Mikä on kummien tarkoitus?

Olen taas mielessäni pähkäillyt tätä kummi-instituutiota. Miten ihmiset näkevät kummien tarkoituksen?
Aikanaan minut pyydettiin kummiksi vähän vasemmalla kädellä, kun yksi oli livennyt rivistä. Tiettyä ahneutta on ollut havaittavissa, mutta hyvin harvoin kyseisen perheen taholta tulee yhteydenottoja. Hankalapa tuossa on kummoisesti olla mikään turvallinen aikuinen, kun hädin tuskin näkee lasta. En oikein koe reiluna että vastuu yhteydenpidosta olisi yksinomaan minun. En ole lapseen kovin syvästi kiintynytkään kun tapaamisia on harvoin (mitä vanhemmat eivät luultavasti ymmärrä kun näkevät asian vain omalta kantiltaan).

Taannoin toisessa perheessä tosissaan pohdittiin josko minut olisi vaihdettu alkuperäiseen kummiin, joka ei kuulemma hoida hommiaan. Tilanne olisi taas minun kohdallani hieman kuormittava.

Joo aina voi toistella niitä typeriä rasittavia kliseitä siitä, että lisää aikuisia lasten lähipiiriin, mutta valitkaa nyt hyvät ihmiset sitten alunperinkin kummeja, joille on ylipäänsä mahdollista ja kohtuullisen vaivan takana tutustua lapseen. Pelkkä yksipuolinen velvoitesuhde todennäköisesti johtaa vain kummiuden tyrehtymiseen alkuunsa.

Jonkunlaisia sosiaaliryhmäeroja on tässä havaittavissa. Paremmin toimeentulevat ja individualistisemmat perheet eivät pane kummiudelle suurta painoa, koska heillä on varaa hankkia kaikkea itsekin. Lauman mukana menevät typerähköt lampaat, jotka luulevat että "kummi" -nimikkeellä ihmiset saadaan pakotettua kiintymään lapseen toimivat yleensä juuri kuvailemallani tavalla.