Yksinäinen lapseni löysi kaverin lievästi kehitysvammaisesta lapsesta.

Ellei ole provo...

Riippuu. Jos aiheuttaa jotain pimahtamiskohtauksia tai muuta vaarallista niin sitten on ok huolehtia.

Vierailija kirjoitti:

Ellei ole provo...

Riippuu. Jos aiheuttaa jotain pimahtamiskohtauksia tai muuta vaarallista niin sitten on ok huolehtia.

Ei ole provo. Hyvin heillä leikit yhteen sopivat enkä ole mistään pimahtamiskohtauksista tms kuullut.

haista ämmä pitkä paska

Sä oot enemmän vammainen kuin tyttösi kaveri, vittu jos tolla tavalla vanhempi ajattelee niin lapsi pois ja heti.

Ne on ihmisiä siinä missä sinun tyttösikin, ainoa joka tässä vammainen OLET SINÄ ITSE !!

Kyllä me ainakin päiväkodissa ja alaluokilla kaveerattiin niiden kehitysvammaistenkin lasten kanssa, lapsellehan on tyypillistä lähestyä muita lapsia. Molemmat oli vaan välillä liian rajuja otteissaan, saattoivat vetää tukasta ym. Minkä ikäinen lapsesi on?

Onneksi lapsi on fiksumpi kuin äitinsä.

Siskoni on lievästi kehitysvammainen ja hänellä oli ns. normaaleja kavereita, kun oli lapsi. He suhtautuivat siskooni hyvin suojelevasti.

Mutta nuo silloiset kaverit pitävät häneen edelleen yhteyttä yli 30 vuotta myöhemmin.

Voit harmitella että kavereita on vain yksi mutta olet hirviö jos valitat siitä yhdestä kun hän ei ole 'normaali'! Onneksi lapsesi on kasvanut vähemmän ennakkoluuloiseksi.

Minulla oli lapsena tuttavaperheen down-tyttö kaverina. Opetti hyvin ymmärtämään erilaisia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

haista ämmä pitkä paska

Sä oot enemmän vammainen kuin tyttösi kaveri, vittu jos tolla tavalla vanhempi ajattelee niin lapsi pois ja heti.

Ne on ihmisiä siinä missä sinun tyttösikin, ainoa joka tässä vammainen OLET SINÄ ITSE !!

Muuten lähes samaa mieltä (en olisi alkanut tosin haukkumaan), mutta kuka sanoi että lapsi on tyttö?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä me ainakin päiväkodissa ja alaluokilla kaveerattiin niiden kehitysvammaistenkin lasten kanssa, lapsellehan on tyypillistä lähestyä muita lapsia. Molemmat oli vaan välillä liian rajuja otteissaan, saattoivat vetää tukasta ym. Minkä ikäinen lapsesi on?

9v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

haista ämmä pitkä paska

Sä oot enemmän vammainen kuin tyttösi kaveri, vittu jos tolla tavalla vanhempi ajattelee niin lapsi pois ja heti.

Ne on ihmisiä siinä missä sinun tyttösikin, ainoa joka tässä vammainen OLET SINÄ ITSE !!

Muuten lähes samaa mieltä (en olisi alkanut tosin haukkumaan), mutta kuka sanoi että lapsi on tyttö?

Molemmat on poikia.

voisi olettaa, että lievästi kehitysvammaisia olisi monenlaisia. lievemmät ei välttämättä paljoa eroa normaalista.

Omalla lapsellani on lievästi kehitysvammainen kaveri. Mukava muutaman vuoden vanhempi poika. Pojat kulkevat porukassa ja poika menee ihan hyvin kaikkien kanssa. En ole ajatellut että suhtautuisin häneen jotenkin erityisesti. Ei näytä pojatkaan suhtautuvan häneen mtenkään erityisesti. Ottavat huomioon, ettei hän osaa lukea eipä muita rajoituksia ole tainnut ilmetä. 

Oma poikani on lievästi kehitysvammainen. Monesti mietin, että on kuin veteen piirretty viiva tuo lievästi kehitysvammaisuuden-diagnoosi. Pojallani on ihan normikavereita, jotka on tuntenut pienestä asti. Ovat kasvaneet yhdessä ja varmaan nämä norminuoret pitävät häntä yhtenä muiden joukossa, joka on joissakin asioissa omanlaisensa. Nyt kun ovat nuoria aikuisia, niin esim. armeijaan meno erottaa hänet normipojista. Tosin kaveriporukastaan yksi menee sivariin ja yksi sai vapautuksen pahan allergian takia. Joten ei se armeijaan menokaan ole itsestäänselvyys. Ajokortin poikani ajoi jo tänä vuonna.

Koulun kautta (eritysiammattikoulu) hänellä on myös kaltaisiaan vammaisia nuoria kavereinaan. Heidän kauttaan olen nähnyt, että ei ketään voi määritellä ja lokeroida tietyn diagnoosin kautta. Vammaiset ovat yksilöitä niin kuin me kaikki.

Ap.lle sanoisin, että anna poikasi ystävystyä uuden kaverinsa kanssa. Jos ystävyys kantaa niin se kantaa tai se voi hiipua kuten joskus meidän kaikkien kohdalla on käynyt. Tulee uusia ystävyyksiä ja toiset jäävät, toise säilvät, mikä on ihan luonnollista.