Antakee kärsivällisyyttä!

Mulla on muutamia hematoomia (myös sääriluu murtui ja poski aukes, 6 tikkiä yms.) kolarin jäljiltä. Naapurin lähihoitajarouva tuli kuin kutsuttuna ihastelemaan mun kolhujani.

Kovaan ääneen huuteli, että onpas sulla komeita hematoomia. Joo... sitten se ankkuroi perseensä meidän puutarhapenkkiin. Alkoi selittämään, että me terveydenhuollon ammattilaiset käytetään tuollaista vaikeata ulkoperäistä sanaa kudosvaurioista. Niin, siis mustelma. Eikun hematooma, mustelma on sitten pienempi verenpurkaus. Ok.

Se vartin verran tätä hematooma asiaa jaksoi mulle höpöttää, kunnes oli pakko pyytää sitä poistumaan sillä verukkeella, että kipeetä tekee tarttis lepoa.

Hän oli hyvin ymmärtäväinen. Kyllähän nyt noin isot hematoomat väsyttää ketä vaan. Hän tulee sitten illalla tarkistamaan mun kuntoni, onhan hän kuitenkin terveydenhuollon ammattilainen ja haavakurssin juuri käynyt. Voi sitten suihkuttaakin mut samalla.

Se on ilman hematoomiakin hemmetin rasittava akka, miten mä selviän tästä täyspäisenä?! Hänellä kun alkoi juuri sopivasti kesälomakin kuopuksen koulun takia ja mä olen lähes saman ajan saikulla. Eikä hän ole menossa mihinkään, koska pitää ekaluokkalaista paapoa. Onneksi kävi kiva tuuri!