Äidinkielen opettajia? Millaista työsi on?

Mitä haluat kysyä?

Vierailija kirjoitti:

Mitä haluat kysyä?

Millaista työ on? Onko se mielekästä? Nautitko siitä? Onko työmäärä millainen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä haluat kysyä?

Millaista työ on? Onko se mielekästä? Nautitko siitä? Onko työmäärä millainen? 

Työmäärä on juuri niin iso, kuin siitä itse tekee. Aina voi viilata esim. tuntisuunnitelmiaan paremmiksi, mutta jossain vaiheessa täytyy vain päättää, että nyt on tarpeeksi hyvä. Pääosin ihan rentoa ja mukavaa työtä.

Yläkoulussa ei paineita. Nykyään vaaditaan paljon lukemista joten vähintään 1 tunti viikossa on lukutunti, välillä kaikki viikon tunnit luetaan. Eli oppilaat lukee hiljaa paikallaan. Siinä on opella aikaa korjata kokeita ja kirjoitelmia ettei kotiin jää korjattavaa. Yksi tunti suullista ilmaisua eli harjoittelevat esim. Pieniä näytelmiä. Yksi tunti viikossa kielioppia, tämän tunnin alussa pidän oppilaiden esitelmiä( puhe tai esitelmä) ja 15 min opetusta ja lopputunti tehtäviä työkirjasta.

Yksi kirja luetaan joka vuosi yhdessä ja katsotaan sen pohjalta tehty elokuva ja sitten keskustellaan. Tällä tavalla suunnittelemalla voi hoitaa työt niin ettei kotona joudu tarkastamaan mitään ja täyteen palkkaan riittää 18 tuntia viikossa.

Opetan amiksessa. Työmäärä muutamia kiireviikkoja lukuunottamatta suhteellisen kohtuullinen. Eri aloista täytyy opiskella itse koko ajan lisää, koska tunteja ja sisältöjä integroidaan enenevissä määrin ammatillisiin tutkinnon osiin. Suurin haaste on saada kuutosen keskiarvolla tulleet, pienen ikänsä eri työkoneiden vänkärin paikalla istuneet, motivoitua.

Amiksessa ei opeteta kirjallisuutta kuin ehkä nimeksi. Alan tekstit, medioiden käyttö ammattiviestintään ja oman ammattitaidon esittelyyn, puheviestintä ja asiakirjoittaminen ovat melko suuressa roolissa. Yliopiston opit ja opetusharjoittelu eivät anna niin hyviä valmiuksia amistyöhön kuin pk:uun tai lukioon - ainakaan ei omana opiskeluaikana. Se on harmi.

Jatkan vielä, että opetusmateriaalin valmistelu vie aluksi todella paljon aikaa. Amiksessa ei ostateta mitään yleisaineiden kirjoja ainakaan niillä aloilla, joita opetan.

Otan lungisti kirjoitti:

Yläkoulussa ei paineita. Nykyään vaaditaan paljon lukemista joten vähintään 1 tunti viikossa on lukutunti, välillä kaikki viikon tunnit luetaan. Eli oppilaat lukee hiljaa paikallaan. Siinä on opella aikaa korjata kokeita ja kirjoitelmia ettei kotiin jää korjattavaa. Yksi tunti suullista ilmaisua eli harjoittelevat esim. Pieniä näytelmiä. Yksi tunti viikossa kielioppia, tämän tunnin alussa pidän oppilaiden esitelmiä( puhe tai esitelmä) ja 15 min opetusta ja lopputunti tehtäviä työkirjasta.

Yksi kirja luetaan joka vuosi yhdessä ja katsotaan sen pohjalta tehty elokuva ja sitten keskustellaan. Tällä tavalla suunnittelemalla voi hoitaa työt niin ettei kotona joudu tarkastamaan mitään ja täyteen palkkaan riittää 18 tuntia viikossa.

Et kyllä palkkaasi ansaitse. Häpeä.

T. äikän ope

Olen ollut pari vuotta myös peruskoulussa yläasteella. Tykkään kyllä enemmän nykyisestä amisopettajan työstäni.

Siskoni on äikän lehtori opettaja pienessä koulussa ja manaa sitä, että saa hädin tuskin kasaan 18 opetustuntia. Palkka on siten peruspalkka, jolla ei liiemmälti juhlita. Ja koska sisko on jo likellä eläkeikää, palkan niukkuus vaikuttaa eläkkeeseen.

Sisko manaa, että pienellä paikkakunnalla on paljon maajussien muksuja, joiden opiskelumotivaatio on olematom. Miksi pinnistellä, kun jää kumminkin jatkamaan isän tilaa.

