Lue keskustelun säännöt.
Milloin ja miten ottaa haave jatko-opinnoista puheeksi professorin kanssa?
06.08.2016 |
Kaikki aika sanovat, että jatko-opiskelusta pitäisi puhua jo hyvissä ajoin, mutta mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Olen tapaamassa professorin syyslukukauden alkupuolella graduaiheen tiimoilta, joten mainitsenko asiasta silloin? Ja mitä sitten tapahtuu?
En siis ole ollut aiemmin tekemisissä pääaineeni professorin kanssa, ja kyllä, olen sosiaalinen retardi jos joku asiaa ihmettelee.
Kommentit (19)
Siinä vaiheessa otat syventäviä kursseja, tai viimeistään kun alat tekemään gradua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tekemistä proffan kanssa puhumisella on asiaan? Kun haku jatko-opintoihin on auki, senkus haet.
Jännä muuten että tuostakaan asiasta ei yliopisto-opiskelun aikana mitenkään infota tai avoimesti puhuta, vaikka periaatteessa tutkimusta vartenhan siellä ollaan.
Itsekin olisin ollut kiinnostunut tutkimaan graduni aihetta lisää, mutta koin tohtoriopiskelijaksi hakeutumisen jotenkin sisäringin jutuksi, enkä koskaan sisärenkaaseen kuulunut. Nämä opiskelijat kontaktoituivat jo opiskeluaikana monin tavoin. Osallistuivat kongressijärjestelyihin ja vierailuihin toisiin yliopistoihin ja ulkomaille, tekivät laitoksella harjoittelua tai muita töitä, olivat ainejärjestössä ja ylipäätään kaikkialla aina ensimmäisenä.
Itsellä oli pari välivuotta työelämässä ja tuntui etten sitten enää oikein päässyt mukaan siihen sisäpiiriin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tekemistä proffan kanssa puhumisella on asiaan? Kun haku jatko-opintoihin on auki, senkus haet.
Kuten nelonen tuossa ylempänä kirjoitti, meilläkin tohtorikoulutukseen tähtäävät opiskelijat verkostoituvat ja tuovat itseään esille jo hyvissä ajoin. Lisäksi jo opintojen alkuvaiheessa sanottiin ihan yleisesti, että jatko-opintoja suunnittelevien tulisi puhua asiasta professorin kanssa. Meillä monet opiskelijat mm. julkaisevat artikkeleita yhteistyössä professorin ja muun henkilökunnan kanssa. Itse olen jäänyt näistä ulkopuolelle.
- ap
Proffalle/gradunohjaajalla kannattaa mainita gradun alkuvaiheissa tai mikä nyt onkaan seuraava homma, missä proffan kanssa olet tekemisissä. Ihan noin vain lyhyesti, että tavoitteesi on tehdä jatko-opintokelåoinen gradu. Tavoite on ohjaajan hyvä tietää, koska useimmilla laitoksilla ihan millä tahansa ei enää voi edes hakea jatko-opintoihin. Tosissaan asiasta alkaa kannattaa puhuua suunnilleen gradun esitarkastusvaiheessa, eli vähän ennen jättöä, kun sulla on kokemusta tutkimusprosessista ja tiedät, että se tosiaan on sitä, mitä haluat ja ohjaajasi tietää myös, että se on jotain, mikä sulta sujuu hyvin. Tätä vaihetta ennen sua ei oteta kovin tosissaan, koska et voi tietää, mistä puhut kun kokemudta ei vielä ole.
On totta, meilläkin tutkimukseen suuntautuvat opiskelijat verkostoituvat varhaisessa vaiheessa. Tätä ei ole mitään "sosiaalista sisäpiiriä" vaan he ihan itse ilmoittautuvat vapaaehtoisiksi konferenssijärjestelyissä, hakeutuvat mukaan kiinnostavan alansa "opintopiireihin" tai "tutkielmaryhmiin" jotka on meillä järjestettäviä vapaaehtisia ryhmiä, joista ei saa opintoviikkoja, mutta saa näkemystä ja tukea omaan tutkimukseen (ja antaa sitä muille, kukin kykynsä mukaan), hakevat ja koska ovat tunnettuja, saavatkin tutkimusapulaisen tai harjoittelijan pesteihin kun niistä ilmooitetaan jne. Näm on kaikille auki ja kaikki ovat tervetulleita, mutta koska opintopisteitä ei suoraan anneta eikä vapaahetoisjommista makseta palkkaa, niihin tulevat vain ne, jotka ovat valmiita näkemään vaivaa kiinnostuksensa eteen vaikka välitöntä palkkiota ei olekaan luvattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kiinnostus tutkijanuralle kannattaa ilmasta jo gradun aihetta valitessa, niin on mahdollisuus integroitua toimivaan tutkimusryhmään jo aikaisessa vaiheessa. Työlläsi on silloin ryhmän tuki, mutta aiheen valinnassa on vähemmän vapausasteita ja sinuun kohdistuu suuremmat odotukset, koska työpanoksesi on osa kokonaisuutta.
