Ruokapöytäraivo

Onko kenenkään muun lapsi ollut alipainoinen ja kehittänyt ruokapöydästä paikan, jossa aina tulee joku raivokohtaus? Meillä tilanne ei ole enää niin paha kuin 1-3-vuotiaana, mutta vielä 4-5-vuotiaanakin ilmoittaa nollasta sataan kiihtyen jos ei tykkää jostain ja saattaa sillä sekunnilla ilman varoitusta tuuppia lautasen ja kupin ja leivät toiselle puolelle pöytää tai ruikkinut keittoa seinään. Tietää tasan ruokapöytäsäännöt. Niitä on toistettu tuhansia kertoja joka aterialla vuosikausia ja vieläkin uhmaa. Usein kuitenkin tehoaa nopea ja kovaääninen yksiselitteinen käsky. Lapsi on myös levoton ruokailujen yhteydessä. Poistuu pöydästä edelleenkin useita kertoja. Syöminen on semmoista pientä napsimista. Lapsi käy myös vähän väliä ronkkimassa kaapeista ja pöydiltä leipää vaikka kielletään. Ei ole semmoisia kaappeja jotka voisi lukita. Lapsi siirtelee jatkuvasti tuoleja ja rakentaa niiden päälle vaarallisia torneja pinoamalla muita esineitä, että ylettää ruokakomeron ylähyllyllekin vaikka on yritetty laittaa keksit ja muut taaemmas. Uhmaa kieltoja ja syö selkämme takana jos käydään eri huoneessa. On selvää, että voi olla nälkäkin kun syö niin vähän ja harvoin (korkeintaan 3 kertaa kunnolla hyvänä päivänä). Mitä tuo ruokapöytäraivoilu on? Aiemmin ruokailut alkoivat sillä että huutaa ja vastustaa kaikkea 15-30 minuuttia. Tuhlaa aikaamme joka tilanteessa. 5 yksinkertaista tehtävää joiden tekemiseen menisi yhteistyöllä 15 minuuttia niin menee tupla- tai tripla-aika kun joka asia pitää toistaa 5-30 kertaa. Ruokailun aikana ja muissakin tilanteissa pomppaa heti ylös penkistä jos pienikin ärsyke (kännykkä piippaa, joku muu ääni) tai kysyn jotain johonkin toiseen paikkaan liittyvää, niin pomppaa juoksemaan sinne paikkaan sen sijaan että kertoisi sanallisesti sen vastauksen..
Joissain tilanteissa osaa tauhoittuakin, että ei ehkä täysin paatunut adhd-tapaus. Mitään diagnooseja ei ole. Olen pettynyt terveydenhuoltoon aiempien kokemusten perusteella niin en ole jaksanut hakea apua näin epämääräiseen ongelmaan kun yleensä se "apu" on ollut vain ongelmien toteamista ja jutustelua tunti ja sitten vaan "seurailtu". Joku psykologinen kasvatusapu on käynyt mielessä, mutta en tiedä mikä olisi tehokkain tapa hoitaa asia. Aiempien ruokapöytäraivojen myötä olen ollut linjalla, että liika painostus saa nyt loppua ja vaihtoehdot on tällä hetkellä, että joko rauhoittuu syömään parin minuutin komennon jälkeen tai sitten ei syö ollenkaan. Usein lapsi ilmoittaa, että ei syö. Napsii sitten mitä löytää itse kaapeista pitkin päivää. Usein leipää ja jotain juotavaa. En vaan tiedä miten jaksaa noita typeriä ja järjettömiä raivostumisia jos joku ruoan muoto on väärä. Usein kuitenkin sen alkumielenosoituksen jälkeen alkaa syödäkin sitä ruokaa, mutta se on aina tiukan ja tylyn komennon jälkeen. Mikään lässytys ei ole ikinä tehonnut siihen. Ehkä muiden kohdalla, mutta minua äitinä se lapsi uhmaa aina.