Lue keskustelun säännöt.
Miehen isä kuoli eilen, mitä voin tehdä?
12.08.2016 |
Hän oli jo yli 80-vuotias ja pyörätuolissa. Nyt sitten eilen haima puhjennut (myös useita muita sisäelinongelmia)
Mies ei itkenyt. Sai tietää siitä tänään. Lähti ajamaan moottoripyörällään juuri mitään sanomatta. Minä itkin vaikken läheinen appiukon kanssa ollutkaan.
Kommentit (16)
Ole lähellä. Tarjoa apua käytännön järjestelyihin, mutta jättäydy tarvittaessa syrjään; joillekin surutyötä on konkreettinen tekeminen.
Muuta et voi eikä tarvitse.
t. Isänsä vastikään menettänyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen meistä suree omalla tavallaan, joten ei ole mitään yleispätevää neuvoa kuinka heitä tukea. Kysy ja kuuntele miestäsi, mihin hän tukeasi nyt tarvitsee? Käytännön asioihin, normaali arjen pyörittämiseen vai mihin? ÄLÄ tee niin kuin mun mieheni teki kun multa kuoli äiti: hommasi sivusuhteen, se ei ollu hyvä idea.
Ole vaan läsnä ja anna toiselle tilaa, jos hän sitä kaipaa. Ihmiset on surussaan erilaisia, toiset kaipaa lohdutusta ja läheisyyttä, toiset rauhaan jättämistä ja tilaa. Yleensä sen näkee toisen elekielestä ja käytöksestä, kumpaa kaipaa.
Esim. itse olen niitä jotka en siedä ihmisiä lähelläni jos olen surullinen. Yksin metsään haluan mennä itkemään suruni, ja tulen takaisin vasta kun olen taas koonnut itseni.
Ei sun tartte tehdä mitään. Minun isäni kuoli muutama viikko sitten ja haudattiin viikko sitten. En minäkään näkyvästi itkenyt. Sen sijaan tarvitsin sen, että kävin yksin lenkillä ja mietin isääni samalla. Kävin myös katsomassa hautaa - äitini on haudattu sinne jo vuosia sitten. Riittää kun kysyt, että haluaako miehesi jutella isästäsi. Suru ei tarvitse välttämättä itkua.
Istu sohvalle viereen, nojaa olkapäähän ja pidä kiinni. Ei tarvitse sanoa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyviä vastauksia yllä. Sano, että olet tukena ja apuna kaikessa, mitä mies haluaa ja kuuntelet häntä, jos haluaa puhua. Sano myös se, että kuuntelet. Älä tuputa mitään tai vaadi tai pakota suremaan, puhumaan tai itkemään. Jokainen suree omalla tavallaan, tärkeintä, että tietää toisen olevan valmis kuuntelemaan, olemaan läsnä, tekemään, jos pyytää.
Puhu miehesi kanssa, jos hän haluaa ja jaksaa. Voi olla, että on tarve puhua yhä uudelleen samoista asioista. Se on sitä työstämistä.
Ole tukena ja anna tilaa. Elä hänen mukanaan surua. Auta käytännön asioissa.
Miehellä on raskas menetys takanaan ja hän tarvitsee aikaa.
Lämmin osanotto ja voimia kovasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, minä taas olin läheinen apen kanssa, hän piti minua enemmän läheisenään kuin toisen vaimonsa tytärtä, vaikka tytär oli 8vuotiaasta kasvanut samassa kodissa.
Surin apen kuolemaa, lapset 6v ja 8v olivat hämmentyneitä ja surullisia ensimmäisestä läheisen ihmisen kuolemasta.
Mies sulki meidät pois omasta surustaan eikä pitänyt meidän suruamme aitona, minä koin et olemme samassa tilanteessa, mies sanoi että kun minun isäni kuolee hän ei tue minua, koska minä en tue häntä. Oikeasti en tiennyt mitä tehdä ja kun kysyin en saanut vastausta.
No, eipä vastauksestani ainakaan apua aplle ole.
Tilanteen mukaan, hyviä neuvoja olet saanutkin. Yhden lisäisin: älä ota itseesi tai loukkaannu tai koe itseäsi torjutuksi, jos miehesi ei huomaa huomioida sinua tavalliseen tapaan/koet hänen välttelevän avautumista sinulle/koet hänen torjuvan sinut jossain asiassa tähän liittyen. Vaikka ikäihmisen kuolema on luonnollinen asia, niin kuitenkin lopullinen tapahtuma voi herättää paljon tunteita, joiden käsittely on hyvin vaikeaa alun sokkivaiheessa. Silloin voi sanoa huomaamattaan asioita, joita ei tarkoita tai reagoida arkiminästä poikkeavalla tavalla. Lue vaikka netistä surutyöstä ka surutyön vaiheista. Ole läsnä tai tavoitettavissa, mutta älä tuputa itseäsi. Älä ylläty, jos mies unohtelee tavallista enemmän arjen asioita tässä nyt ensivaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olla tarvittaessa lähellä, antaa tilaa,
Puhjennut? No, se nyt ei ollut oleellinen seikka
Willy Loman kirjoitti:
Istu sohvalle viereen, nojaa olkapäähän ja pidä kiinni. Ei tarvitse sanoa mitään.
Mullle tuo olisi surevana äärimmäisen ahdistavaa tunkeilua. Luultavasti lähtisin ovet paukkuen johonkin missä saan olla rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään itkenyt. Oma isäni kuoli aika samalla tavalla. Lähinnä muistelin menneitä ihan hyviä muistoja. Ajattelin, että nyt isän ei tarvitse kärsiä kivuista enää.
Ehkä sinun on parasta antaa tilaa. Olla lähellä ja kuunnella jos mies haluaa puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä tuputa sääliä tms. ole vain lähellä ja ilmaise esim. kosketuksella että olet siinä, jos mies tarvitsee.
Ota avioero ja nylje äijältä rahatki samalla rysäyksellä. Jos on suurta perintöä tulossa miehelles, niin se kannattaa tietysti ensi odottaa..
Olet miehelle tukena, itkukin varmaan vielä tulee. Voit myös tarjoutua avuksi hautajaisjärjestelyihin.