Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

12 vuoden ikäero, minä 19, mies 31

Vierailija
01.08.2016 |

Olen siis jo viime talvesta asti tapaillut ja myöhemmin seurustellut ihanan miehen kanssa. Meillä on kyllä paljon ikäeroa, 12 vuotta, minä olen siis 19 vuotta, -97 syntynyt ja hän on 31 vuotta, -85 syntynyt. Mutta tuo ei haittaa ollenkaan, koska mies on komein ja ihanin, mitä olen koskaan tavannut. Ihan täysi-ikäinen olen jo ihan ensitutustumisesta asti ollut, joten kaikki sellaiset puheet että " Taas on yksi mies alaikäisten perässä" voitte heti alkuunsa unohtaa. Mies on todella romanttinen, ja todella rakastaa minua. Hän kehuu aina minua kauniiksi, hellii, ostaa kukkia, on taitava laittamaan romanttisia illallisia ja järjestää myös ihania yllätyksiä. Mies on myös komea, kouluttautunut, tasapainoinen, urheilullinen, on hyvässä työssä ja on myös sivistynyt. Ja kyllä, olemme olleet myös makkarin puolella, eikä ole valittamista siinäkään. :)

Mies sopii myös siinä minulle täydellisesti, että haluamme elämältä samoja asioita. Miehellä ei ole lapsia, kuten ei ole minullakaan (eihän 19-vuotiaalla ole juuri kenelläkään muutenkaan). Mies on puhunut, että nyt haluaa keskittyä työhönsä, harrastuksiinsa, matkailuun ja myös elämään minun kanssani ja lapsia ehkä muutaman vuoden päästä. Se sopii minullekkin oikein hyvin, sillä minäkin haluan juuri nyt noita samoja asioita ja lasten aika voisi olla muutaman vuoden päästä.

Harmi vaan, etten ole vielä tohtinut kertoa suhteestamme kenellekkään. Pelottaa, että mitä muut ovat mieltä tästä. Esimerkiksi ylioppilasjuhliinikaan mies ei voinut osallistua, mutta sen päivän illalla meillä oli sitten kahdenkeskiset juhlat mieheni kanssa. Mieheni osoitti ihanuutensa silloinkin, oli laittanut kaikki paikat kauniiksi ja heti kun saavuin hänen luokse, hän kantoi minut kynnyksen yli. Tuollaista romanttisuutta olen aina arvostanut miehiltä. ♥

En kuitenkaan enää jaksaisi tätä salailemista. Haluan jo, että ihmiset tietävät tästä, jotta voidaan kaikki elää ihan normaalia elämää. Miten voisin kertoa vanhemmilleni miesystävästäni, ilman että he saavat isompia sätkyjä tai raivareita? Ja miten voin esitellä miesystäväni vanhemmilleni ja perheelleni ja ystävilleni? Miehen vanhemmilta olen saanut ystävällisen vastaanoton, he ovat kivoja ja ystävällisiä ihmisiä.

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
01.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä 26v mieheni 48 v :)

Vierailija
2/6 |
01.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

0/5. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
01.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

On vain ajan kyse kunnes ikis tulee ketjuun väittämään että ei tuo voi toimia xD

Vierailija
4/6 |
01.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hienoa.

Vierailija
5/6 |
01.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on mieheni kanssa saman verran ikäeroa (12 vuotta ja 3 päivää) ja oltiin teidän ikäisiä, kun alettiin seurustelemaan. Kerroin eri ihmisryhmille erikseen (perhe, ystävät, isovanhemmat jne), siltä varalta, että homma menee negatiiviseksi. Yritäppä pitää puolesi isoa ihmislaumaa vastaan. Kaikki, lukuun ottamatta omia vanhempiani, ottivat asian hyvin ja ovat vuosien saatossa oppinet pitämään miehestäni. Vanhemmatkin sulivat ajallaan, äiti ensin ja isä ,yöhemmin. Ratkaisevaa taisi olla se, että annoin heille aikaa olla järkyttyneitä, en suostunut kuuntelemaan napinaa enkä anatanut heille syytä olla pitämättä miehestä. Meillä nyt yhteisiä vuosia takana 7 ja koko ajan vaan paranee :)

Vierailija
6/6 |
01.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kannattaa myös kuunnella, miksi ikäero ei ole järkevää.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä yhdeksän viisi