Mitä ajattelet, jos näet kadulla ihmisen, jolla on

Että ei ole ollut onnellinen nuoruus.

Ajattelisin, että hänellä on varmaan ollut rankkaa

Itse olen juurikin tuollainen aikuinen, jolla on viiltelyn jälkiä käsissä. Minulla ei ollut helppo lapsuus ja nuoruus, siitä nuo jäljet johtuvat. Onneksi minulla on todella haaleat, mutta häpeän niitä silti ihan suunnattomasti. Eihän se tietenkään mitään auttanut, mutta tehty mikä tehty. Kaikilla on omat syynsä, miksi niin on tehnyt, mutta poikkeuksetta perimmäisenä syynä on paha olo. Jos näet, älä tuijota, joillakin se paha olo saattaa vielä jatkua ja tuijotus vain pahentaa sitä. Itse olen onneksi perheen avulla päässyt jo irti pahasta olosta.

Taas näitä kyselyitä vanhoista ja kamalista viiiiiiltelyarvista arvista. Ihmisillä nyt vaan sattuu olemaan arpia (syystä tai toisesta) näkyvillä paikolla, enkä ajattele niistä mitään, olivat ne arvet vanhoja, tuoreita, itseaiheutettuja, kirurgin tai pahoinpitelyn tekosia. Asia kun ei kuulu millään tavalla minulle, eikä hatussani ole kukkia.

Nisti.

Ajattelen, että onkohan ollut pitkä tie saada asiansa kuntoon, vai onko saanut eheämmän aikuisuuden itselleen ollenkaan.

Toivon, ettei henkilö ole aiemmin ollut kotiväkivallan uhri ja saanut pahoja traumoja.

En ajattele heti ensimmäisenä että ne olisivat itseaiheutettuja.

Ne tunnistaa viiltelyjäljiksi vain ihminen joka itse villellyt tai jolla on lähipiirissä joku viiltelijä. Ja he tuskin tuomitsevat, vai mitä luulet?

Yleensä hymyilen tälläsiselle ihmisille,itsellänkin on ollut joskus tosi rankkaa ja tiedän että pelkkä hymykin voi auttaa sillä jäljet omaava ihminen saa yleensä aika rajujakin reaktioita osaksensa.