En pidä itseäni minään. En tahdo olla täällä.

Toivon saavani kuolettavan sairauden koska kantti ja läheisten kärsimys ei riitä itsemurhan tekoon.
Olen niin helvetin tyhmä ihminen, minulla ei ole mitään sosiaalisia taitoja, seurassani on vaivalloista olla kun olen niin paska jauhamaan sontaa, tunnen itseni aina ulkopuoliseksi, en riitä itselleni millään vaikka olenkin saanut arvostetun työpaikan ja minua kehutaan työntekijänä usein.

Kuitenkaan ei ole mitään kiinnostusta mihinkään, en tahdo nähdä ihmisiä vapaa-ajalla, mikään harrastus tai opiskelu ei kiinnosta.
Toisaalta kiinnostaa mutta en tiedä mistä alotan enkä vain jaksa, aloitekyky puuttuu.
Olen niin sivistymätön ja hölmö, että usein ihmiset pyörittää silmiään jos olen jutussa mukana enkä aivan tajunnut. Inhoan olla seurassa ja kun edes yritän niin nolaan vain itseni.

Aivan kauheaa. En kuulu ollenkaan tänne. Koko elämä on pilalla ollut lapsuudesta saakka alkoholistiperheen, mielisairaiden läheisten ympäröimänä ja lopulta johti minutkin alkoholin ihmeelliseen maailmaan.
Sieltä pääsin ylös ja lähdin yksin eteenpäin elämässäni mutta epävarmuus, pelko ja rikottu luottamus ihmisiin senkun seuraa perässä vaikka olen yrittänyt tappaa nuo tuntemukset.
Olen yrittänyt olla reipas ja sopia muottiin mutta ei..
Olen ikuisesti se outo ja yksinäinen.

En tiedä mitä enää teen. Tahtoisin vain nukkua ja haistattaa jokaiselle.
Tämä viha joka mun sisällä on niin on aivan valtava mutta pysyy onneksi vain sisälläni.

Anteeksi epäselvä aloitus. Oli vaan pakko kirjoittaa ja avautua.
Tämä nyt lyhennettynä tunteistani, toinen juttu on se mitä kaikkea sitä on joutunut kokemaan. Väkivaltaa, seksuaalista hyväksikäyttöä yms.
Olen vasta parikymppinen ja aivan helvetin hukassa. Tarvitsen apua kai tai jotain.