Rakastan lapsiani, en jaksa hoitaa heitä

Sama homma täällä. Olen ratkaissut asian niin, että teen lasten kanssa sellaisia asioita, joista itsekin pidän. Leivotaan yhdessä, käydään retkillä mielenkiintoisissa paikoissa ja luetaan sellaisia iltasatuja, joita minäkin jaksan. Kannoin pitkään huonoa omatuntoa siitä, että vihaan hiekkalaatikkoelämää ja leikkimistä, mutta nykyään istun hiekkalaatikolla hyvillä mielin kirjan kanssa ja annan lasten leikkiä keskenään. Yritä löytää ne teidän yhteiset jutut, joista kaikki nauttii ja löysäile muissa jutuissa.

Kannattaako niitä lapsia tehdä, jos ei ole valmis tekemään mitään kompromisseja tai joustamaan mistään? Olisit jättänyt lapset tekemättä, niin olisit saanut keskittyä täysillä uraasi. Mieti, miltä lapsistasi tuntuu, kun ovat äidilleen pelkkä ylimääräinen rasite?

Kiitos vastauksesta!

Olenkin ottanut lapset mukaan pyykkejä laittamaan ja he tykkäävät myös siivota. Tykkään myös makoilla ja jutella.. Metsäretket kuulostaa kivalta.

Leikki ja hiekkalaatikko ei ole juttuni. Tästä mies valittaakin. Hän itse leikkii ja hassuttelee ja odottaa samaa minulta...

Ap

Vierailija kirjoitti:

En jaksa. Olen uraihminen. En jaksa siivota, pestä heidän hampaita 2x/vrk.. En jaksa olla läsnä. Lapset leikkii.. Saatan maata lattialla tyynykasan päällä, hiekkalaatikolla istun omissa ajatuksissani. Annan paljon periksi, kun en kestä itkua.

Mies valittaa etten ole läsnä. En jotenkaan jaksa pitää kuria. Halailen kyllä ja silitän. Tykkään tehdä töitä, lukea ja olla omissa ajatuksissani.

Miten saan aivoni tähän mukaan??

Lapset 2 ja 4..

Ei sun tarvikaan leikkiä lasten kanssa, ja hiekkalaatikolla saa olla omissa ajatuksissaan, sinä olet vain vahtimassa leikkiviä lapsia.

Jos miehesi siivoaa ja pesee lasten hampaat, niin ok. Jos ei, niin pesette vuorotellen ne hampaat, ja palkkaatte siivoojan, kun kerran uraihmisiä olette.

Vierailija kirjoitti:

Sama homma täällä. Olen ratkaissut asian niin, että teen lasten kanssa sellaisia asioita, joista itsekin pidän. Leivotaan yhdessä, käydään retkillä mielenkiintoisissa paikoissa ja luetaan sellaisia iltasatuja, joita minäkin jaksan. Kannoin pitkään huonoa omatuntoa siitä, että vihaan hiekkalaatikkoelämää ja leikkimistä, mutta nykyään istun hiekkalaatikolla hyvillä mielin kirjan kanssa ja annan lasten leikkiä keskenään. Yritä löytää ne teidän yhteiset jutut, joista kaikki nauttii ja löysäile muissa jutuissa.

Aika sama täällä. Paljon käydään museoissa ja konserteissa sun muissa. Tykkään kovasti lastenmusiikista ja nukketeatterista ja lastenkirjoistakin, jos ovat laadukkaita. Toki välillä luetaan sellaistakin mikä on minusta ihan huttua mutta lapselle tärkeää. Leikkiä en jaksa, mutta maistellen kyllä kun lapsi tuo minulle mielikuvituskeitoksiaan yms.

Tuota rajojen asettamista kyllä pitäisi jaksaa tehdä. Suosittelen sinulle "Kuinka kasvattaa bebe" -kirjaa, vaikka läheskään kaikkea sen sisällöstä en allekirjoita. Jotenkin juuri tuohon kasvatukseen liittyen se filosofia sopii minulle, että annetaan lapselle paljon vapautta mutta valikoiduissa asioissa sitten pidetään tiukka linja. Meillä on juuri nuo tietyt hygieniaan liittyvät asiat, käytöstavat ja ruokailut sellaisia mistä pidetään kiinni. Ja toki kyläpaikoissa siisti pukeutuminen ja asianmukainen käytös. Pukeutumisessa lapsella on paljon vapautta ja kotona saa leikkiä missä ja millä haluaa, meillä on ihan vain muutamia (turvallisuuden takia) kiellettyjä juttuja.

Minusta on palkitsevaa kun me aikuiset olemme jaksaneet pitää asetetuista säännöistä tiukasti kiinni ja hiljakseen lapsi omaksuu ne eikä enää tarvitse vääntää.

