Miksi moni täällä on niin juhlavastainen?

Itse pidän juhlista, mutta monien elämästä ei puutu menemistä ja tekemistä vaan rauhallista vapaa-aikaa. Kun arki on hektistä, ei haluttaisi vielä viikonloppuja juosta erilaisissa juhlissa vaan ollaan mieluummin kotona ihan vaikka tekemättä yhtään mitään. 

Minä inhoan juhlia. Olen epäsosiaalinen, vihaan melua, tungosta ja small-talkia ihmisten kanssa jotka ei oikeasti kiinnosta. Minä olenkin pidättäytynyt kaikista juhlista, niin suvun kuin työpaikan, jo yli 10 vuotta.

En ole juhlaihminen ollenkaan, mutta ei tulisi mieleenkään kiukutella toisten juhlista. Kukin tyylillään.

Vierailija kirjoitti:

Minä inhoan juhlia. Olen epäsosiaalinen, vihaan melua, tungosta ja small-talkia ihmisten kanssa jotka ei oikeasti kiinnosta. Minä olenkin pidättäytynyt kaikista juhlista, niin suvun kuin työpaikan, jo yli 10 vuotta.

Hei, täällä toinen samanlainen. Jos joskus menen naimisiin, en taatusti kerro siitä kellekään enkä järjestä juhlia.

Kauheinta ovat kaikki leikit, pelit ja muut temput, joita saattaa joutua tekemään. en halua riippuliidellä, hypätä laskuvarjolla, ajaa mikroautoilla, kiipeillä... Saati sitten että joutuu vielä johonkin paljuun tai poreammeeseen.

Eniten tuntuu että valittaa ne jotka eivät todellisuudessa noita kutsuja edes saa...

Täällä palstailee todella suhteeton määrä ihmisiä joilla on introvertismi tai muu diagnoosi.

Mä en ole tainnut täällä valittaa asiasta koskaan, mutta joo, taidan olla "juhlavastainen". Omalla kohdallani se johtuu varmaan laiskuudesta... Kun on hetki vapaa-aikaa, haluan mieluiten vain olla möllöttää.

Rasittaa ajatuskin lähteä johonkin juhlaan, varsinkin jos sinne pitäisi jotenkin erityisesti varustautua (hommata vaatteet, lahjat, järjestää mahdollisesti matkustaminen paikan päälle ja majoittuminen siellä, sitten kaiken päälle ehkä tylsistyä, jos on joku pönötystilaisuus kyseessä).

Niin että sori: mä olen se, joka aina vastaa juhlakutsuihin kohteliaasti ei kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Täällä palstailee todella suhteeton määrä ihmisiä joilla on introvertismi tai muu diagnoosi.

Introverttejä on tutkimusten mukaan noin kolmasosa kansasta, eikä se ole mikään sairaus vaan luonteenpiirre. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä palstailee todella suhteeton määrä ihmisiä joilla on introvertismi tai muu diagnoosi.

Suomalaiset geenit. Vuosien saatossa ne, jotka eivät ole niitä lastuja vuolleet huolimattomasti siihen puroon, ovat saaneet pitää kallonsa ehjänä.

Vierailija kirjoitti:

Täällä palstailee todella suhteeton määrä ihmisiä joilla on introvertismi tai muu diagnoosi.

Sulla taitaa olla pieni näköharha: tällaiseen ketjuun vastailevat sellaiset ihmiset, joilla on introvertismi (ei välttämättä muuta diagnoosia). Jos otsikoit ketjun esimerkiksi "Miksi tykkään käydä häissä ja muissa juhlissa", saat vastauksia ihan erilaisilta ihmisiltä.

Mä tykkään kyllä juhlista ja ihmisten tapaamisesta, mutta nykyään on hirveästi alkanut rasittaa (ei siis ärsyttää, vaan kirjaimellisesti rasittaa) se, jos juhliin pitää pukeutua ja laittautua. Sinänsä musta on kivaa pukeutua vähän hienommin, mutta käytäntö tökkii. Usein ainakin yhdelle perheen jäsenelle pitää ostaa jotain uutta. Asun pienellä paikkakunnalla, joten kaupoille pitää lähteä toiselle paikkakunnalle tai tilata netistä - molempiin menee aikaa. Sitten on lähtemisen ja yöpymisen vaiva - lähteminen ja muualla yöpyminen on kivaa, mutta usein väsyttävää, jolloin juhlissa olo saattaa tuntuakin rasittavalta. Sitten pönötetään niissä hienoissa vaatteissa ja yritetään pitää lapset aisoissa - käy työstä! 

