopetettiin, kuulemma meillä hoitajilla on aikaa siivota. Vanhukset ovat toissijaisia, tärkeintä on siivous, pyykki -ja ruokahuolto. Otan lääkkeitä kunnon annoksen, ennen kuin joudun näiden paikkojen armoille. Hoitajia on turha syyttää, oikea osoite on nämä monikansalliset voittoa tavoittelevat firmat, joille vanhukset ovat vain bisnestä.

Vierailija
18/19 |
12.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Et vastannut kysymykseen. Teetkö mielummin lapsia turvataksesi vanhuutesi vai

Ottaisitko mielummin kantaa yhteiskunnan epäkohtiin kuten resurssipulaan vanhusten hoidossa? Ap.

Vierailija
19/19 |
12.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yksi tuttu itsekseen viihtyvä vanhapiika oli ihan ok omassa seurassaan....kunnes näkö heikkeni ja kuulo huononi. Alkoi olla yksinäistä kun ei voinut harrastaa vanhoja tuttuja juttuja, ei edes radiota kuunnella. Eikä niistä vanhainkodin dementikoista seuraksi ole, ja milläs niidenkään kanssa puolikuurona mitään jutustelee.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan kuusi viisi