Teineille joutuu melkein koko ajan perustelemaan, miksi kielioppi pitää opetella ja miksi oikeakielisyydellä on väliä. Somepölinääm tottuneiden teinien mielestä kun on ihan evvk, miten pilkutetaan ja kirjoitetaan yhdyssanoja.

Aika ryydyttävää työtä siis aina välillä.

Peruskoulussa työmäärä pysyy siedettävänä mutta oppilasaines on usein haasteellista ja vaikeasti motivoituvaa. Lukiossa opiskelijat enimmäkseen motivoituneita mutta ryhmäkoot ja työmäärä järjettömiä. Näiden kouluasteiden yhdistelmä voi olla joko kohtuullisen mielekäs ja palkitseva tai vaihtoehtoisesti tappava, riippuu vuodesta (= ryhmistä, oppilaista ja tuntimäärästä).

Nautin työstäni valtavasti, mutta koen sen myös kuormittavana. Kuten joku jo sanoi, työtä on juuri niin paljon kuin pystyt tekemään, usein tuntuu, että enemmän. Ensimmäiset kaksi vuotta olivat taivas ja helvetti - sitä oli niin motivoitunut ja samalla uupunut siitä pohjan rakentamisesta, joka tuntui imevän kaiken ajan ja energian. Nyt, kun takana on jo muutama vuosi, osaan vähön paremmin jakaa voimiani.

Opetan yläkoulussa ja nautin pedagogisten mahdollisuuksien monipuolisuudesta. Yläkoululaisten kanssa saa (ja käytännössä pitää) opettaa toiminnallisesti. Sisältöjä on niin paljon, ettei kyllästytä, jokainen ryhmä on erilainen ja oppilaisiin tutustuu ihan eri tasolla kuin vaikkapa isossa lukiossa keskimäärin. Omassa koulussani on ollut mahdollisuus vetää erilaisia kerhoja, joten olen saanut käyttää luovuutta ja työskennellä myös poikkeuksellisen motivoituneiden oppilaiden kanssa.

Palkkaus ei ole työn määrään ja kuormittavuuteen nähden hyvä, mutta ainakin toistaiseksi pääsen kohtuullisiin tienesteihin suhteessa moniin muihin opettajiin, koska opetusvelvollisuus on hieman muita pienempi ja olen saanut kerhojen lisäksi pari ylituntia (mikä toki tarkoittaa siis säännöllisiä ylitöitä ja syö vastaavasti jaksamista arjessa). Humanistina olen onnekas, että olen kiinni näinkin vakaassa leivässä.

Otan lungisti kirjoitti:

Yläkoulussa ei paineita. Nykyään vaaditaan paljon lukemista joten vähintään 1 tunti viikossa on lukutunti, välillä kaikki viikon tunnit luetaan. Eli oppilaat lukee hiljaa paikallaan. Siinä on opella aikaa korjata kokeita ja kirjoitelmia ettei kotiin jää korjattavaa. Yksi tunti suullista ilmaisua eli harjoittelevat esim. Pieniä näytelmiä. Yksi tunti viikossa kielioppia, tämän tunnin alussa pidän oppilaiden esitelmiä( puhe tai esitelmä) ja 15 min opetusta ja lopputunti tehtäviä työkirjasta.

Yksi kirja luetaan joka vuosi yhdessä ja katsotaan sen pohjalta tehty elokuva ja sitten keskustellaan. Tällä tavalla suunnittelemalla voi hoitaa työt niin ettei kotona joudu tarkastamaan mitään ja täyteen palkkaan riittää 18 tuntia viikossa.

Hahhaahaa. Mahtava asenne. Taidat kuitenkin olla opettaja, koska tiedät opetusvelvollisuuden niin tarkkaan. Pidän kyllä itsekin löysiä jaksoja, mutta ei sitä nyt koko ajan kehtaa. Ja käyhän se tylsäksikin.

ahaaa! kirjoitti:

Olen ollut pari vuotta myös peruskoulussa yläasteella. Tykkään kyllä enemmän nykyisestä amisopettajan työstäni.

Kivempi opettaa tasaisen pöljää sakkia kuin sellaista missä on myös fiksuja mukana?

Opetan suurehkossa lukiossa, jossa opiskelija-aines on kohtuullisen hyvää. Lukiossa töitä on tosi paljon, jos hommat haluaa hoitaa hyvin. Tekstejä pitää kirjoituttaa useampi joka kurssissa, ne pitää lukea ja kommentoida. Lisäksi tulevat kirjallisuustyöt (joka kurssissa) sekä joissakin kursseissa kokeiden laatiminen ja tarkistus tai puheiden arviointi. Tuntisuunnitelmia joutuu viilaamaan pikkuisen koko ajan, itse ainakin haluan koko ajan kehittää opetusta. 