Riippuu pääaineesta ja tiedekunnan käytännöistä. Kun keskustelet aiheesta ohjaajan kanssa mainitse suunnitelmasi. Monessa paikassa on graduissa arvosanaraja, joka pitää saada jatko-opintoja varten, eli gradun laadullista rimaa pitää nostaa. Samalla kannattaa valita aihe, joka tukee jatko-opintointressejäsi.
Helsingin yliopiston tohtoriohjelmissa jatko-opinto-oikeutta haetaan nykyään kerran vuodessa ja hakemuksen pitää olla suht. korkeatasoinen. Ennen oli paljon helpompi päästä sisään ja oikeuksia sai hakea monta kertaa vuodessa. Toinen vaihe jolloin pitää panostaa on siis ennen hakemuksen jättämistä. Silloin pitää olla myös ohjaaja katsottuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tekemistä proffan kanssa puhumisella on asiaan? Kun haku jatko-opintoihin on auki, senkus haet.
Kaikkia muita kommentoineita kannattaa kuunnella, mutta ei tätä!
Jatko-opintoihin hakiessa pitää olla jo esittää korkeatasoinen tutkimussuunnutelma välkkäristä, ja ohjaajat pitää olla valmiina.
Ota asia puheeksi viimeistään graduvaiheessa. Usein proffat myös seuraa seminaariensa opiskelijoita sillä silmällä, olisiko joukossa potentiaalisia jatko-opiskelijoita.
T. Sosiaalinen retardi tohtori, josta tulee pian dosentti (jee!!)
Vierailija kirjoitti:
Jännä muuten että tuostakaan asiasta ei yliopisto-opiskelun aikana mitenkään infota tai avoimesti puhuta, vaikka periaatteessa tutkimusta vartenhan siellä ollaan.
Itsekin olisin ollut kiinnostunut tutkimaan graduni aihetta lisää, mutta koin tohtoriopiskelijaksi hakeutumisen jotenkin sisäringin jutuksi, enkä koskaan sisärenkaaseen kuulunut. Nämä opiskelijat kontaktoituivat jo opiskeluaikana monin tavoin. Osallistuivat kongressijärjestelyihin ja vierailuihin toisiin yliopistoihin ja ulkomaille, tekivät laitoksella harjoittelua tai muita töitä, olivat ainejärjestössä ja ylipäätään kaikkialla aina ensimmäisenä.
Itsellä oli pari välivuotta työelämässä ja tuntui etten sitten enää oikein päässyt mukaan siihen sisäpiiriin.
Miten sitten jotkut tohtorikoulutettavat ovat ulkomaalaisia, heillähän on vielä vähemmän ollut kontakteja suomalaisiin kun eivät osaa suomeakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tekemistä proffan kanssa puhumisella on asiaan? Kun haku jatko-opintoihin on auki, senkus haet.
Haluaisin nähdä sen yliopiston, jossa päästään tohtorikoulutukseen ilman ohjaajaa ja tutkimussuunnitelmaa.
Riippuu tosi paljon tieteenalasta. Jossain lääkiksessä pääsee tutkimuksen tekoon helpostikin, yhteiskuntatieteissä on paljon vaihtelua. Kertokaa lisää alakohtaisia kokemuksia, vaikka en ole ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tekemistä proffan kanssa puhumisella on asiaan? Kun haku jatko-opintoihin on auki, senkus haet.
Haluaisin nähdä sen yliopiston, jossa päästään tohtorikoulutukseen ilman ohjaajaa ja tutkimussuunnitelmaa.
Hanken ;-)
Juttelet vaan kasuaalisti proffan kanssa - tai jonkun toisen kiinnostavan proffan kanssa. Ei kannata pelästyä jos ei heti natsaa, voit myöhemminkin löytää jonkun toisen proffan tai aiheen josta väikkärin voi tehdä. Yleisesti ottaen professorit myös arvostaa sitä että ilmaiset halusi jatko-opintoihin, vaikka sulla ei olisi vielä näyttöjä, niin professorit etsii koko ajan dynaamisen oloisia ihmisiä ohjattavikseen. Aiheen ottamista puheeksi ei tarvitse jännittää eikä sun tarvitse mitenkään erityisesti myydä itseäsi tai mitään sellaista, ilmaiset vain selkeästi että asia kiinnostaa.
