13v perseilee minkä ehtii ja älypuhelinkielto/ viikkorahan pois jättäminen ei auta, kun käyttää sitten kavereiden puhelimia ja saa heiltä rahaa

Porvoon vapaan kasvatuksen tulos.

Tee lasu niin pääsette avohuollon tukitoimien piiriin ja lapsi voi olla tovin vaikka sijoitettuna. Ei ole mikään häpeä hakea apua lapselleen.

Miten pojan isä on asiaan suhtautunut?

Lastensuojelusta saat apua. Jos et muuten, niin tee lastensuojeluilmoitus pojastasi.

Hyvänen aika, eihän tuon ikäistä enää voi tuollaisilla pikkulasten kurinpitotoiimilla hallita. Se aiheuttaa vaan lisää uhmaa, lapsi voi päättää että näytänpä kuule sinulle että et voi mulle mitään! Etkä voikaan noilla keinoin.

Parempi olisi ihan vaan yrittää jutella asioista, rakentavaan sävyyn. Jos poika jää kiinni tupakasta, niin turha siitä alkaa suuttumaan ja rankaisemaan. Parempi vaan selittää miten sen ikäisten polttaminen on laitonta, ja mitkä on tupakoinnin ikävät seuraukset, jos siitä jää riippuvaiseksi kuten voi käydä jos sillä alkaa leikkiä.  

Itse olin samassa iässä samanlainen, eli kaikki kurinpitotoimet vaan pahensivat uhmaani. Karkasin kerran jopa kahdeksi viikoksi Tukholmaan, kun vanhemmat yritti pitää kotiarestissa. Karkasin huoneestani palotikkaita pitkin ja sitten kaverin kanssa karkuun. Vasta sitten kun äiti ymmärsi ettei oikeasti voi minua kurilla ja rangaistuksilla hallita, vaan alkoi asenteelle "no, tee mitä teet, mutta kannat itse seuraukset, ja ne eivät välttämättä ole kovin mukavat tulevaisuuttasi ajatellen", aloin vähän miettiä uhmaamisen sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Tee lasu niin pääsette avohuollon tukitoimien piiriin ja lapsi voi olla tovin vaikka sijoitettuna. Ei ole mikään häpeä hakea apua lapselleen.

Tämä. Kuukaudeksi vaikka Limikaan, niin kyllä tulee äitiä ikävä.

Puutu tilanteeseen välittömästi! Tee lastensuojeluilmoitus ja kerro totuus pojan tekemisistä sekä perheesi tilanteesta.

Nosferatu kirjoitti:

Porvoon vapaan kasvatuksen tulos.

Tai sitten päinvastaisen. Itse olin samantyylinen nuorena, vaikeina vuosina, ja meillä oli aina erittäin tiukka kuri. Juuri se kuri ja vaatimukset ahdistivat niin paljon että täytyi kapinoida kun vihdoinkin tuntui että on niin iso että pystyy, ettei kukaan voi enää pakolla alistaa. Veljeni tosin eri luonteisena kilttinä poikana kiltisti totteli ja alistui, minä vaan päätin että nyt se on loppu, minä aion olla minä, ja mieluummin kuolen kuin alistun.

Ihan kunnon ihminen minusta tuli, siinä 15 vuoden iässä aloin rauhoittua eikä mitään haittaa tapahtunut lopulta vaikka pari vuotta tulikin uhmassaan vähän sekoiltua.

Ja mitä mies/isä tähän sanoo,eikö saa poikaansa kuriin.

Kaverini lapsista on tehty lasu ihan yhteistyössä kaverini kanssa, jotta saavat tukea. Kysy siis vaikka sosiaalityöstä. Tai jos on mahdollisuuksia viedä vaikka lastenpsykiatrille niin sitten sinne. Kunhan jotakin kautta aloitat avun hakemisen. Ja jos ekasta paikasta ei saa oikeaa apua, niin sitten seuraavaa yrittämään. Ei tuossa paljon älypuhelinkiellot enää auta tai ylipäänsä rankaisulinja, ymmärrät varmaan itsekin. Nyt pitää saada yhteys lapseen toimivaksi, lapselle sellainen olo, että häntä rakastetaan eikä tarvi tehdä mitään älyttömiä tempauksia ja tuhota arvokasta elämäänsä.

Nauroin

Joo sori ei saa nauraa mut kuulostaa jotenkin hauskalta että lähettää sulle kuvan keskisormi pystyssä ja karkas ja tuli fritsu kaulassa

Mut joo pyydä ehkä lasulta apua

Pojan isä on alkoholisti joka asuu eri kaupungissa. Hänestä ei ole tähän asiaan apua.

