Sinkku ja raskaana

Moi! Olen 22-vuotias työssäkäyvä sinkku. Mulla oli suhde mieheen, olin häneen aivan rakastunut mutta nuo tunteet oli lopulta yksipuolisia. Suhde loppui ja nähtiin sillontällöin, tultiin hyvin juttuun kuitenkin.

Viikko sitten kävi ilmi, että olen tälle miehelle raskaana. Miehellä on jo uusi vakava suhde, tiedä sitten mitä minua kävi panemassa. :D Itse en tiennyt suhteesta, kertoi kun kerroin hänelle raskaudesta.

Mies on valmiina ottamaan vastuun lapsesta. Kuitenkin kun kuulin tästä suhteesta, kilahdin ja pistin välin poikki tähän mieheen. Tiedän, lapsellista. Olin vaan täynä raivoa ja pettymystä, sanoin tekeväni abortin ja varasinkin jo ajan. Mulla on edelleen tunteita tätä miestä kohtaan, satutti kuulla uudesta suhteesta.

Nyt kuitenkin olen rauhoittunut ja hyväksynyt tilanteen, enkä ole enään varma abortin tekemisestä. Koen että olisin valmis vanhemmuuteen, sydän surut vaan painaa. Pelottaa että jään roikkumaan tähän mieheen, enkä mä sitä halua. Hänestä tulisi kuitenkin etävanhempi, pelottaa etten pääse hänestä yli ja olisin vain vittumainen ja katkera ämmä hänelle.

En tiedä mitä teeeeeeen. Miehellä on jo entuudestaan kolme lasta, tiedän että hän olisi hyvä isä. Mutta hän on jo uudessa suhteessa, rakentamassa uusioperhettä. Itse taisin olla tälle miehelle lähinnä helppo pano, pelkään että ihmiset ajattelee musta pahasti. Lähinnä '' tyhmä pikkulikka joka rakastui ja pamahti paksuksi'' tyylillä. Siltä mustakin vähän tuntuu.

Käytännössä olisin yksin lapsen kanssa, mulla on kyllä pieni tukiverkosto eli en ihan yksin jäisi kuitenkaan. Abortti ei tunnu musta ''aivan järkyttävältä'' ajatuksena, tekee se pahaa ja surettaa. Se taas että pitäisin lapsen, tuntuu neutraalilta. Hymyilyttää kun ajattelen pientä mollukkaa vatsassani, ja oon jotenkin ylpeä siitä että musta tulisi äiti.

Tosi sekaista tekstiä, kommentoikaa jotain uutta näkökulmaa, en etsi ratkaisua keltään vaan lähinnä uusia näkökulmia.