Elämä on luopumista. Ahdistaa :(

Rauhottavia ja itsetuhoisia ajatuksia. En kyllä näköjään pärjääkään.

Suklaata, kaffia ja hyvää musaa. Ja tietysti miehiä.

Muo itkettää koko ajan. Mies jätti yli 20 v jälkeen. Nyt pitäs lähteä kaupaan mulla ei ajokorttia. Hoitaan kolmen nuoren ruokajutut ens viikoks jolloin töissä. Lapsilla ei vielä koulua ja ruokaa kuluu. Miehen tavarat vielä kotona ja kaikki auki mut mies uuden naisen kanssa viettää viikonloppua. Viiskymppinen äijä ja sen onni tuntuu olevan mun selkänahasta. Mähän näitten nuorten asiat hoidan ja taloudellisestikin jään varmaan pulaan vaikka työ onkin

pitkälti yli 20v yhdessä mun on niin ikävä.

Muo itkettää koko ajan. Mies jätti yli 20 v jälkeen. Nyt pitäs lähteä kaupaan mulla ei ajokorttia. Hoitaan kolmen nuoren ruokajutut ens viikoks jolloin töissä. Lapsilla ei vielä koulua ja ruokaa kuluu. Miehen tavarat vielä kotona ja kaikki auki mut mies uuden naisen kanssa viettää viikonloppua. Viiskymppinen äijä ja sen onni tuntuu olevan mun selkänahasta. Mähän näitten nuorten asiat hoidan ja taloudellisestikin jään varmaan pulaan vaikka työ onkin

pitkälti yli 20v yhdessä mun on niin ikävä.

Hei siellä, täällä toinen. Joskus mua auttaa se, kun ymmärrän että näin sen vain kuuluu mennä. Vanha kuolee että voi syntyä jotain uutta, ja joskus se uusikin häviää.

Koitetaan nauttia ihan kaikesta pienestä hyvästä ja kauniista mitä elämässä on, itsekin itken nyt tätä kirjoittaessani mutta tiedän, että taas joku päivä olen onnellinen. Elämä vaihtelee niin kuin yö ja päivä.

Kaikkea hyvää Ap, itse avaan ikkunan ja tunnen tuulen kasvoillani, uskon että universumi haluaa antaa kaiken sen, mitä toivomme.

Elämä tosiaan on luopumista. Yksin me tänne tullaan, ja yksin lähdetään pois. Sen oivaltaminen ei kyllä sinänsä lohduta yhtään.

Itselläkin järjettömän raskas kesä takana, huipentuma raskaalle viimeiselle 10 vuodelle. En tiedä milloin omat voimat ehtyvät, ehkä piankin. Toistaiseksi voimaa saan lapsistani, eläimistäni, ystävistäni ja siitä vähäisestä omasta ajasta.

En osaa lohduttaa ap:a, mutta toivotan kuitenkin - kaikesta huolimatta - aurinkoisia loppukesän päiviä ja VOIMIA.

Täällä erokonkari, joka jätetty useampia kertoja. Kaks ukkoa vei yhteisen lapsenkin.

Tahdon sanoa, että kaikesta voi selviytyä.

Loppu(?)tuloksena minusta kasvoi henkisesti vahva ja vakaa ihminen. Parisuhdetta en edes kaipaa. Elämäni on hyvää, seesteisen onnellinen mieli vallitsee päivittäistä arkea.

Nautin itsenäisestä, selkeästä elämästä, josta puuttuu kaikki turha draama.

Esim. buddhalaisuudessa pysymättömyys (anicca) on yksi kolmesta olemassaolon merkistä (tilakkhana); kaikki ehdonvaraiset asiat päättyvät joskus. Voit ehkä lukea aiheesta, jos kiinnostaa. Kuulostaa ehkä lohduttomalta, mutta siinä on sellainen lohtu, että ikävätkin asiat ovat pysymättömiä. Tsemppiä :)

Vierailija kirjoitti:

Muo itkettää koko ajan. Mies jätti yli 20 v jälkeen. Nyt pitäs lähteä kaupaan mulla ei ajokorttia. Hoitaan kolmen nuoren ruokajutut ens viikoks jolloin töissä. Lapsilla ei vielä koulua ja ruokaa kuluu. Miehen tavarat vielä kotona ja kaikki auki mut mies uuden naisen kanssa viettää viikonloppua. Viiskymppinen äijä ja sen onni tuntuu olevan mun selkänahasta. Mähän näitten nuorten asiat hoidan ja taloudellisestikin jään varmaan pulaan vaikka työ onkin

pitkälti yli 20v yhdessä mun on niin ikävä.

Ei hitto tsemppiä. Kyllä sä pärjäät. Ei toista voi väkisin pitää. Riipaisi pahasti lukea tämä koska olen itse jättämässä miestäni toisen miehen takia ja jo kun puhuin että ero varmaan tulee, mieheni meni aivan lohduttomaksi.

Sinua odottaa vielä rakkaus. Tarvitset aikaa selvitä tuosta mutta älä jää rypemään vaan rakastu ja tule onnelliseksi vielä. Kaikkea hyvää sinulle. Myös rahatilanne kohenee kun taas jossain vaiheessa lyöt hynttyyt yhteen jonkun ihanan sinulle sopivan ihmisen kanssa.

Onhan se vaikeaa. Paljosta olen joutunut luopumaan elämässä. Mitä enemmän takerrut kiinni, sitä varmemmin joudut siitä luopumaan. Pitäisi osata antaa elämän virrata vapaana, viedä ja muuttaa kaiken. Onnellisuus on lyhyitä hetkiä siinä jossain välissä. Luin hyvän sitaatin että onnellisuus on luksusta, ilman sitäkin pärjää pitkiäkin aikoja. 

Vierailija kirjoitti:

Esim. buddhalaisuudessa pysymättömyys (anicca) on yksi kolmesta olemassaolon merkistä (tilakkhana); kaikki ehdonvaraiset asiat päättyvät joskus. Voit ehkä lukea aiheesta, jos kiinnostaa. Kuulostaa ehkä lohduttomalta, mutta siinä on sellainen lohtu, että ikävätkin asiat ovat pysymättömiä. Tsemppiä :)

Niin. Buddhalaisuudessa ne päättyvät tyhjyyteen. Tyhjyys on buddhalaisuuden ylin tavoite, joka vapauttaa kärsimyksestä. Tyhjyys on nirvana (tar. sammuksiin puhaltaminen).

Todella mieltäylentävää ;)

Voisiko elämääsi tulla lisää asioita, sellaisia jotka ovat nyt mahdollisia kun lapset ovat muuttamassa kotoa?

Tukiperheistä ja tukihenkilöistä on huutava pula. Käytännössä siis tarjoaisit turvallisen aikuisen seuraa ja huolenpitoa yhden viikonlopun kuussa lapselle tai parille - itse saat valita. 

Voit hankkia lemmikin josta on juttuseuraa ja josta saat pitää huolta ja hoivata. 

Voit muuttaa eri paikkakunnalle mihin olet haaveillut.

Voit aloittaa uuden harrastuksen, mennä vapaaehtoistöihin tai vaikka kouluttautua uudelleen.

Voit ottaa tavoitteeksesi löytää uusia ystäviä, mennä vertaistukiryhmään (esim. muistisairaiden lapset tai mikä vaiva äidilläsi onkaan tai sitten joku ihan muu ryhmä)..