Ap

Vittuakos se sulle kuuluu mitä tekee.

Keskustelut vakavasti tuon ikäisen kanssa ja sanot suoraan että jos ei muuta tapojaan joudut olemaan lastensuojeluun yhteydessä ja pahimmillaan lapsi otetaan huostaan. Ihan rauhallisesti selität nämä asiat ja kysyt haluaako asua kotona vai jossain laitoksessa tai lastenkodissa.

Tupakointia on turha kieltää mutta ei sitä tarvitse hyväksyä, toteat vaan että jos näet hänellä tupakkaa otat ne pois. Eli ei sinun nähtesi ole asiaa poltella. Voit myös valistaa ja kertoa mitä tupakointi aiheuttaa ja näyttää netistä jotain karmeita kuvia, mutta valinta on loppupeleissä teinillä koska jos hän haluaa polttaa niin hän polttaa sitten salaa.

Vierailija kirjoitti:

Vittuakos se sulle kuuluu mitä tekee.

Teini päässyt linjoille sillä kaverin puhelimella :D

Mitä enemmän

Nostatte kohua

Sitä enemmän

Lapsemme rakastaa mua

Minusta taas on erittäin pelottavaa kun vanhempi lyö hanskat tiskiin. Olen yläkoulun opettaja ja näin tosiaan tapahtuu vähän väliä. Lapsi on tuuliajolla, kun hän vielä kaikin tavoin on lapsi, kokeilee huumeita, harrastaa seksiä ja ylipäätään myy kehonsa kaikelle haitalliselle erittäin itsetuhoisella tavalla ja vanhempien kommenttina vain tuo itsepäs seuraukset kannat. Ymmärrän tämän, jos kyse on 16-17-vuotiaasta mutta yläkouluikäinen on todella suuressa myllerryksessä ja erittäin paljon aikuisen tukea tarvitseva. Älkää siis jättäkö henkisesti yksin ja osoittakaa se välittäminen, jos ei muuten niin saarnoilla. Rahan antaminen ja täysi välinpitämättömyys ovat mielestäni vanhemmuuden vastuun siirtoa lapselle. Ei niin voi vastuullinen vanhempi toimia. Jos on menettänyt kontaktin omaan nuoreensa niin apua paikalle ja  äkkiä. Aina löytyy keinoja, vaikka välttämättä ei aina sopivaa ratkaisua. Ennemmin yritätte kaikkenne kuin annatte vain olla.

Nyt olen läheltä seurannut ystäväni ponnistelua erittäin vaikean teinin kanssa ja en enää ole niin varma, että jokainen lapsi on pelastettavissa. Mutta ainakin pitää hemmetisti yrittää, niin ei jää itselle tunne, että olisin voinut tehdä jotain toisin.

Aloittaisin aika perusjutuista teinin kanssa eli perhetyö apuun ja näiden avulla keskusteluyhteys. Ehdoton sääntö, että jos satuttaa jollakin tavalla 4-vuotiasta - fyysisesti tai henkisesti - ei enää voi asua kotona. Se olisi lähtökohta ja sen tekisin aivan selväksi. Toinen tärkeä asia on, että sovitusta pidetään kiinni. Ei karata, ei valehdella eikä huudella kenellekään rumasti. Jokaisesta tällaisesta teosta lähtee jokin saavutettu etu pois: kännykkä, viikkoraha, tietokone jne. Jokaisesta hyvin sujuneesta viikosta (tarkoittaa ettei karkaa ja tulee sovittuihin aikoihin kotiin suunnilleen) kerrytetään jollain sovitulla summalla mopotiliä/autotiliä tai mitä nyt lapsi eniten toivoo saavansa seuraavan vuoden aikana.

Tupakointiin kannattaa ottaa jämäkkä kanta: et hyväksy alaikäisen polttamista koska se on laitonta ja terveydelle haitallista ja näin ollen otat kaikki tupakat pois, mitkä löydät mutta muuten jätät asian sikseen. Jos koulussa tupakoi, voisit ehkä alentaa viikkorahaa tms. Jos mikään ei auta ja teini tekee oman mielensä mukaan, niin sitten vain väliaikainen sijoitus muualle. Onko teillä kauempana asuvia isovanhempia tai muita sukulaisia, joiden luokse voisi mennä kokeiluun esim. kuukaudeksi? Kun kaverit eivät ole lähellä, niin voi ollakin ihan ihmismäistä käytöstä.