Oonkin tyytyväinen, että meidän suvussa on alettu harrastaa vähän rennompia juhlia. Pääosassa on yhdessäolo, ei hienolta näyttäminen (vaikka siis, kuten jo sanoin, sekin voi olla ihan kivaa). Ohjelma on sellaista, että pientenkin lasten kanssa onnistuu. Arvostan tätä suuresti! Juhlastressi pienenee heti puolella, kun paikalle voi mennä siistimmissä arkivaatteissa.

Eli jos tätä ketjua tulkitsee, suomalainen lähtee juhliin, mikäli niihin voi marssia samoissa vaatteissa kuin lähikauppaan, niissä ei ole mitään ohjelmaa, vaan ruokaa ja alkoholia niin paljon kuin napa vetää.

Minua ärsyttää juhlissa kaikki niihin liittyvä teeskentely ja sosiaalisen kanssakäymisen normit.

Pääasiassa ihmiset tulevat juhliin vetämään roolia ja esittämään kiinnostunutta muiden kuulumisista, vaikka muuten ei lähetettäisi edes joulukorttia.

Eniten ahdistaa, että joudun itsekin mukautumaan tuohon rooliin, ettei kukaan pahoita mieltään...

Peleissä ja leikeissä pelottaa huomion keskipisteeksi joutuminen. Ne ovat harvoin myöskään ihan oikeasti hauskoja.

Olen sosiaalinen introvertti ja joskus pidän juhlista, joskus en pätkääkään. Joskus tykkäsin juhlien järjestämisestä, mutta nyt en ole järjestänyt edes lasten mummikummisynttäreitä kolmeen vuoteen. En ole jaksanut ja viitsinyt. Olin tosi tyytyväinen, kun vanhin lapsistanikaan ei halunnut mennä rippileirille, eipähän tarvinnut rippijuhlia järjestää ja siihen käyttää kallista vapaa-aikaa tuntikausia. Pienimuotoisiin juhliin voimme perheen kanssa mennä, joskus isoihinkin, mutta aika järjestely sekin on, kun itselleen ja kolmelle kakaralle etsii sopivat vaatetukset kenkiä myöten. Mies on onneksi myös huono juhlija, joka tottakai meidän kanssamme lähtee juhliin, mutta jää vaikka joistakin siskoni lasten synttäreistä mielellään pois.

Olen asiakaspalvelussa töissä ja saan olla ihmisten kanssa päivät pitkät, joten myös se asia saa vapaa-ajalta haluamaan omaa rauhaa.

Makunsamenettäjä kirjoitti:

Minua ärsyttää juhlissa kaikki niihin liittyvä teeskentely ja sosiaalisen kanssakäymisen normit.

Pääasiassa ihmiset tulevat juhliin vetämään roolia ja esittämään kiinnostunutta muiden kuulumisista, vaikka muuten ei lähetettäisi edes joulukorttia.

Eniten ahdistaa, että joudun itsekin mukautumaan tuohon rooliin, ettei kukaan pahoita mieltään...

Peleissä ja leikeissä pelottaa huomion keskipisteeksi joutuminen. Ne ovat harvoin myöskään ihan oikeasti hauskoja.

Eli toisin sanoen juhlat, joissa saa sanoa mitä vain kenelle vain ja joissa ei ole ohjelmaa ovat ok?

Makunsamenettäjä kirjoitti:

Minua ärsyttää juhlissa kaikki niihin liittyvä teeskentely ja sosiaalisen kanssakäymisen normit.

Pääasiassa ihmiset tulevat juhliin vetämään roolia ja esittämään kiinnostunutta muiden kuulumisista, vaikka muuten ei lähetettäisi edes joulukorttia.

Eniten ahdistaa, että joudun itsekin mukautumaan tuohon rooliin, ettei kukaan pahoita mieltään...

Peleissä ja leikeissä pelottaa huomion keskipisteeksi joutuminen. Ne ovat harvoin myöskään ihan oikeasti hauskoja.

Juhlakokemuksesi kuulostavat todella kummallisilta. Oliko sinulla esimerkiksi opiskelukavereiden kanssa paljonkin juhlia, joissa vedettiin roolia ja leikittiin kiusallisia leikkejä?