Juu, ei todellakaan ole tarkoitus muuttaa luonnettansa tai pakottaa itseänsä johonkin muottiin. Mulla on viisi lasta. Tulleet enimmäkseen siksi kun en tykkää ehkäisystä. Aluksi oli hermoromahdusta, kun yritin olla "niin kuin kuuluu". Sitten hoksasin. Määräsin lapset leikkimään keskenään omassa huoneessa. Heidän kanssaan ollessani pidin heille koulua, koska nautin siitä. Iltaisin olen aina väsynyt ja kiukkuinen, joten pistin kersat kuudelta sänkyyn ja luin heille kaksi tuntia isompien nuorten romaaneja, koska itse nautin siitä. Ei tarvinnut enää karjua. Sitten vapautin itseni siivoamisesta (siivooja). Lasten leikkiseuratarvetta paikkasin au paireilla ja maksetuilla hoitajilla. Nykyään olen vapauttanut itseni myös ruuanlaitosta. Ostan tarvikkeita jääkaappiin ja jos meidän urheilevat teinit haluavat ruokaa, he tekevät sitä itse. Ja hehän tekevät. Ja siinä sivussa nuoremmillekin. Nyt on elämä mallillaan. Eikä lapsistakaan näytä pilallisia tulevan. Ei, vaikka ole usein töissä klo 6.00 - 22.00.

Viiden äiti jatkaa vielä vähän. Rajojen asettaminen, mitä se on? Meillä se on sitä, että äitiä ei saa ärsyttää. Jos äiti sanoo, että jotain ei tehdä, niin sitä ei sitten tehdä. Absoluuttisia sääntöjä on vain, että kukaan alle 18 v. ei ole poissa kotoa enää 22.00 jälkeen, eikä kukaan minkään ikäinen käytä alkoholia niin että muutkin saavat siitä tietää. Itsekin käytän alkoholia työpaikalla varsinaisen työajan jälkeen. Muuten saa olla kuin kanat pellossa. Mitä väliä koska syödään tai syödäänkö ollenkaan tai peseydytäänkö koskaan tai mitä puetaan päälle. Sellaiset asiat on ihan toisarvoisia.

Ihan ystävällisesti ja tuomitsematta: miksi olet hankkinut lapsia?

Minä en todellakaan jaksaisi kuunella itkua, olla jatkuvasti läsnä ja saatavilla, siivota, hoitaa lapsiperheen jonninjoutavia rutiineja, kantaa huolta ja vastuuta, olla esikuvana. Tämän vuoksi en ole lapia hankkinutkaan.

Miksi sinä olet?

Meillä käy siivooja kerran viikossa. Silti kaaos on jatkuvaa. Olen töissä 7-17, mies 6-16 ja hakee lapset. Viikonloput ollaan tiiviisti yhdessä.. Ja töistä saan vapaita aina lomien yhteydessä niin paljon kuin haluan.

Miehen mieliksi hankin ensimmäisen, niin tyhmältä kuin se kuulostaakin. Toisen sitten kaveriksi toiselle. Kaaos on taattu, mutta lapsia en varsinaisesti kadu. Nyt jo onneksi leikkivät paljon keskenään.

Meillä myös ruokailu on sellainen missä rajat on. Käydään paljon ulkona syömässä ja osaavat kyllä käyttäytyä.

Nukkuma-ajat ja vaatteet saa lapset päättää kun en vaan jaksa kinata.. Kukkamekko ja neule on tyypillinen tarhassa talvellakin. Siellä ovat sitten saaneet sukkahousut housuiksi vaihdettua..

Kiva kuulla, että jollain on tällä tyylillä kasvanut ihan ihmisiäkin. Meillä on au pair harkinnassa kyllä.. Miehelle ok, itse mietin haluanko oikeasti.

Ap

Kuulostat ihan mun kaverilta. Paitsi että tuosta puuttuu se fakta, että tämä kaveri ainakin tiuskii ja vähän pahoinpiteleekin lapsiaan, kun ei jaksa. Siis silleen, että työntää väkisin lapsen pois, jos tämä on tulossa syliin. Tai karjuu naama punaisena. 

Hän ei oikeasti ole äitimateriaalia, mutta ikävä kyllä lisääntymistä ei ole vielä tehty luvanvaraiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Ihan ystävällisesti ja tuomitsematta: miksi olet hankkinut lapsia?

Minä en todellakaan jaksaisi kuunella itkua, olla jatkuvasti läsnä ja saatavilla, siivota, hoitaa lapsiperheen jonninjoutavia rutiineja, kantaa huolta ja vastuuta, olla esikuvana. Tämän vuoksi en ole lapia hankkinutkaan.

Miksi sinä olet?

Miehen mieliksi. Piti tehdä yksi, mutta ainoat lapset (ystäväni) kehottivat kahteen.. Ja sitä en kadu, koska itsestäni ei ole leikkimään..

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat ihan mun kaverilta. Paitsi että tuosta puuttuu se fakta, että tämä kaveri ainakin tiuskii ja vähän pahoinpiteleekin lapsiaan, kun ei jaksa. Siis silleen, että työntää väkisin lapsen pois, jos tämä on tulossa syliin. Tai karjuu naama punaisena. 

Hän ei oikeasti ole äitimateriaalia, mutta ikävä kyllä lisääntymistä ei ole vielä tehty luvanvaraiseksi.

En ikinä kiellä tulemasta syliin. Noi läheisyydenhetket on hienoja! Se riehuminen ja äänekäs leikki taas... En kestä sitä ja pakenen kirjoihin ja ajatuksiini. Töitä en noiden kanssa voi mitenkään tehdä kotona.

Ap

Ei työpäivän jälkeen tarvitse jaksaa leikkiä. Neuvomassa sanottiin.