Jos sattuisi käymään niin että k.o. proffa ei juuri sillä hetkellä etsi ohjattavia (ei ole rahaa) tai teillä ei muuten kemiat kohtaa, niin kysele vain rohkeasti muilta tutkijoilta. HUOM ei kannata olla peloissaan siitä ettet ole vielä verkostoitunut, kyllä kyytiin pääsee myöhemminkin mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tekemistä proffan kanssa puhumisella on asiaan? Kun haku jatko-opintoihin on auki, senkus haet.
Kuten nelonen tuossa ylempänä kirjoitti, meilläkin tohtorikoulutukseen tähtäävät opiskelijat verkostoituvat ja tuovat itseään esille jo hyvissä ajoin. Lisäksi jo opintojen alkuvaiheessa sanottiin ihan yleisesti, että jatko-opintoja suunnittelevien tulisi puhua asiasta professorin kanssa. Meillä monet opiskelijat mm. julkaisevat artikkeleita yhteistyössä professorin ja muun henkilökunnan kanssa. Itse olen jäänyt näistä ulkopuolelle.
- ap
Ei ole myöhäistä, älä ollenkaan pelkää tätä! Ainoastaan _hyvin_ sisäänpäinlämpeävissä ryhmissä/laitoksilla on näin ja todellakaan kaikki ryhmät eivät ole sellaisia. Suosittelen vain että jatkat etsintöjä kunnes natsaa!
t. 14 kirjoittaja
14. jatkaa... Itse ehkä ajattelin vähän samoin kuin sinä ennen jatko-opintoja ja harmittaa etten ollut rohkeampi jo aiemmin (jo ennen graduvaihetta). Mutta älä huoli, ei ole myöhäistä! Ei se tutkimus NIIN kummoista ole kuitenkaan, ihmiset sitä tekee ihmisten resursseilla.
Kiitos kaikille vastauksista ja erityisesti 14:lle kannustuksesta! Yritän ottaa asian puheeksi ihan "kasuaalisti", on nimittäin jo ihan näin gradun kirjoittamisen alkuvaiheessa selvää, että haluaisin tutkia aihetta laajemminkin ja jotain jää nyt väistämättä pois.
Tämä on mulle ennen kaikkea itsetuntokysymys, sillä jotenkin en osaa tuoda itseäni esille, ja opintojen hyvästä sujumisesta huolimatta en ole saanut keneltäkään kannustusta jatko-opintoihin. - ap
Mä tunnistan tuota muinaisesta itsestäni ja toivon että joku olisi sanonut nämä sanat mulle silloin! Luulin että se tutkimusryhmään meneminen olisi jotain ihmeellistä ja että ne muut aloittelevat tutkijat olisi jotain neroja - ei ne kyllä ole. Mut lopulta yksi kaveri houkutteli siihen ryhmään jossa tein graduni ja siitä se jatko-opiskelu sitten aika luontevasti jatkui kun oli jalka vähän oven välissä.
Työelämässä ja akatemiassa on hyvä osata tuoda itseään jonkin verran esiin mutta mun mielestä riittää sellainen tietyntasoinen itsensä korostus, mitään jenkkityyppistä itsensä myymistä ei tarvitse osata (ainakaan "tavalliseen" menestymiseen, tietysti voi olla ja onkin niin että siitä on hyötyä tiettyyn pisteeseen asti mutta toisaalta Suomessa kova itsen tyrkytys voidaan kokea jopa oudoksi).
Mutta jatko-opinnoissa vähintään yhtä oleellista on se oma kiinnostus ja osaaminen - molempia voi kyllä kehittääkin jos on yhtään mitään tutkijan lahjoja. Uskon että sulla on, kun aihe noin kovasti kiinnostaa. Ja jos sulla on kovin pahoja itsetunto-ongelmia, niin sitten voisit ehkä jutella "yths:n psykologin" kanssa tms. Tsemppiä vaan!
t. Täti 14
Kyllä kannattaa rohkeasti mennä juttelemaan proffan kanssa ja ilmaista kiinnostuksesi! Eihän laitoksella muuten tiedetä, että sinulla on jatko-opintohaaveita. Itseä pitää hiukan osata promotoida, vaikkei ole sen luonteinen. Muuten sut unohdetaan alalla kuin alalla. Tsemppiä ja rohkeutta! T. Yliopistonlehtori-dosentti, jolla myös ujoja mutta rohkeita ohjattavia.
Nosto - missähän ne tuhannet AV:n akateemiset nyt ovat..?