Miten ilmoittaa ystäville ettei nyt jaksa/halua pitää yhteyttä?

Hän ei ole rikas?

Sanot vaan, että et nyt pysty. Kyllä he ymmärtävät, jos ovat ystäviäsi. Minäkin olen tehnyt tuolla tavalla eikä kukaan kaveri minua hylännyt.

Miten olisi: En nyt jaksa/halua pitää yhteyttä?

Miksi sun pitää se sanoa, huomaahan hän sen ilmankin.

Tarkoitatko oikeasti, että tahtoisit hänestä eroon?

Mun ns ystävät kirjottaa palstalla tai haukkuu selän takana.

Mikä syysi on? Jaksat kuitenkin täällä kirjoitella?

Et kuulosta hyvältä ystävältä. Sano suoraan, niin pääsee sinusta eroon.

Jätät vastaamatta, vastaat viiveellä tai siinä vaiheessa kun itse tarvitset heiltä jotain. Näistä merkeistä olen itse havainnut, ettei toinen osapuoli enää ole kiinnostunut olemaan yhteyksissä.

Toki jos kyse on siitä, että oikeasti haluat pitää yhteyttä tulevaisuudessa, niin silloin "tulevaisuudessa" kannattaa itse olla aloitteellinen yhteydenpidossa.

Oon miettinyt samaa. Jotenkin ei jaksa keskustella jostain kevyestä, kun itsellä vaikea tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Oon miettinyt samaa. Jotenkin ei jaksa keskustella jostain kevyestä, kun itsellä vaikea tilanne.

Juuri näin. Enkä varsinkaan jaksa kuunnella ystävien juttuja siitä kuinka "vaikeeta" heillä on kun on finni leuassa. En myöskään jaksa sitä että samalla vähättelevät mun ongelmia/vaikeuksia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon miettinyt samaa. Jotenkin ei jaksa keskustella jostain kevyestä, kun itsellä vaikea tilanne.

Juuri näin. Enkä varsinkaan jaksa kuunnella ystävien juttuja siitä kuinka "vaikeeta" heillä on kun on finni leuassa. En myöskään jaksa sitä että samalla vähättelevät mun ongelmia/vaikeuksia.

Ap

Mitä ne sun ongelmat sitten on? Jos ovat oikeasti vähäisiä, niin jotain kaikesta valittajaa ei jaksa kukaan. Kerro vaikka kolme ongelmaasi rankkuusjärjestyksessä, niin voin ulkopuolisena arvioida ovatko rankkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon miettinyt samaa. Jotenkin ei jaksa keskustella jostain kevyestä, kun itsellä vaikea tilanne.

Juuri näin. Enkä varsinkaan jaksa kuunnella ystävien juttuja siitä kuinka "vaikeeta" heillä on kun on finni leuassa. En myöskään jaksa sitä että samalla vähättelevät mun ongelmia/vaikeuksia.

Ap

Jos et jaksa kuunnella ystävääsi eikä hän sinun ongelmiasi, onko sillä jotakin väliä vaikka hän loukkaantuisikin?

Itse kertoisin todennäköisesti olevani pahoillani mutta juuri nyt en jaksaisi pitää yhteyttä, puhua ongelmistani jotka eivät sillä helpotu, mutta joiden vuoksi en nyt jaksaisi kuunnella ja paneutua hänen ongelmiinsa.

Laittaisin facebookkiin päivityksen että "Sori jos en nyt vastaa viesteihisi, ei ole henkilökohtaista, nyt on menossa sellainen vaihe, etten välttämättä saa aikaiseksi." Tai jotain vastaavaa sopivaa.

Tympii just ap:n tyyppiset ihmiset, sanoisivat suoraan ettei kiinnosta niin kukaan ei tuhlaa aikaa tuollaiseen "ystävään".

Munkin tekisi mieli yhdelle kaverille sanoa, että pidetään vähän taukoa. Sain lapsen reilu kk sitten, hän muutaman päivän viikossa töissä. Jotenkin vastasyntyneen "rytmin" mukaan elävänä oikeasti tympii kuunnella, miten toinen on niin väsynyt, ettei ole jaksanut tulla käymään, kun ei hän jaksa edes kauppaan mennä. Minulle vauva on tällä hetkellä koko maailma, ja elän täysin hänen ehdoillaan. Lapsettomien elämä vaan tuntuu vähäpätöiseltä tällä hetkellä, vaikka tiedän, ettei sitä ole eikä niin ole sopiva ajatella. Mutta ei minua nyt vaan kiinnosta joku ikuisuuksia kestäneen säädön, tindermiesten ja kavereiden viestien ja sanomisten analysointi. Ja kuulla miten väsyttää, ihmiseltä jolla on mahdollisuus nukkua lähes rajattomasti, noin 30h viikossa menee työhön matkoineen. Minulla ei myöskään ole aikaa viestitellä jatkuvasti ja pitää ystävyyttä yllä sillä tavoin.

