Tunnetko ihmistä, joka ei ole harrastanut ikinä liikuntaa varta vasten?

Tunnen, itseni.

Kokeilin salilla käymistä ja ei ollut minun juttuni. Juosta en pysty, sillä polvessani on rakenteellinen vika, joten kaikki pelailut jäävät myös. Tätä ei vaan aikanaan liikunnanopettajani uskonut.

Tiedän erään joka on pian 50v. mies. On kuihtunut, harmaa ja kamalan näköinen, periaatteessa terve ihminen joka tupakoi. Ehkä hän kävelee pieniä matkoja.

Kyllä, mieheni.

Itseni. Vanhempani. Inhoan kaikenlaista liikuntaa, joten en tuhlaa elämääni sen harrastamiseen. Olen aina ollut hoikka ja terve ja jaksava ilmankin, ikää nyt 42. Vanhemmat on vielä 70-vuotiainakin erittäin hyväkuntoisia ja terveitä, vaikkei ole koskaan liikuntaa harrastettu, joten en usko koko liikunnan välttämättömyyteen terveydelle.

Minä. Koulusta jäi niin syvä inho koko touhua kohtaan.

Samoin minä tunnen itseni. Sain kammon liikuntaan koulussa, liikunnanope haukkui aina muiden kuullen, kuinka huono olen.

Kyllä. Äitini. Ja sen kyllä huomaa.

Vierailija kirjoitti:

Itseni. Vanhempani. Inhoan kaikenlaista liikuntaa, joten en tuhlaa elämääni sen harrastamiseen. Olen aina ollut hoikka ja terve ja jaksava ilmankin, ikää nyt 42. Vanhemmat on vielä 70-vuotiainakin erittäin hyväkuntoisia ja terveitä, vaikkei ole koskaan liikuntaa harrastettu, joten en usko koko liikunnan välttämättömyyteen terveydelle.

Olen hieman samanlainen. Tosin koulumatkani oli useita kilometrejä suuntaansa, joten joka päivä tuli senkin takia noin neljän kilometrin kävely tai pyöräily. Mutta aikuisena kuntoilu on rajoittunut pitkiin kävelyretkiin lähinnä viikonloppuisin ja lyhyisiin voimisteluhetkiin kotona. Ehkä tuo on se, mikä sopii minulle. Olen toistaiseksi terve ja hoikka. 

Tunnen. Nelikymppinen ystäväni. Tosi ylipainoinen =(

Itsekin olin vain kävelyn, uinnin, pyöräilyn ja tanssin varassa kuusitoistavuotiaaksi, ja vihasin liikuntaa koululiikunnan traumojen vuoksi. Onneksi löysin silloin salille ja sen jälkeen monen muunkin lajin pariin. Rakastan liikuntaa, mutta valitettavasti se on liian helppo tiputtaa tauolle, kun elämässä tulee pahoja kausia (työprojektit, omaishoito tms.). Onneksi kipinä on säilynyt taukojenkin läpi jo 25 vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Tunnen. Nelikymppinen ystäväni. Tosi ylipainoinen =(

Itsekin olin vain kävelyn, uinnin, pyöräilyn ja tanssin varassa kuusitoistavuotiaaksi, ja vihasin liikuntaa koululiikunnan traumojen vuoksi. Onneksi löysin silloin salille ja sen jälkeen monen muunkin lajin pariin. Rakastan liikuntaa, mutta valitettavasti se on liian helppo tiputtaa tauolle, kun elämässä tulee pahoja kausia (työprojektit, omaishoito tms.). Onneksi kipinä on säilynyt taukojenkin läpi jo 25 vuotta. 

Tarkoitatko, ettei kävely, uinti, pyöräily tai tanssi ole liikuntaa? Älä viitsi!

Tunnen. Mieheni äidin, isän ja veljen. Kaikille tulee lisää painoa tasaiseen tahtiin.

Itse en voi käsittää liikkumattomuutta. Liikunnasta saa niin hyvän fiiliksen!

Tunnetko ap ihmistä, joka ei ole harrastanut ikinä ajattelua varta vasten?

Kiinalaiset. He pyrkivät kaikessa kohtuuteen ja liikkumisen jälkeen tulisi olla rento ja energinen olo. Jos väsyttää, on rehkitty liikaa. Heistä suurimmalle osalle liikunta on taijin tms. pehmeän lajin harrastamista.

Minä. Silti normaalipainoinen ja ihan ok kunnossa.

Tunnen paljon sellaisia vanhempia ihmisiä, jotka ovat tehneet ikänsä ruumiillista työtä. Harvoja tuon kaltaisia ihmisiä liikunta muuten vain kiinnostaa.

Minun äitini, 81-vuotias, on ollut aina terve, työkykyinen ja normaalipainoinen, viisi lasta. Ei ole tupakoinut eikä koskaan ollu humalassa. Äiti ollut sekä palkkatyöntekijä että yrittäjä, tietysti kotihommien lisäksi (toki kotiapulainen huolehti alle kouluikäisistä lapsista). Isän ikäluokassahan eivät miehet lapsista tai kotitaloudesta huolehtineet, joten äidillä on riittänyy "arkiliikuntaa" ennen kuin termiä keksittiinkään, vaikka tietenkin me lapset myös osallistuimme vuorollamme kotitöihin ja yrityksen pyörittämiseen. Ihminen voi olla siis monipuolisesti liikunnallisesti aktiivinen kuntoilematta.

Äiti ei ole ryppyvoiteita tai hiusvärejä käyttänyt, mutta varmaan tuo aktiivisuus ja hyväntuulisuus saa ihmiset aina sanomaan häntä nuorekkaaksi.

Sitä ei ilmeisesti lasketa, jos yleisestä painostuksesta on joskus yritellyt? IKINÄ en aio enää mitään ohjattua liikuntaa kokeilla. Tarpeeksi on kokeiltu. Hyötykävelen ja -pyöräilen kyllä.

Väitän, että vanhempieni ja heidän vanhempiensa ikäluokka ei "harrastanut liikuntaa" joitain poikkeuksia lukuunottamatta. Isovanhemmat olivat maanviljelijöitä, kovaa työtä aamusta iltaan, ei siinä minnekään lenkille lähdetty ja laiskanakin olisi varmaan pidetty, jos olisi joutanut juoksentelemaan maantien laidassa.. Äiti on kertonut, että vasta joskus 60-luvun lopulla ruvettiin puhumaan liikunnasta ihan erillisenä suorituksena.