Tällä hetkellä suuri projekti on opetuksen ja oppimisen digitalisoituminen, uutta digimateriaalia ja työvälineitä tulee koko ajan, pitäisi pysyä ajan hermolla. Muutenkin haluan itse käyttää esimerkiksi ajankohtaisia tekstejä, joten koko ajan saa olla tuntosarvet herkillä, jotta löytää sopivaa oppimateriaalia. 

Opiskelijat ovat kivoja. Nautin nuorten kanssa työskentelystä ja siitä, että saan kannustettua heidät eteenpäin ja parhaimpaansa yo-kirjoituksissa. Kirjoitukset stressaavat opettajaakin aika lailla, koska kaikki kirjoittavat äikän. Kaikki pitää siis saada kirjoituksista läpi, vaikka joidenkin kanssa se on välillä vaikeaa...

Kaiken kaikkiaan työ on siis kivaa, motivoivaa ja joka päivä erilaista. Vastapainona ovat sitten todella suuri työmäärä, stressaavuus ja jatkuvat muutokset. Kuitenkin plussan puolella mennään, pidän työstäni tosi paljon. 

Pahimmillaan äikänopen työ on jäätävän rankkaa. Jos työn haluaa tehdä hyvin, suunnittelemista ja tekstien korjaamista ja palautteen antamista on niin paljon että oikeastaan ei ehtisi nukkua. Tyhmät ja laiskat teinit saa open raivon partaalle. Puhumattakaan niiden vanhemmat. Luokassa pahimmillaan lukihäiriöisiä, moniongelmaisia, käytös- ja hahmotushäiriöisiä yhdessä todella lahjakkaiden kanssa - samaan soppaan vielä S2-oppijat. Palkka ei millään tasolla vastaa niiden akrobaattitemppujen vaativuutta, mitä päivittäin joudut tekemään.

Parhaimmillaan äikänopen työ on ihan mahtavaa. Voi viettää päivät lahjakkaiden ja älykkäiden nuorten kanssa, keskustelut on välillä niin syvällisiä, ettei aikuisten kanssa ikinä pääse samalle tasolle, nuoret heittäytyy ihan mielettömän hienoihin draamatulkintoihin, osaa hassutella ja nauraa itselleen, kirjoittavat oivaltavasti ja innostuvat lukemisesta. Tällaistakin oikeasti on. Silloin tuntuu epätodelliselta, että oon päivän aikana esim. väsännyt nukketeatteria yhden luokan kanssa, toisen kanssa tehnyt mainosvideoita ja kolmannen kanssa analysoinut rock-lyriikkaa, liikuttunut kyyneliin ja nauranut vedet silmissä ja sitten siitä vielä maksetaankin.

Loma-ajat on kivat. Jos palkka onkin pieni, on se sitäkin varmempi ja turvallisempi. Kyllä sillä asunnon maksaa, mutta rikastuminen näissä hommissa on jo vaikeampaa. Tervetuloa alalle! T: yläkoulun äikänope

Työmäärään voi vaikuttaa itse paljonkin. Ensimmäiset vuodet ovat raskaita ja ainahan voisi tehdä jotain enemmän. Pitää pystyä itse johtamaan itseään ja vetämään raja johonkin. Välillä on löysempää ja sitten on ruuhkaviikkoja. Äikänopella on oppituntien ulkopuolista työtä enemmän kuin monella muulla opella.

Opetan yläkoulussa. Oppilaat ovat mukavia, mutta taso on kyllä huonontunut. Työskentelytaidot ovat monella hukassa. Pitää pystyä olemaan ottamatta näitä asioita itseensä liikaa.

Työ on motivoivaa, itsenäistä ja juuri niin luovaa ja vaihtelevaa kuin teet siitä. 

En tiedä, miten palkkausasiat tulevaisuudessa kehittyvät, mutta toistaiseksi äikänopet kuuluvat alhaisen opetusvelvollisuuden vuoksi parhaiten ansaitseviin opettajiin. Kun opetusvelvollisuus on pieni, ylitunteja on helpompi saada ja ylitunneista maksetaan paremmin kuin muille. Tosin säästöt leikkaavat palkkaa, joka on itselläkin laskenut noin kuukausipalkan verran vuodessa. Joten se siitä, miten opet eivät osallistu säästötalkoisiin.