Lue keskustelun säännöt.
En kestä lastani enää.. :(
03.08.2016 |
Pitkä kesäloma takana ja mies on ollut lähes koko kesän töissä. Rahat on loppu eikä voida tehdä oikein mitään kivaa. Odotan niin paljon, että koulu alkaa ja lapsi menee sinne ja itse pääsen taas töihin. Se on minulle luksusta. Tänään lapsi suostui leikkimään sen aikaa omassa huoneessa, että imuroin. Heti kun imuri sammui, loppui leikit ja tuli taas luokseni vaatien jotain. Koko ajan on minussa kiinni. Olen ahdistunut.
Kommentit (25)
Miksei etsi kavereita? Koululaisen luulisi jo pärjäävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö voi viedä hoitoon, että saat levättyä välillä.Sitten jaksaa taas paremmin
teen minkä?
kerroin vaan etten jaksa tätä elämää. onneksi tosiaan kohta alkaa koulu.. ja on kavereita nähtykin. tuntuu vana siltä, että kaikki on koko ajan jossain lomalla.
ei voi viedä hoitoon mihinkään. isovanhemmat ovat töissä jne.
Miksi et tiennyt etukäteen, että pienet lapset ovat takertuvia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aivan paskaa että kirjoitin tänne. Luulin, että joku edes ymmärtää. Kai tämä on tabu. Ei saa puhua, ettei kestä äitiyttä ja kaikkea siihen liittyvää yksinäisyyttä.
no en tiennyt tosiaan että pienet lapset ovat takertuvaisia. Sinäkö olet tiennyt kaiken etukäteen, mitä elämä tuo tullessaan? Onnittelut sinulle. Tiedät varmaan senkin, että tulet sairastumaan syöpään 5 vuoden kuluttua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
aivan paskaa että kirjoitin tänne. Luulin, että joku edes ymmärtää. Kai tämä on tabu. Ei saa puhua, ettei kestä äitiyttä ja kaikkea siihen liittyvää yksinäisyyttä.
No en ymmärrä miksi se lapsi takertuu. Ja miksi pitää kököttää kotona. Ja mitä yksinäisyyttä?
Tietenkin lapsi tylsistyy, jos "rahat on loppu eikä voida tehdä mitään kivaa". Oletteko olleet suurimman osan lomasta kotona tekemättä mitään? Toki se lapsi haluaa olla sun kanssa, jos vaihtoehtona on yksin huoneessa leikkiminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osta onki ja kaivatte matoja ja lähdette kalaan. Siinä on tekemistä muutamaksi tunniksi. Tai meette uimaan. Mustikoita keräämään ym ym.
ei olla oltu "suurimpaa osaa lomasta kotona tekemättä mitään". Mutta nyt on sellainen tunne että pää räjähtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
no en tiennyt tosiaan että pienet lapset ovat takertuvaisia. Sinäkö olet tiennyt kaiken etukäteen, mitä elämä tuo tullessaan? Onnittelut sinulle. Tiedät varmaan senkin, että tulet sairastumaan syöpään 5 vuoden kuluttua?
Se, että rinnastat kaksi aivan erilaista asiaa – yksinkertaisen lastenhoidollisen perusasian ja ennakoimattoman tulevaisuuden skenaarion – kertoo kyllä kaiken tarvittavan käsitteellisen ajattelun tasostasi. Vahvistat käsitystäni siitä, että huomattava osa lisääntyjistä on täysin eläimen tasolla, mitä tulee elämänhallintaan. Surullista lapsesi kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sä olet vetäytyvä niin lapsi takertuu kahta kauheammin. Muksut vaistoaa paljon enemmän kuin me uskotaankaan.
Keksit jotain kivaa tekemistä yhdessä (pelaatte jotain peliä, leivotte, potkitte palloa tms.) ja olet hetken täysin läsnä ja kohtaat lapsesi. Kun se saa välillä laatuaikaa kanssasi niin leikit saattais sujua yksinkin helpommin. Sen sijaan et koko päivä on jatkuvaa taistelua ("äiti lepää nyt, äiti ei jaksa nyt leikkiä, yritä keksiä jotain tekemistä nyt yksin").
On uuvuttavaa kun joku roikkuu lahkeessa kokoajan vaatien jotain. Mutta se on äidin osa, eikä kestä loputtomiin. Kohta sä teini-ikäisen kanssa toivot, että se olisi joskus kotona ja puhuisi sulle jotain.
Vierailija kirjoitti:
aivan paskaa että kirjoitin tänne. Luulin, että joku edes ymmärtää. Kai tämä on tabu. Ei saa puhua, ettei kestä äitiyttä ja kaikkea siihen liittyvää yksinäisyyttä.
Kyllä voi kirjoittaa.Älä syyllisty, nuo ovat ihan normitunteita jokaisella välillä.Tsemppiä sulle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no en tiennyt tosiaan että pienet lapset ovat takertuvaisia. Sinäkö olet tiennyt kaiken etukäteen, mitä elämä tuo tullessaan? Onnittelut sinulle. Tiedät varmaan senkin, että tulet sairastumaan syöpään 5 vuoden kuluttua?
Se, että rinnastat kaksi aivan erilaista asiaa – yksinkertaisen lastenhoidollisen perusasian ja ennakoimattoman tulevaisuuden skenaarion – kertoo kyllä kaiken tarvittavan käsitteellisen ajattelun tasostasi. Vahvistat käsitystäni siitä, että huomattava osa lisääntyjistä on täysin eläimen tasolla, mitä tulee elämänhallintaan. Surullista lapsesi kannalta.
Juu, niin on ihan vitun surullista lapseni kannalta. Ja tuo sinun kirjoituksesi varmaan auttaa lastani jotenkin? Sitähän sinä hieno, hyvä ihminen kuitenkin ajattelet? Vai, eikö sittenkään? Oliko tarkoituksesi tulla vaan pätemään? Niin joo.
Mikä teidän vikiseviä pentuja vaivaa?? Joku on vialla, lapsella ei ole hyvä olla! Kannattaa katsoa sinne peiliin, sieltä löytyy syyllinen! Lapsella on hyvin pienet mahdollisuudet vaikuttaa omaan elämäänsä, jos siinä ei ole sisältöä, lapsi on tyytymätön. Lapsikin on ihminen!
Kannattaa aina välillä kuvitella itsensä siksi lapseksi, miltä tuntuisi hänen saappaissaan! Ei mitään tekemistä, äiti ja isä ei välitä vaan haikailevat omaan aikaa ja pois lapsen luota. Hyi!
Vierailija kirjoitti:
ei olla oltu "suurimpaa osaa lomasta kotona tekemättä mitään". Mutta nyt on sellainen tunne että pää räjähtää.
Toi oli hyvä ehdotus toi ongelle tai metsään meno. Lievittäis sunkin ahdistusta.
Kummasta oot oikeesti ahdistunut, rahojen loppumisesta vai lapsesta? Joku lastenpsykiatri kirjoitti joskus, että vanhemmat pääsee kaikkein helpoimmalla, kun antavat lapselleen todellista läsnäoloa vaikka vaan puoli tuntia päivässä. Lapsen tarve tulee tyydytetyksi ja vanhempi saa sitten sitä "omaa aikaa".
Olen vittu pelannut tänäkin aamuna jo sataa eri peliä! Ettekö te mammat tajua mitään?
Jos teet sen älä anna lapsen kärsiä ainakaan!!:(