Viha lemmikkejä kohtaan raskausaikana

Kuinkahan monta kertaa tästä samasta aiheesta on tehty provoaloitus?

Miten niin provo? Minä olen ihan tosissani ja alkaa olla ahdistava tilanne jo kun pitäisi joku ratkaisu keksiä. Miksi tällaisestä aiheesta kukaan tekisi huvikseen asiaa? Ap

Laita sellaiselle joka rakastaa koiria jos sinusta ei siihen ole. Sääliksi käy koiriasi.

3 muuta jäsentä niitä rakastaa ja hellii että eivät siitä jää paitsi. Ap

Appp kirjoitti:

Miten niin provo? Minä olen ihan tosissani ja alkaa olla ahdistava tilanne jo kun pitäisi joku ratkaisu keksiä. Miksi tällaisestä aiheesta kukaan tekisi huvikseen asiaa? Ap

Käyttäydyt kuten aikuinen ja pidät huolen eläimistä, jotka olet itse ottanut. Vähän olisi noloa kertoa lapselle, että äiti "laittoi perheen koirat menemään" kuten itse ilmaisit. Voiko noin lyhyjänteiselle ihmiselle lasta antaakaan?

Tuo on kuulemma ihan normaalia ja moni omassakin lähipiirissä on kokenut saman. Se tunne on mennyt sitten ohi, kunhan hormonitkin on tasoittunut :)

Appp kirjoitti:

Miten niin provo? Minä olen ihan tosissani ja alkaa olla ahdistava tilanne jo kun pitäisi joku ratkaisu keksiä. Miksi tällaisestä aiheesta kukaan tekisi huvikseen asiaa? Ap

Tuosta samasta aiheesta on täällä säännöllisin väliajoin aloitus, vaikea uskoa että raskaus saa näkemään koiran petona/uhkana lapselle, siksi provo.

Ihan tuttu tilanne. Menee ohi. En kyllä tiedä mistä se johtuu.

Millä tavalla ne ärsyttää? Aika usein raskauden aikana (oli sitten ihminen tai muu eläin) keskittyy enemmän itseensä ja siihen raskauteen. Keho alkaa valmistautua siihen, että olet 24/7 kiinni jossain, joka ei muuten selviytyisi.

Kuulostele tuntemuksiasi ja työstä niitä aktiivisesti. Eiköhän se ajan kanssa mene ohi. Kunhan et kohtele lemmikkejä kaltoin ja pura kiukkuasi niihin, niin eiköhän koko lauma sitten elä sovussa.

Menee ohi. Mulla oli sama juttu kaikissa kolmessa raskaudessa, koira tuntui likaiselta ja ärsyttävältä. Tilanne kesti siihen asti että lopetin imettämisen eli täysin hormoneista johtuvaa. Hyvä että tiedostat asian joten osaat kohdella koiraa oikeudenmukaisesti ärsytyksestäsi huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Appp kirjoitti:

Miten niin provo? Minä olen ihan tosissani ja alkaa olla ahdistava tilanne jo kun pitäisi joku ratkaisu keksiä. Miksi tällaisestä aiheesta kukaan tekisi huvikseen asiaa? Ap

Käyttäydyt kuten aikuinen ja pidät huolen eläimistä, jotka olet itse ottanut. Vähän olisi noloa kertoa lapselle, että äiti "laittoi perheen koirat menemään" kuten itse ilmaisit. Voiko noin lyhyjänteiselle ihmiselle lasta antaakaan?

juurikin näin. Nyt vähän vastuuta ja pitkäjänteisyyttä, ap

Toivottavasti menee ohi. Siksi varmaan tällaisiä aloituksia on kun se on tosielämää joillekin. Kyllä mua pelottaa miten koirat suhtautuu vauvaan ja tekeekö ne sille jotain joten jonkinlaisena uhkana ne koen. Yhtälailla pelkään miten nuorimmaisen ja vauvan välit kun tykkää varmasti "ylihoitaa" vauvaa eli saattaa nostella tms. Jospa menis nyt hormonien piikkiin kaikki ja mieli rauhoittuu synnytyksen jälkeen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Appp kirjoitti:

Miten niin provo? Minä olen ihan tosissani ja alkaa olla ahdistava tilanne jo kun pitäisi joku ratkaisu keksiä. Miksi tällaisestä aiheesta kukaan tekisi huvikseen asiaa? Ap

Tuosta samasta aiheesta on täällä säännöllisin väliajoin aloitus, vaikea uskoa että raskaus saa näkemään koiran petona/uhkana lapselle, siksi provo.

