Lue keskustelun säännöt.
Että mua ärsyttää nykyajan nuoret!!! Eivät tiedä todellisista murheista mitään. Lähinnä murheet jotain tätä luokkaa: mulla on vääränlainen kånkeni, siis hyi mulla on vaa jonu joposta kopioitu halpismalli!!
02.08.2016 |
Itse olen nyt 18 v ja elännyt ikäni oikeasti pelossa. Meillä kotona perheväkivaltaa, äiti uhkaili itsarilla ja kerran yritti sitä, kaiken päälle minulla ei ole yhtäkään ystävää, minulle vittuiltu ja minua on kiusattu lapsuuteni. Minulla on huono itsetunto ja itsevarmuus o nolla tasoa.
Tuossa oli koko elämäni lyhyesti kerrottuna.
Sitten joku pikkupissis jaksaa itkeä, kuinka kamalaa hänen lapsuutensa on, kun ei saa nyt sitä punaista kånkenia vaan joutuu tyytymään siihen vanhaan mustaan.
Siis noita on kaupassa pilvin pimein ja mun oikeasti tekisi mieli vähän kertoa, ettei nuo ole mitään murheita.
Siis minä sain lapsuuteni pelätä jatkuvia riitoja ja, että jonain kertana isä pamahtaa niin, että tappaa äidin tai, että äiti tekee itsarin.
Elimme jatkuvasti köyhyydessä ja pelkäsin, että joudun lastenkotiin. En siitä huolimatta halunnut sinne.
Näin kerran vierestä, kun isä piteli käsiä äidin kaulan ympärillä ja lukemattomia kertoja juojsi aggressivisesti kohti. Varhain lapsuus muisto mulla on, kun olen 2-3 v ja näen vanhempieni makaavan eteisen lattialla ja isä on hulluna äidin kimpussa ja yrittää saada jotain pois siltä.
Että ihan oikeasti tekisi mieli sanoa sille kaupassa kiukuttelevalle teinille, että ole edes tyytyinen, että sulla on se vanha kånken, vanhemmat joiden kanssa voit lähteä kauppaan ja, että teillä on noin hyvin asiat, että uskallat kiukutella noin. Mutta siitähän saisi vain naurut niskaan, kun ei tuskin edes pysty käsittämään mitä minä siinä vieressä olen kokenut.
Kommentit (25)
Sinulla on ollut poikkeuksellisen traumatisoiva lapsuus. Älä pura sitä vihana niitä kohtaan, joilla on käynyt parempi arpaonni vaan hanki keskusteluapua ammattilaisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävää että olet kokenut noin kauhean lapsuuden. Kannattaisi varmaan mennä terapiaan käsittelemään sitä. Mutta ei se niiden nuorten vika ole, hyvä vaan että eivät ole kokeneet mitään niin kauheaa.
Niin mutta ymmärtäisi silti arvostaa sitä.
Ap
Eiköhän noita teinejä vieläkin ole jotka kokee samanlaista kurjuutta ku sä
Teinit nyt on sellaisia. Kyllä ne siitä kasvaa. Ainakin osa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Että mua ärsyttää nykyajan nuoret!!"
Olen itse nykyajan nuori. Juuri eilen minut raiskattiin, ja koko sitä aiempi elämä on ollut rankkaa koulukiusaamista ja masennusta. Kerro lisää siitä, miten ongelmani ovat pienet.
Lasten/nuorten on luonnollista olla kiittämättömiä siitä, miten hyvin asiat ovat. Lapsen ei ole tarkoituskaan jäädä oikeasti kiitollisuuden velkaan vanhempiaan kohtaan, mutta tottakai nuoret sitten kasvavat ja kasvatetaan ymmärtämään sen kännykän ulkopuolisiakin asioita.
Sinun lapsuutesi on ollut kamala, mutta se ei ole näiden turvassa kasvaneiden nuorten vika, vaan vanhempiesi. Kuulostat kovin vihaiselta, eli suosittelen vahvasti hankkimaan apua, jotta pystyt elämään noiden tapahtumien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä et voi tietää, kuinka vaikeaa toisilla ihmisillä on. Yleensä niitä pahimpia asioita ei kailoteta kovaan ääneen julkisilla paikoilla. Voit olla varma, ettei jokaisen nuoren elämä ole ruusuilla tanssimista tänäkään päivänä, niin kuin se ei ole ikinä ollutkaan, eikä tule ikinä olemaankaan.
Vierailija kirjoitti:
Niin mutta ymmärtäisi silti arvostaa sitä.
Ap
Osaatko itse aidosti arvostaa asioita, jotka ovat sinulla paremmin kuin esimerkiksi kehitysmaiden nuorilla? Arvostatko tarpeeksi yhteiskunnan tarjoamaa ilmaista koulutusta? Arvostatko sitä, että sinun ei tarvinnut hiihtää kouluun 10 km suuntaansa niinkuin isovanhempien puheidensa perusteella?
Eivät ihmiset osaa arvostaa itselleen itsestäänselviä asioita. Esimerkiksi köyhyydestä rikkaaksi päässeiden vanhempien lapset eivät osaa arvostaa hyväosaisuuttaan vanhempiensa tapaan. Se on ihmisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väittäisin, että elämässä kurjuuden määrä on aika vakio. Jos ei ole isoja murheita, niin sitten sitä pahoittaa mielensä pikkuasioista.
