Lue keskustelun säännöt.
Onko 7-8v tytöt aina hankalia, vai onko minun tyttöni poikkeuksellisen hankala tapaus?
03.08.2016 |
Tyttö "pilaa" koko perheen ilmapiirin tuittuilullaan. Kitisee, natisee ja valittaa. Huutaa kaikesta, tappelee sisarusten kanssa (tappelua ei ole, kun tyttö ei kotona). Haistattelee, on pikkuvanha, mikään ei kelpaa, sanoo kaikessa vastaan ja on totaalinen draama kuningatar.
Vien tuon tytön kohta jonnekin psykologille. Hulluksihan tässä kohta tulee ja pelottavinta on omat negatiiviset tunteet tyttöä kohtaan, jotka vaan kasvaa ja kasvaa tytön käytöksen myötä.
Viime aikoina olen ollut surkea äiti, ämmä, ihan paska jne. Tyttö haluaa muuttaa pois, koska kiellän kaiken (en sentään kaikkea, mutta en päästä yksin joka paikkaan jne.). Pelottaa jo teini-ikä, jos tämä on normaalia uhmaa?!?
Kommentit (11)
Pidän tuntemukseni pään sisällä. En minä niitä tytölle lauo! Tyttö käyttäytyy saman lailla myös isälleen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän noi ole vielä vähän myöhäistä/pitkittynyttä 6-vuotiaan uhmaa. Meillä keskimmäisen 6-vuotius kesti puolitoista vuotta ja koko eka luokka meni vielä niissä kuohuissa. Olin kans aivan loppu, vaikka olen ammatiltani kasvatusalanammattilainen. Yritin tarjota tytölle mahdollisimman paljon syliä ja välittämistä, aina kun hän antoi siihen mahdollisuuden. Luin paljon ääneen, koska siinä pääsee lähelle silittelemään jne. Tuossa ikävaiheessa kipuillaan kasvamisen kanssa, mutta tosi pieniähän he vielä ovat. Ja saavat olla.
Pelkäsin todella neidin murrosikää. Tyttö on nyt 14v ja vaikka tuiskahteleekin, tuntuu siltä, et pahin on jo ohitettu. Tsemppiä teille!!
Vierailija kirjoitti:
Pidän tuntemukseni pään sisällä. En minä niitä tytölle lauo! Tyttö käyttäytyy saman lailla myös isälleen.
Ap
Hän aistii asenteenne kyllä.
Eiköhän jokainen vanhempi tunne negatiivisia tunteita välillä lapsiinsa. Ihan normaalia. Kyllä lapsen pitää huomata, että vanhemmatkin voi suuttua ha hermostua lapsen käytökseen. Curling-vanhemmat on sitten asia erikseen.
Meillä oli tuollainen vaihe. Sai raivokohtauksia vain kun mies ei ollut kotona ja hän ei edes uskonut millainen tyttö on kunnes kerran näki. Meni sitten myöhemmin ohi. Tyttö on nyt 16v ja murrosikä oli hyvin rauhallinen (veltto ja väsynyt).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tytölle seuraa siitä kun käyttäytyy huonosti ja epäkunnioittavasti? Kuinka pysäytätte huonon käytöksen ja käytte läpi jälkeen päin? Yleensä lapsen pitkään jatkunut, kova uhma väsyttää lopulta vanhemmat ja vanhemmat eivät välttämättä jaksa johdonmukaisesti puuttua lapsen oireiluun.. Lapsi jatkaa ja kukaan ei rajoita... Syntyy turvattomuus joka puolestaan lisää oireilua. Puhumattakaan negatiivisista tunteista lasta kohtaan.
Toki on muitakin vaihtoehtoja oireiluun, enkä taatusti tiedä mitä olette jo kokeilleet ja minkälainen tukiverkosto teillä on, mutta omaa jaksamista kannattaa kuunnella ja pyytää lisäapuja esim. kunnan perheohjaajilta.
Olisi erityisen tärkeää huomata lapsen onnistumiset ja tuoda ne lapsenkin tietoon. Se vahvistaa itsetuntoa ja lisää hyvää oloa. Aikuisellekin tärkeä huomata se hyvä joka lapsessa on, se auttaa jaksamaan hankalissa tilanteissa.
Varatkaa kahdenkeskistä aikaa lapsen kanssa, jonkun mukavan tekemisen parissa ja tutustukaa lapseen. Se tekee hyvää molemmille.
Isossa perheessä joku lapsista tarvitsee jossakin vaiheessa enemmän huomiota kun toiset, joskus saattaa tuntua epäreilulta muita lapsia kohtaan, että huonostikäyttäytyvä saa eniten huomiota, mutta hän tarvitsee sillä hetkellä aikuista eniten. Muiden vuoro tulee kyllä.
Voimia ja tsemppiä haastavaan elämän vaiheeseen!
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän jokainen vanhempi tunne negatiivisia tunteita välillä lapsiinsa. Ihan normaalia. Kyllä lapsen pitää huomata, että vanhemmatkin voi suuttua ha hermostua lapsen käytökseen. Curling-vanhemmat on sitten asia erikseen.
Käytökseen suuttuminen ja vihamieliset tuntemukset lasta kohtaan ovat kaksi eri asiaa. Minulla kaksi teiniä ja kyllä se ei-toivottu käytös nimenomaan pysyy aisoissa kun lasta kohtaan osoittaa rakkautta. Sama pätee ihan opettajillakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että on aika tyypillistä ekaluokkalaiselle. Meillä oli pojalla eskarissa ja ekalla luokalla sellaista outoa uhmaa ((on erittäin kiltti ja tottelevainen yleensä), sanoi vastaan, vänkäsi, vaikka tiesi häviävänsä jne. Meni ohi pariksi vuodeksi mutta nyt on taas jotain esimurrosikää ja kaikki on välillä huonosti.
Siskoni tyttö oli aivan kamala 7-8-vuotiaana enkä koskaan nähnyt mitään todellista raivokohtausta (näitäkin kuulemma oli). Oli sellainen pikkupissis jatkuvasti arvostelemassa, nauramassa ivallisesti, tokaisemassa epäkohteliaisuuksia esim. lahjoista tai sukulaisista ja kuulemma oli riitaa kavereidenkin kanssa puhumattakaan siitä, mitä vääntöä oli äitinsä kanssa. Sitten se meni ohi ja on nyt aivan hurmaava 13-vuotias!
Hienosti kasvatettu, kun jo tuossa iässä ämmittelee äitiään. Mä vetäisin pataan. Ja te "kipuilua" tarjoavat kurlaajat suksikaa vittuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hienosti kasvatettu, kun jo tuossa iässä ämmittelee äitiään. Mä vetäisin pataan. Ja te "kipuilua" tarjoavat kurlaajat suksikaa vittuun.
😂 Jaaha, ja mitenhän on omat lapset kasvatettu tuommoisella kielenkäytöllä?
Lapsi aistii ne tuntemuksesi. Ja ei, ei ole normaalia, että lapsi on noin ahdistunut.