Vauvan lisäksi meillä on talon rakennus viittä vaille puolivälissä ja lähisuvussa pari hyvin sairasta ihmistä.

Joten pahoittelut vuokra-asunnoissa elävät sinkut kaverit. Nyt jos on aikaa tavata joku, tapaan mielummin sen suht samassa elämäntilanteessa olevan, joka ssnomattakin tajuaa tulla meille kylään, eikä odota minun lähtevän kaupungille pikkuvauvan kanssa

Vierailija kirjoitti:

Munkin tekisi mieli yhdelle kaverille sanoa, että pidetään vähän taukoa. Sain lapsen reilu kk sitten, hän muutaman päivän viikossa töissä. Jotenkin vastasyntyneen "rytmin" mukaan elävänä oikeasti tympii kuunnella, miten toinen on niin väsynyt, ettei ole jaksanut tulla käymään, kun ei hän jaksa edes kauppaan mennä. Minulle vauva on tällä hetkellä koko maailma, ja elän täysin hänen ehdoillaan. Lapsettomien elämä vaan tuntuu vähäpätöiseltä tällä hetkellä, vaikka tiedän, ettei sitä ole eikä niin ole sopiva ajatella. Mutta ei minua nyt vaan kiinnosta joku ikuisuuksia kestäneen säädön, tindermiesten ja kavereiden viestien ja sanomisten analysointi. Ja kuulla miten väsyttää, ihmiseltä jolla on mahdollisuus nukkua lähes rajattomasti, noin 30h viikossa menee työhön matkoineen. Minulla ei myöskään ole aikaa viestitellä jatkuvasti ja pitää ystävyyttä yllä sillä tavoin.

Vauvan lisäksi meillä on talon rakennus viittä vaille puolivälissä ja lähisuvussa pari hyvin sairasta ihmistä.

Joten pahoittelut vuokra-asunnoissa elävät sinkut kaverit. Nyt jos on aikaa tavata joku, tapaan mielummin sen suht samassa elämäntilanteessa olevan, joka ssnomattakin tajuaa tulla meille kylään, eikä odota minun lähtevän kaupungille pikkuvauvan kanssa

Vuokra-asunnossa asuvana sinkkuna voin sanoa, että kokemus on osoittanut, että viimeistään ensimmäisen vauvavuoden jälkeen, kun tuo vauvskupla puhkeaa, myös ne sinkun jutut ja menot alkaa kiinnostamaan, joten sinuna en ehkä pitäisi ihan täysin kaikkiin välejä poikki. Toisaalta tuskin jäisin kaipaamaan tuommoista kaveria, joten laitapa vaan ne välit poikki, niin mun ei tarvi esittää olevani kiinnostunut sun lapsesta.

Vierailija kirjoitti:

Munkin tekisi mieli yhdelle kaverille sanoa, että pidetään vähän taukoa. Sain lapsen reilu kk sitten, hän muutaman päivän viikossa töissä. Jotenkin vastasyntyneen "rytmin" mukaan elävänä oikeasti tympii kuunnella, miten toinen on niin väsynyt, ettei ole jaksanut tulla käymään, kun ei hän jaksa edes kauppaan mennä. Minulle vauva on tällä hetkellä koko maailma, ja elän täysin hänen ehdoillaan. Lapsettomien elämä vaan tuntuu vähäpätöiseltä tällä hetkellä, vaikka tiedän, ettei sitä ole eikä niin ole sopiva ajatella. Mutta ei minua nyt vaan kiinnosta joku ikuisuuksia kestäneen säädön, tindermiesten ja kavereiden viestien ja sanomisten analysointi. Ja kuulla miten väsyttää, ihmiseltä jolla on mahdollisuus nukkua lähes rajattomasti, noin 30h viikossa menee työhön matkoineen. Minulla ei myöskään ole aikaa viestitellä jatkuvasti ja pitää ystävyyttä yllä sillä tavoin.

Vauvan lisäksi meillä on talon rakennus viittä vaille puolivälissä ja lähisuvussa pari hyvin sairasta ihmistä.

Joten pahoittelut vuokra-asunnoissa elävät sinkut kaverit. Nyt jos on aikaa tavata joku, tapaan mielummin sen suht samassa elämäntilanteessa olevan, joka ssnomattakin tajuaa tulla meille kylään, eikä odota minun lähtevän kaupungille pikkuvauvan kanssa

teillä on kommunikaatio ongelma. Misi ihmeessä et sanoisi juuri tuota samaa asiaa (syytä) ystävällesi , kun mitä tänne  kirjoiti?? Näytä vaikka tätä viesti hänelle! jotain muuta selittelet hänelle, vaikka ongelma on että koet että hän ei ymmärrä vauvaarkeasi, tai ettet voi lähteä muualle kotoasi.

Mihin ap tarvii ystäviä?