Teinien elämä on hankalaa ja rajoja pitää kokeilla. En siis turhantarkasti kiinnittäisi huomiota jokaiseen purkaukseen tai kirosanaan, vaikka  tietenkään ei pikkusiskon kuullen pidä niitä huudella. Noin yleisesti yrittäisin enemmän hyvää keskustelua kuin tiukkoja saarnoja mutta tietyistä asioista olisin tarkka ja tärkein on se, ettei saa satuttaa ketään ja että olinpaikka on oltava tiedossa.

Sais multa kyllä piiskaa perseelleen jos olis mun penska

Vierailija kirjoitti:

Minusta taas on erittäin pelottavaa kun vanhempi lyö hanskat tiskiin. Olen yläkoulun opettaja ja näin tosiaan tapahtuu vähän väliä. Lapsi on tuuliajolla, kun hän vielä kaikin tavoin on lapsi, kokeilee huumeita, harrastaa seksiä ja ylipäätään myy kehonsa kaikelle haitalliselle erittäin itsetuhoisella tavalla ja vanhempien kommenttina vain tuo itsepäs seuraukset kannat. Ymmärrän tämän, jos kyse on 16-17-vuotiaasta mutta yläkouluikäinen on todella suuressa myllerryksessä ja erittäin paljon aikuisen tukea tarvitseva. Älkää siis jättäkö henkisesti yksin ja osoittakaa se välittäminen, jos ei muuten niin saarnoilla. Rahan antaminen ja täysi välinpitämättömyys ovat mielestäni vanhemmuuden vastuun siirtoa lapselle. Ei niin voi vastuullinen vanhempi toimia. Jos on menettänyt kontaktin omaan nuoreensa niin apua paikalle ja  äkkiä. Aina löytyy keinoja, vaikka välttämättä ei aina sopivaa ratkaisua. Ennemmin yritätte kaikkenne kuin annatte vain olla.

Nyt olen läheltä seurannut ystäväni ponnistelua erittäin vaikean teinin kanssa ja en enää ole niin varma, että jokainen lapsi on pelastettavissa. Mutta ainakin pitää hemmetisti yrittää, niin ei jää itselle tunne, että olisin voinut tehdä jotain toisin.

Aloittaisin aika perusjutuista teinin kanssa eli perhetyö apuun ja näiden avulla keskusteluyhteys. Ehdoton sääntö, että jos satuttaa jollakin tavalla 4-vuotiasta - fyysisesti tai henkisesti - ei enää voi asua kotona. Se olisi lähtökohta ja sen tekisin aivan selväksi. Toinen tärkeä asia on, että sovitusta pidetään kiinni. Ei karata, ei valehdella eikä huudella kenellekään rumasti. Jokaisesta tällaisesta teosta lähtee jokin saavutettu etu pois: kännykkä, viikkoraha, tietokone jne. Jokaisesta hyvin sujuneesta viikosta (tarkoittaa ettei karkaa ja tulee sovittuihin aikoihin kotiin suunnilleen) kerrytetään jollain sovitulla summalla mopotiliä/autotiliä tai mitä nyt lapsi eniten toivoo saavansa seuraavan vuoden aikana.

Tupakointiin kannattaa ottaa jämäkkä kanta: et hyväksy alaikäisen polttamista koska se on laitonta ja terveydelle haitallista ja näin ollen otat kaikki tupakat pois, mitkä löydät mutta muuten jätät asian sikseen. Jos koulussa tupakoi, voisit ehkä alentaa viikkorahaa tms. Jos mikään ei auta ja teini tekee oman mielensä mukaan, niin sitten vain väliaikainen sijoitus muualle. Onko teillä kauempana asuvia isovanhempia tai muita sukulaisia, joiden luokse voisi mennä kokeiluun esim. kuukaudeksi? Kun kaverit eivät ole lähellä, niin voi ollakin ihan ihmismäistä käytöstä.

Teinien elämä on hankalaa ja rajoja pitää kokeilla. En siis turhantarkasti kiinnittäisi huomiota jokaiseen purkaukseen tai kirosanaan, vaikka  tietenkään ei pikkusiskon kuullen pidä niitä huudella. Noin yleisesti yrittäisin enemmän hyvää keskustelua kuin tiukkoja saarnoja mutta tietyistä asioista olisin tarkka ja tärkein on se, ettei saa satuttaa ketään ja että olinpaikka on oltava tiedossa.

Näköjään opettajat eivät muuttuneet lainkaan omista peruskouluvuosista. Samanlaisia totalitäärisiä kontrollifriikkejä.

Kyllä nahkahihna opettaisi.