Pariutuminen tuntuu täysin epätodelliselta
.... minulle. Silti monille se tapahtuu luonnostaan - joillekin löytyy uusi sopiva vaikka heti kun edellinen suhde päättyy.
Olen 25-vuotias nainen, enkä ole koskaan seurustellut. En edes tapaillut ketään, en käynyt treffeillä. Mulle on täysin mahdoton ajatus, että kelpaisin jollekin miehelle ihan tällaisena, ja että joku haluaisi oikeasti sitoutua minuun. Yksi olleena ja vähän ehkä omituisena ihmisenä en luultavasti edes osaisi, ainakaan ensin, täysin vastaanottaakaan toisen kiintymystä ja läheisyyttä. Tai siis esimerkiksi yhdessä asuminen tuntuu ainakin nyt melko epämukavaltakin ajatukselta.
Miten niin luonnollinen asia on joillekin niin... saavuttamattomissa.
Kommentit (7)
Olet sentään vielä nuori ja monia mahdollisuuksia edessä. Itse olen 35v ikisinkku nainen ja ei tässä iässä enää ketään löydä.
Sanopa muuta. Ympärillä ihmiset pariutuu, ehkä eroaa jonkin ajan päästä ja sitten pariutuvat taas ja itse vaan seuraa tätä kaikkea yksin vierestä ja tuntuu kuin ei edes kuuluisi samaan maailmaan. N25
Minullekin pariutuminen on ollut niin epärealistinen tapahtuma, että en ole enää viime aikoina juurikaan ihmetellyt sen epätodennäköistä tapahtumista omalle kohdalle. 26-vuotias nainen, joka ei ole koskaan seurustellut enkä uskokaan seurustelevani. En tähänkään ikäänkään mennessä kelvannut omana itsenäni niin miten myöhemminkään, niinpä. Valtaosa ikäisistäni ovat jo pitkissä vakisuhteissa.
Onneksi sukulaiset eivät painosta, työkaverit eivät tiedä (eivät ole kysyneet) ja kaverit ovat tottuneet ikisinkkuuteeni.
Vierailija kirjoitti:
Olet sentään vielä nuori ja monia mahdollisuuksia edessä. Itse olen 35v ikisinkku nainen ja ei tässä iässä enää ketään löydä.
Miten ikä tähän nyt liittyy? Seuraavaksi voisi sanoa, että 16-vuotiaana olisi ollut monia mahdollisuuksia. Tai 19 tai 22-vuotiaana. Mutta yhtälailla oli (tai ainakin minä olin!) jo silloin täysin näkymätön vastakkaiselle sukupuolelle eikä ollut mahdollisuuksia kehenkään. Ei ap.
Mistä päin olet, mä voin lähteä treffeille.