Missä teillä menee henkilökohtainen raja?
http://www.tohtori.fi/?page=1341824&id=1641354
"Amerikkalaisen antropologin Edward Hallin mukaan ihmistä ympäröi neljä erikokoista näkymätöntä rajaa. Toinen raja on nimeltään henkilökohtainen alue, joka ulottuu 45 senttimetristä reilun metrin päähän. Ystävät ja tutut voivat turvallisesti oleilla tällä alueella, varsinkin epämuodollisten keskustelujen aikana. Täysin vieraat ihmiset eivät kuitenkaan saa tätä rajaa ylittää."
----
Aloin miettimään, missä teillä menee henkilökohtainen raja puolitutun kanssa esimerkiksi? Tai vaikka asiakkaan, työkaverin, esimiehen, opettajan kanssa...?
Onko olalle kosketus liikaa, halaamisesta puhumattakaan? Joissain maissa vaihdetaan poskisuudelmia riippumatta siitä onko henkilö tuttu vai tuntematon. Muistaakseni jossain tutkimuksessa todettiin että Suomessa on poikkeuksellisen suuri "turvaväli" eli henkilökohtainen tila.
Kommentit (11)
Mä kavahdan kosketusta, joskus jopa ystävältä. En sillein "hyi ällöö"-mielessä vaan koska en ole tottunut. Eli vähän kuin pelästyn jos joku koskee ilman erikoista syytä. Olen yrittänyt päästä reaktiosta eroon koska en halua vaikuttaa kamalan etäiseltä! :)
Minusta ihmiset voivat varsin hyvin olla noin 2 metrin päässä, sen lähemmäs ei tarvitse tunkea.
Mun lähelle ei saa tulla kukaan. Metri on hyvä perusetäisyys. Lähempänä on epämukavaa, oli se kuka tahansa. Eikä saa koskea. En tykkäisi edes kätellä.
En varmaan pärjäisi maassa, jossa halaillaan ja muiskutellaan jatkuvasti.
Tuntemattomien kanssa se tuppaa olemaan ainakin se 1 metri. Just in case.
Se fiilis kun meni ekaa kertaa ulkomaille ja ravintolassa joku henkilökunnan edustaja tuli suoraa päätä pusuttelemaan :D Olin siis jotain 10-vuotias ja kauhusta kankeana, hyvä että oma äiti pussas poskelle kerran viidessä vuodessa. Eihän se tyyppi sitä onneksi tajunnut, olisi varmaan ihmetellyt että mikäs jääpatsas tämä lapsi on.
Kyllä se on käsivarren mitta tuntemattomilla. Oon aspa (en tiskin/kassan takana) ja on tosi ällöttävää, kun varsinkin humalaiset yrittää tunkea iholle.
Joillain puolitutuilla on tapana ottaa kaverimaisesti olkapäästä kiinni tavattaessa. Tavallaan hellyyttävä ja mukava ele, silti pelästyn joka kerta pahanpäiväisesti.
Olen mies ja mulla on työkaverina vanhempi nainen joka on mm. laittanut käden polvelleni istuessani ja istuessani tuolilla on laittanut käden olkapäälleni samalla tullen ihan viereen puoliksi halausasentoon. Pikkasen vaivaannuttavaa.
Riippuu henkilöstä ja tilanteesta. Töissä jos ollaan tupakalla ja istutaan penkillä niin hyvin mahdutaan kolme ihmistä siihen eikä se haittaa jos toiseen vähän koskee välillä. Muuten taas en kyllä ikinä ole koskenut tai tykännyt, että työkaverit koskee.
Kaverit saa tulla vaikka syliin ja halaaminen ym on ihan ookoo, mutta en silloinkaan tykkää mistään turhasta käpälöinnistä.
Ventovierailta en siedä minkään laista kosketusta. Varsinkaan juopoilta, niiden pitää pysyä kaukana. Aina alkavat ojentamaan kättä tai tulevat muuten vaan liian lähelle... Hyh! Metri on varmaan ihan hyvä perusetäisyys...
Käsivarren mitta on hyvä etäisyys useimpiin,jos kyseessä on opettaja,esimies tai muu sellainen,voi olla mielellään vielä kauempana.
Voin laskea yhden käden sormilla ihmiset,joita halaan vapaaehtoisesti ja selvin päin.Hätkähdän jos joku koskee "varoittamatta",vaikka ihan vain olkapäähän tai muuhun neutraaliin kohtaan.
100km