Kävikö mielessäsi, että harva huutelee ääneen oikeasti kipeistä asioista? Pinnallisten, kevyiden murheiden puiminen porukalla vahvistaa yhteenkuuluvuuden ja "normaaliuden" tunnetta. Sama henkilö luultavasti o hiljaa oikeista murheistaan joiden käsittely ei ole yhtä helppoa. Huomion kiinnittäminen kepeisiin asioihin voi helpottaa. Moni myös häpeää esimerkiksi kotiolojaan tai mahdollisia traumaattisia kokemuksia. Mielenterveysongelmatkin koskevat myös niitä joilla on ulkopuolisen silmin kaikki hyvin.
Mutta noh, olet itsekin nuori, joten tietynlainen itsekeskeisyys on ihan normaalia. Vanhemmiten alat huomaamaan myös muiden eleistä että se mitä näet silmilläsi kertoo hyvin vähän ihmisestä tai elämästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
18-vuotias kitisee nykynuorista, jaha.
Eipä moni sinua vanhempikaan "tiedä todellisista murheista mitään", toisaalta et ole ainut nuori, jolla on ollut rankkaa. Mikä idea on lähteä siis haukkumaan niitä kehittyviä nuoria, jollainen vielä itsekin olet? Ei vaikuta omat ongelmasikaan olevan kovin suuret, jos random teinien kitinät pikkuasioista ahdistavat noin. Onko niin iso ja vakava juttu? Teinit on teinejä, on aina ollut ja tulee aina oelmaan.
T: joku jonka alkoholisti isä hakkasi kännipäissään mutsia vuosien ajan, ampui parikin koiraamme päissään ja uhkaili minuakin siinä sivussa.
Noh kyllä mulla nyt 40-vuotiaalla oli teininä ihan noita teinimurheita. Kun ei ollut niitä pahempia murheita, niin sitten oli näitä pienistä asioista tehtyjä isoja murheita. Eli ei se ole kiinni siitä, että "nykyaika on tällaista" vaan siitä, millaisia nuoret nyt ylipäänsä usein ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En päässyt opiskelemaan, olen rahaton ja mursin varpaani, olisko tässä tarpeeksi oikeita murheita?
T. Nuori
Ap ei oikeasti voi tietää mitä muilla on. Meillä oli lapsena vähän saman kaltaista, kuin ap:lla . Kadehdin yhtä kaveriani jolla kaikki oli mielestäni täydellistä. Kunnes myöhemmin selvisi arvaamattomalla tavalla, että heillä oli tuplasti kamalampaa. Hän väitti, ettei vanhempansa ikinä riitele jne, mutta asiat olikin vähän toisin.
Kyllä muakin harmitti teini-ikäseinä jos vaikka meikit meni huonosti tai jos en saanut tarpeeksi usein uusia vaatteita. VAIKKA isäni oli väkivaltainen ja äitini masentunut ja päihderiippuvainen. Luuletko, että kukaan rupeaa kailottamaan niitä oikeita huoliaan ääneen? Toki joillain on kaikki hyvin, ja eivät tiedä suuremmista murheista (vielä) kuin joku repun väri. Ei minunkaan vaatteissani tai asusteissani lue, mitä kaikkea paskaa minulle on tapahtunut. Ja saatan silti valittaa jostain pikkuasiasta. Joten, lopeta se että luulet tietäväsi kaiken kaikista ja kaikesta.
Kurjaa, että sulla on ollut tuollainen lapsuus. Mutta yhtälailla se vierelläsi oleva "kiuketteleva" teini tai kuka muu on voinut myös kokea hirveitä asioita ilman että sinä tiedät siitä mitään. Maalaisjärkeä suon kaikille, mutta ei kuitenkaan toivota kenellekään vastoinkäymisiä vain sen takia, että niitä on ollut itsellä.
En ole muutenkaan koskaan ymmärtänyt miksi valitetaan "nykyajan" nuorista, ainakaan ns. edellisillä sukupolvella ei ole valittamista koska itse kasvattanut tämän nykyajan sukupolven ja luonut tämän yhteiskunnan. Ei kukaan voi päättää itse, mihin ja milloin syntyy. Olisimmeko itsekään yhtään erilaisempia, jos olisimme snytyneet samaan perheeseen ja samaan aikaan kuin nämä nuoret ym.? Jokainen voi vain yrittää elää omaa elämäänsä niin kuin parhaiten näkee ja kohdella myös muita inhimmilisesti.
Omien lapsien kohdalla voi aina tehdä toisin, ja kasvattaa heistä "kunnollisia" ihmisiä ja antaa heille hyvä ja turvallinen lapsuus.
Mutta tsemppiä, ap, sulle kuitenkin, mutta älä eristäydy kuitenkaan muista ihmisistä ja pidä heitä jotenkin huonompana kuin itse olet, vain sen takia että et tunne heitä tai olet itse kokenut kovia.
Satuin siis vähän vanhempana näkemään, että tämän kaverin isä jahtasi kirveen kanssa kännissä äitiä ja lapsia. Ja tuo oli vain pikkuosa heidän elämää.
-16
Mä taas iloitsen näiden nuorten puolesta kun suurin murhe on vaan väärän värinen kånken. Voi kun mullakin olisi niin helppoa. T: lapsi kuoli, mies teki itsarin, muut lapset elävät kriisissä ja rahatkin on loppu.
Harmi, että sinulla on ollut kurja nuoruus. Kaikilla ei kuitenkaan ole, ja jollekin elämän suurin murhe on vääränlainen puhelin. Ei siitä kannata suuttua. Voihan pienelle lapsellekin kamalin elämässä tapahtunut asia olla se, kun jäätelöpallo tippuu maahan. Ei sitä tiedä pahemmasta ennenkuin jotain pahaa tapahtuu.