Mitäpä jos se joutuukin siitä, että monella tosiaan on niitä inhon tunteita lemmikkejä kohtaan raskausaikana? Mä muistan sen, että koira kävi jollain tavalla hermoille ja lisäksi sen haju tuntui kuvottavalta. Koira vielä seurasi mua joka paikkaan. Mulla inho koiraa kohtaan meni ohi heti synnytyksen jälkeen.

Alapeukuttajat voi laittaa sen peukun persuksiinsa.

Mikähän tässä on koska mulla on ihan sama juttu. Olen oikeasti valmis antamaan koirani pois. Lisäksi en voi sietää mieheni perhettä, ja en halua edes nähdä heitä nyt raskauden aikana. Olen myös muuttunut ekstrovertista täysin introvertiksi.

Vierailija kirjoitti:

Sairas hormoonihuuruinen emakko.

Mua säälittää tällaisten kommenttien kirjoittajat, ihan oikeasti. Varmaan ahdistavaa, kun komminkointitaito on noin rajallista.

No itsellä ei raskausaikana häirinnyt,mutta nyt tuntuvat olevan tiellä kokoajan.Ihan hyvin suhtautuvat lapseen mutta pyörivät jaloissa jatkuvasti eikä tunnu enää tottelevan...Kyllä luopuminen on mielessä ollut,mutta toisaalta ovat rakkaita ja pakkolenkkeily on oikeasti iso henkireikä omalle jaksamiselle.

Vierailija kirjoitti:

Mikähän tässä on koska mulla on ihan sama juttu. Olen oikeasti valmis antamaan koirani pois. Lisäksi en voi sietää mieheni perhettä, ja en halua edes nähdä heitä nyt raskauden aikana. Olen myös muuttunut ekstrovertista täysin introvertiksi.

Ne on ne hormonit ja hormonitasojen muutokset "normaalitilaan" verrattuna. Osalla helpottaa heti synnytyksen jälkeen, osalla sitten imetyksen loputtua. Mutta tärkeintä on pitää mielessä, että tuntemukset johtuvat omista hormoneistasi eli vika ei ole lemmikissä tai sukulaisissa, joten älä pura tunteitasi heihin ja/tai muuten anna noiden tunteiden vaikuttaa, vaan hengitä syvään ja muistuta itseäsi, että kyse on vain hormoneista ja tilanne menee ohi.

Hirveää myöntää, mutta samoja fiiliksiä kuin aloittajalla. Vauva nyt parikuinen ja synnytyksen jälkeen tunne voimistui. Toivottavasti menee pian ohi. Koira on oikeasti todella rakas ja on tässä itkukin väännetty kun ajattelen näin kylmästi siitä.

Pahinta on jos koira tulee vauvan lähelle. En pelkää, että koira tekisi mitään vaan pidän koiraa liian likaisena vauvan lähelle.

Hormonit jyllää, ja muuttaa sun näkemyksen maailmasta. Kyllä se helpottaa kunhan ne tasaantuu. Koira taas... Se reppana haistaa että sussa on jotain erilaista. Voi jopa ymmärtää että sen laumaan on tulossa uus jäsen, ja saattaa olla asiasta rasittavankin utelias.

Voimia sulle. Parhaassa tapauksessa toteat jo synnäriltä kotiutuessa, kuinka ihanaa se on kun rakas lemmikki on kotona odottamassa. Aivan parhaassa mahdollisessa tapauksessa se koirakin hyväksyy vauvan nopeasti.

Ainahan ei mene silti niin kuin Strömsössä, kannattaa varautua ihan kunnon sirkukseen, ettei sitten pety jos koira alkaa osoittaan mieltään.